Hiljaisten seiväshyppääjien kerho

Eilen raastoi. Enemmän kuin juustoraastin. Suunnitelmissa oli työstää kakkonen tyhjään vatsaan. Tunnin verran työntelin iloisesti menemään Jyväslavian tiestöllä, kunnes juoksin seinään. Ei muuten ollut mikään ohut seinä. Energiat loppuivat aika täysin, joten käänsin kotiin. Loppu 40 minuuttia oli aika raastoa, eritoten viimeinen 10 minuuttia, jolloin huitelin tajunnan rajamailla. Taisi tulla Sivénkin vastaan, mutta tajusin sen vasta 10 metrin päässä kohtaamisesta. Taisi olla treenistä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tosta loppuraastosta tuli mieleen Hannu Manninen. Siinä on kaveri, joka saa koneesta kaiken mahdollisen irti, aina. Vähän niinkuin Juha Peltola. Mut keskitytään nyt siihen Manniseen. Luin nimittäin jutun kaverista viikonloppuna Hesarista. Hannuhan opiskelee Porissa ja matkustaa joka viikonloppu perheen luokse Rovaniemelle. Opiskelut vievät kuulemma paljon aikaa, joten ei ehdi määräharjoittelemaan. Kuulostaa aika pirun tutulta. Kun vaihtaa Porin Jyväskylään ja Rollon Helsinkiin, niin kuulostaa ihan omalta elämältä. Palataan taas Hannuun, ketä nyt mun asiat kiinnostavat. Niin. Mies oli viikonloppuna maailman cupin osakilpailuissa ensimmäinen ja toinen. Aika näyttävä paluu. Taloustieteilijöiden matematiikalla tästä saisi sellaisen yhtälön, että mullakin voisi joskus olla mahdollisuus onnistua. Matemaatikko tosin ottaa huomioon sen, että Hannu mätti "ensimmäisellä urallaan" määrää sen 25-40h/viikko, kun minä pääasiassa pelasin koripalloa. Koripallosta ei kyllä ole mitään hyötyä suunnistukseen, paitsi se, että opin pitämään tietyistä rap-kappaleista. KooVee-Myllärinenhän tykkää rapista, mutta ei se tähän liity mitenkään.

Koripallosta tulikin mieleen, että kyllä tuntuu hyvältä kun muistelee kesän IKLU Open V:tä. Piestiin ei-aktiiviporukalla aktiivijengejä ja saavutettiin mahtava kolmas sija turnauksessa. Mitään muuta hyvää muisteltavaa ei kesältä ja kaudelta yleensäkään ole. Toivottavasti tänä talvena pysyy paikat ehjinä, että motivaatio säilyy. Tänä talvena ajattelin suunnata vain yhdelle ulkomaanleirille, Portugaliin. Sinne onkin sellaista porukkaa lähdössä, ettei nyt ilmoittautuneista puutu kuin Erotic-Ama, niin kovin överträning-jengi olisi kasassa.

Final

Kurkofinaali jäi haaveeksi sairastumisen vuoksi, mikä harmittaa niin vietävästi, sillä olisihan se pitänyt paikalla olla:

"Vuoden 2009 KurkoCup on ohi. Finaali tarjosi lähes täydelliset olosuhteet kurkoilijoille. Ainoa miinus tuli siitä, että sade oli varsin heikkoa ja tihutuskin alkoi vasta kisan puolivälissä. Sen sijaan mahtavat fiilikset tulivat erinomaisesta maastovalinnasta, jonka ratamestari Vesa Klemettinen oli tehnyt. Ratamestari kertoi lähdössä kilpailijoille, että radan alueella on tehty yksi harvennushakkuu. Kurkoa oli se, että se kattoi koko radan alueen. Niinpä pystyvihreää ei tarvinnut painaa kartanlukua häiritsemään. -- Finaali innoitti kaikki suunnistamaan erityisen tarkasti ja niinpä kartalta ulosajoja tapahtui harvinaisen monta yhteen kisaan."

Ehdottomasti vuoden kisan missaamisen lisäksi harmittaa suuresti se, että Föhri paineli finaalipisteiden turvin yhteispisteissä ohi.

Kurkoa!

Volga

Ollut aika hektistä elämä viime aikoina, eikä motivaatiota harjoitteluun ole löytynyt kuin pieniä himppuja silloin tällöin. Kuten alkusyksystä kirjoittelin, niin koulua on aika paljon ohjelmassa. Laskin äsken, että kuukauden sisään mulla on kahdeksan (8!) tenttiä. Onneksi tämä kyseinen tenttikuukausi loppuu perjantaina. Alkanee motivaatiotakin perjantain jälkeen löytyä. Tai ehkä vasta maanantaina, sillä ajattelin levätä viikonloppuna.

Kunto on tällä hetkellä sysipaska. Harkkapäiväkirjaa katsomalla ei kummastuta. Muutamia pitkiä ja muutamia kovia, mutta useita puolen tunnin feel-good-hölkkiä ja niiden päälle vielä kuntopiiriä. Katsastelin tuossa myös kevään opiskelujuttuja ja näyttää siltä, että meininki jatkuu melkein samanlaisena myös kevätlukukaudella.

Kaksi pitkää ja kaksi kovaa viikossa. Siinä on talven suunnitelma. Neljään treeniin panostetaan ja vedetään läpi vaikka väkisin, vaikka kuudelta aamulla, jos ei muuten ehdi. Kulunut ja paska fraasi "Panostan laatuun, enkä määrään" sopii tähän kuin nyrkki silmään snägärijonossa. Jos ehdin, niin yksi kunnon voimatreeni viikkoon ja jotain feel-good-vesijuoksuja sun muita, mutta jos en, niin mahdollisimman paljon vertikaalia noihin neljään treeniin. Kuntopiirien vääntämistä kotioloissa luonnollisesti jatketaan vanhaan malliin. Tullaan tai ei. Sen näkee keväällä.

Sääks

Pamautin paikalle pyörällä, meni aika tiukille ehtimisen kanssa. Paukun kajahtaessa ilmoille ei ollut edes emit tai kompassi kädessä vaan taskussa. Valmistautumista ei siis ollut pätkääkään, ei edes sitä pientä hetkeä jolloin kääntää aivot suunnistusasentoon. Jäätävä keli, jäätävä maasto ja jäätäviä pummeja. Näkyvyys sumun vuoksi alle vitosen.

Horror

Horrorkurko oli nimensä veroinen. Jyväskylän top 5 paskin maasto, mielenkiintoisella kartalla ja vielä 10 sentin lumikerroksella höystettynä. Ehtaa ja aitoa KurkoCupia. KurkoCupin sivuilla oleva teksti kohdasta Kartat, "-- erilaisten kartoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä maastosta (taideteoksia)", osui ja upposi tällä kertaa kuin Titanic. Näkemystä nimittäin riitti. Ilmansuunnatkin olivat aina välillä hakusessa. Kakkoselle mennessä olin munaskuukkeleita myöten jääkylmässä suo-ojassa, mistä iski pienoinen paniikki ja kakkoselle tulikin tehtyä aika iso koukku. Loppumatka olikin taistelua takareisien kramppailua vastaan.


Lainaus KurkoCupin sivuilta
Ratamestari: "Oikea vastaus kysymykseen, miksei alueella ole ennen suunnistettu, kuuluu: alueesta ei ole koskaan tehty karttaa - eikä ole vieläkään."

Mulli

Kootut selitykset

1-2:
Vedeltiin porukalla kakkosen kumpareille, mutta ei siellä mitään rastia näkynyt. Pyörittiin rastiympyrässä noin minuutti kunnes nähtiin leimasin puussa. Itse olin mennyt kaksi kertaa ohi viiden metrin päästä. Mutta kun ei niin ei.

2-3:
Vasemmalta ohi tiheikön laitaan. Siinä vähän aikaa (1min) pällisteltyäni bongasin takana nenän. Olis pitänyt kiertää mäki oikealta, missä oli enemmän luettavaa ja stoppari jyrkänteen muodossa.

4-5:
Linjalla vielä tolpalla kiinni ja katselin, ettei käyriä tarvitse pahemmin nousta. En jotenkin tajunnut pohjoisviivan alla olevaa käyrää. Kompassia en tietenkään vilkuillut ja kun muutakin porukkaa meni samaan suuntaan, niin mitä sitä turhaan. Aukon laidassa tuli taas vähän ihmeteltyä omaa suunnistus"taitoa" ja korjasin rastille. 2min.

6-7:
Jyrkännenyppylän jälkeen ei ole mitään käsitystä omasta reitistä, mutta se ei kyllä tarkempien analyysien jälkeen ole lähelläkään karttaan piirrettyä. Olen ilmeisesti ollut ihan **tusti soirossa, sillä näin guben ja nöösin leimaavan omalla rastillaan, joka oli pieni kumpare kiven lähellä apukäyränenällä. Se ei kyllä sitten sovi mitenkään muihin tekemiini havaintoihin välillä, enkä millään ilveellä ole voinut mennä noiden nyppylöiden yli. Kahden minuutin mysteeri.

10-11:
Tahallinen huono reitinvalinta. Ei hirveästi enää napostellut suorittaa polvennostojuoksua milloin risuissa, milloin sammalkivikoissa, joten otin kierron kovalla alustalla. Suunnitelmissa oli oikaista polulla mutka kunnolla, mutta pohja näytti sen verran paskalta, että kiersin. Parin minuutin neiteily.

11-12:
"Liikaa" hidastelua tyhjällä alueella, huono reitinvalinta. Olisi pitänyt hakea tukea nyppylöistä ja sieltä korjata rastille. 30sek.

16-18:
Seitsemälletoista huonoja mikrovalintoja ja kahdeksallatoista meinasi usko loppua monta kertaa ennen rastia, sillä vastaan tuli useampikin kivi, joita ei kartassa ollut. 1min.

Sellainen kymmenen minuuttia koukkua vajaalle viidelle kilometrille on jo aika hyvin. Aina kun viestitin jalkoihin nopeampaa askellusta, niin koukku oli selviö. Tästä johtuen tuli pidettyä kynttilää vakan alla eikä maalissa ollut kovinkaan väsynyt olo. Oli muuten yksi paskimmista maastoista, missä olen juossut. Sitä perus Jyväskylää sammalkivikkoineen ja ryteikköineen.

Loppuun pari lainausta Manna-laivalta:
"K-pisteeltä vaan täysiä ykköselle ja edelleen kakkoselle. Jää se vauhti päälle loppumatkaksi"
"Suunnistus on helppo laji, sulla on karttaan merkitty mihin menet ja meet sinne. Ei oo vaikee asia! Sit suunnistus olis vaikee laji, jos sulla ei olis karttaa ollenkaan."

Seuraavana Horrorkurko!

Tikka

Tuli tässä vietettyä Mannan jälkeen sellainen parin viikon flunssasessio, minkä aikana oli mieli maassa aika pahasti. Toki, matkaa kevät-Heinosen viime kevään flunssasessioihin jäi multakin paljon. Maanantaina kävin kiskomassa ekan treenin tauon jälkeen karkkilalaiseen tyyliin, eli kovaa, heti. Tiistaina olikin jalat aika juntturassa joten tyydyin huoltotoimenpiteisiin ja OHKP:hen, mun tapauksessa YAHKP:hen.

Flunssasessioiden aikana alkoi Keski-Suomessa loppusyksyn klassikko, KurkoCup, jonne itsenikin mieli teki, mutta vasta eilen pääsin sovittamaan halogeenia päähän sitten Jukolan. Fyysinen virehän oli mitä oli, mutta yllättävän hyvä kuitenkin. Isoimmat ylämäet joka tapauksessa kävelin. Muutenkin olin mukana vetämässä ihan omaan tahtiin. Setti oli eilen aika hässäkkä, kuten ratamestarin ohjeissa mainittiinkin, varsinkin alkutaipaleella oli mulla hankaluuksia mittakaavan ja lyhyiden välien vuoksi, mutta loppua kohti alkoikin sujua kohtalaisemmin. Jättäydyin suosiolla letkassa kurkojen häntäpäähän matkalla ykköselle, mutta gubbejen eteen kuitenkin. Letkahan veti aavistuksen soiroon, joten ykkösellä olikin samaan aikaan kurkojen letkan keski- ja häntäpää sekä gubbejen kärki. Yhdellä leimasimella. Puu, jossa leimasin oli heilui kirjaimellisesti joka suuntaan ja porukka kirjaimellisesti paini päästäkseen leimaamaan. Taas oli ulottuvuudesta oli hyötyä.


2-3:
Kävi joku oikosulku tai keskittymisen herpaantuminen, mutta kuvittelin suon laidassa ollessani olevani rastiympyrän viereisellä suolla ja nousin nyppylän päälle leimaamaan. Hetken aikaa ihmeteltyäni päätin suunnata itään ja katsoa, missä kohtaa tie tulee vastaan. Tuli suo ja samalla näin jonkun laputtavan pitkin tietä, joten nyppylän päälle leimaamaan.

5-6:
Kävellen penkkaa ylös kohti kompassipohjoista, rasti tuli kuin tulikin vastaan pienen empimisen jälkeen.

6-7:
Kutosella leimatessa näin lampun lähenevän mäkeä ylös ja suuntasin salamana pois rastilta suunnilleen oikeaan suuntaan. Avokallioilla luulin olevani ylemmillä ja jatkoin tiputusta, kunnes oikealla puolella kävi kuhina ja tajusin olevani liian alhaalla.

8-9:
Suolla meni suunta pahasti sekaisin ja painelin liikaa oikealle, mutta luulin olevani rastipisteessä. Hetken aikaa ympäriinsä pyörittyäni tajusin virheen ja suuntasin rastille.

12-13:
Tielle tullessa emmin vielä hetken, mennäkö suoraan vai kiertää, mutta perässä tullut gubbe huusi: "Eteenpäin vaan tietä". Ei siinä muu auttanut kuin painella tietä ja mikäs siinä oli loivaa alamäkeä laputellessa.

Virhettä karkeasti arvioiden noin 8 minuuttia pysähtelyt mukaan lukien.

Ensi viikolla onkin vuorossa Mullikurko!

Viina, terva & hauta

Mies, köysi ja metsä.

25mannaan valmistelua

Maanantai:
Pullo olutta ennen ja jälkeen tv-kovan.

Tiistai:
Kolme pulloa yliopiston mikroluokassa rahoituksen kiemuroita pohtiessa.

Keskiviikko:
Puulaakifutismatsin jälkeen pala juustoa ja pullo viiniä.

Torstai:
Pari pulloa urheilujuomaa puulaakifutiksessa.

Perjantai:
Junan ravintolavaunussa pari ja illalla laivan keulabaarissa kolme.

Lauantai:
Kevyt verkkahömpsy aamulla hytissä. Kolmen aikaan iltapäivällä taivas repeää.

Sunnuntai:
Kello 7.50 konttailen Turun satamassa junaan, mutta suuntaan vasta ysin jälkeen ravintolavaunuun.

Ennätykset on tehty rikottaviksi

Tein tänään paluun Jyväskylän vetopätkälleni. Tuntemukset siitä, että juoksuvauhti on parantunut sai rinnalleen numeerista faktaa. Toukokuussa kiskoin nyt jo historiaan siirtyneet ennätysluvut 2.28/2.34, mutta tänä syksyisenä iltapäiväni siirryin kokonaan uusille kymmenluvuille, 2.19/2.28. Nokkelimmat pystyvätkin laskemaan huiman tulosparannuksen. Todellinen testi on kuitenkin 29.9., jolloin juostaan JYY:n Cooper. Siellä totuus punnitaan. Niin ja onhan tässä jotkut SM-kisatkin sitä ennen.

Katselin tässä päivänä eräänä hieman opintojani ja tultuani siihen tulokseen, että pisteitä on aika vähän, näppäilin netissä ilmoittautumisia kursseille. Jouluun mennessä pitäisi olla 48 opintopistettä enemmän taskussa kuin nyt. Tietämättömille tiedoksi, että "normaali tahti" on 30 op:tä per lukukausi. Tämän rypistyksen ansiosta on mahdollista, että saan pistettyä kandin työn kansiin ensi syksynä. Opiskelukaveri kysyikin, meinaanko tehdä syksyllä muuta kuin opiskella. Treenaan, oli vastaukseni. Koska syksyn ajan elämäni koostuu lähinnä opiskelusta ja treenaamisesta, niin on mahdollista, että tännekin tulee juttua melkoisella vauhdilla, sillä kyllähän blogiin kirjoittelu aina Fubinin lauseen voittaa.

Nimetön

Kesä päättyi Keski-Suomeen

On se Keski-Suomi ihmeellinen paikka. Se saa ihmisessä niin paljon fiiliksiä ja motivaatiota aikaan. Ehkei helmikuussa, mutta nyt. Ekan viikon saldona mm. KortSuCupin ensimmäinen osakilpailu, Laajavuoren fiilistelylenkki ja S-JKL:n iltarastit Laajavuoressa. Kaikki nämä kämpän lähimaastoissa, terveisiä vaan Kehä I:n sisäpuolen asukeille.

Tiistaina oli KortSun syksyn ensimmäinen kokoontuminen KortSuCupin ja syyskokouksen merkeissä. Cupissa iskettiin käteen ikivihreä hitti kymmenen vuoden takaa, olin muuten ykkösellä ekana. Taakse jäi mm. joku Lakanen ja Joensuu. Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että Savonlinnassa kulkee? No ei v***ssa! Laajavuori-välillä Jou pamahtaa polulle puskasta ja vähän ajan päästä M. Vapakin, joka tosin aluksi lähtee polkua väärään suuntaan. Siis mitä ihmettä? Mä kun luulin, että mä oon se, jolla se suunnistus ei oo ihan gripissä. Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että Savonlinnassa kulkee? No ei v***ssa! Tein lopussa selkeän pummin yleisörastille kiertäessäni DDR:n väärältä puolelta. Siis mitä ihmettä? Maaliin hölkkäilin kuudentena pari minuuttia Lassesta. KortSun syyskokouksessa itselle napsahti paikka hallituksesta, mikä tarkoittaa sitä ettei mitään tarvitse tehdä. Sopii mulle. Hieno nimike nolladuunilla. KortSuun saatiin lisävahvistusta uusista opiskelijoista varsin mallikkaasti jo ensimmäiseen tapahtumaan ja porukalla oli ihan hyviä ideoita toiminnaksi. Tai sit ne vaan kuulosti hyviltä tuopposen äärellä.


SM-keskari olisi ensi viikonloppuna ohjelmassa ja alkuviikosta vedetään vielä viimeiset viritykset koneeseen ja loppuviikko meneekin jalat katossa ja pakasteissa. Savonlinna kuulostaa kyllä varsin hyvältä mun korvaan eikä maastokuvat, karttapalat eikä todellakaan kartantekijän privakuvat kartasta muuta fiilistä miksikään. Voittaa Varsinais-Suomen "hienot" avokalliomaastot seitketseitketseittemän nolla.

Mis mä oon?

Ai niin, onhan mulla tää blookikin. Tarttis varmaan jotain kirjoitellakin. En kyllä tiedä mitä, kun on treeni- ja kisapuolella ollut aika hiljaista.

Kävin kuitenkin sunnuntaina Mäntsälässä ottamassa koukkua sellaiset reilu 10 minuuttia suuret virheet laskien, pieniä en edes laskenut. Joku voisi jopa sanoa, että suunnistus ei oo ihan gripissä. Eipä tosin ihme, sillä edellinen suunnistuskerta oli eGamesissa kolme viikkoa sitten. Mutta. Itse asiaan. Oli tossa pieniä motivaatio-ongelmia ja tuli vedettyä aika kevyesti eGamesin jälkeen, mikä taas johti siihen, että fyysinen vire on parantunut huomattavasti ja pieni jumi on kuin muisto vain. Ens viikolla alkaa sitten terävöittäminen SM-keskaria varten ja suunnistuskin varmaan paranee, kun pääsen taas Jyväskylään kiskomaan. Voi lähteä himasta nastarit jalassa verrattuna siihen, että ensin pitää ajaa puoli tuntia Kehä III:n ulkopuolelle.


Tämän kauden projektina on ollut juoksukunnon parantaminen ja se on tähän mennessä ollut menestyksellinen, mutta suunnistuspuoli on kärsinyt pahasti, osittain iltavuoropainotteisen kesätyön vuoksi, osaksi oman laiskuuden. Nyt tiedän, että vähillä virheillä voin olla tuloslistalla kohtuullisilla sijoilla. Tarttis vaan saada suunnistus pysymään vauhdissa mukana. Se on ens kauden projekti.


Ai niin. Kävin lomalla Bosniassa ja Kroatiassa. Treenit koostuivat aamulenkeistä, sillä yhdeksän jälkeen aamulla elohopea nousi jo yli 30 asteen. Eihän silloin juokse ku kenialaiset.

Se varsin kivinen on

Statistiikkaa:

• edelliset 15 viikkoa n. 8h/vko

• edelliset 6 viikkoa n. 9h/vko

Otos seurakavereista edelliset 6 viikkoa:

• Erotic-Ama: 53:38

• Rajavartija-Myllärinen: 49:26

• Metsähiippari: 53:50

• Suski: 62:15

Oon saanut jotenkin kummasti aikaan pienen ylirasitustilan, reidet hapottavat heti kolmen askeleen jälkeen eikä mihinkään kulje. eGamesissa SV:n Hartvik sai kiinni kakkosella ja kymppivälin puoleen väliin vedettiin junassa itse peesaillen. Kympille mennessä otti PR:n Veijalainenkin nilkkatukia pois kallion päällä ja kysyi oliko meidän juna matkalla kisakeskukseen, Hartvik tokaisi myöntävästi jotain tummuudesta. Itse mietin kaksi sekuntia ja oli erittäin lähellä etten suunnannut kohti kisakeskusta, mutta päätin treenimielessä hölkkäillä loppuradankin.

Nyt täytyy ottaa erittäin löysästi pari päivää, että saa taas iskeä kohti syyskuun 19.:tta. Taivaismaista Tränä-bort-överträning-filosofiaa en uskalla kokeilla.

Sinne pitkä tie

Lauantaina totuus punnitaan. Paineet on ladattu sille tasolle, että ykköselle tulee varmaan tehtyä vitosen koukku, kun kasetti ei vaan kestä. Maaston ja vuodenajan pitäisi olla kohdillaan mulle, ja planeettojen väliset kulmat. Jupiter on juuri oikeassa asemassa Marsiin nähden eikä Merkuriuskaan hassummassa paikassa ole. Taas on katastrofin ainekset kasassa!

Tosiaan, kävin Kuusamossa reilu viikko sitten. Siellä oli Koillismaan Rastipäivät, mutta suunnistuskilpailut eivät todellakaan olleet matkan tarkoitus. Kahdessa kisassa tuli otettua vajaa 20 minuuttia koukkua, kun en vaan erottanut metsää suosta ja selänkin sain vihlomaan yhdessä vaara-alamäessä. Mukaan mahtui niin täysiä katastrofivälejä kuin grippivälejäkin, väliajoista löytyy pari 7. sijaa ja muutama muukin kympin hujakoilla. Kartta, maasto ja radat olivat kyllä elämäni parhaat, ylivoimaisesti! Perjantaina kun laitoin 05.55 kodin ulko-oven kiinni, niin en uskonut, että sunnuntaihin kello 21.00 mennessä minulla olisi ollut huimat kaksi tuntia ns. vapaata aikaa viikonlopun aikana. Lauantainakin keskarin jälkeen ehdin käydä kämpillä suihkussa ja syödä minuutissa Saarioisten mikropizzan, kun olin jo matkalla koskenlaskuun. Lounaan söin 20.00. Palauttelu ja tankkaus kuin oppikirjasta. Miksiköhän tummuin sunnuntain pitkällä?

Faijan kanssa katseltiin Kuusamossa, että keski-ikäiset naisetkin vetivät Koillismaan soilla sellaista kyytiä, että oksat pois. Meininki hieman erilaista kuin Paloheinän iltarasteilla. Jos Paloheinän iltarastilaiset laitettaisiin KRP2009-maastoon, niin uskoisin, että omin avuin sieltä tulisi pois se 5%. Karttaa ei valitettavasti ole tarjolla, sillä unohdin sen Mikkelin mökille ja saan sen vasta myöhemmin.

Viikonlopun ja eGamesin jälkeen taas angstia tiedossa!

Kaikenlaista sitä kirjoittaakin

Koska mulla ei lauantai-iltana ole parempaakaan tekemistä, niin ajattelin listata Top 5 -treenit.

5.
Porukoiden mökillä kesää viettäessä eräällä maastolenkillä juoksin Löyttyjärven perällä olevan avosuon läpi ja näin noin sadan metrin päässä metsien kuninkaan, karhun. Suodiggarin unelma.

4.
Herran vuonna 2009 olin yksin aivot narikassa leirillä Luxemburgissa. Käteen jäi kaksi loistavaa treeniä. Ensimmäinen yltää sijalle neljä. Kyseessä on tietysti leirin "kevyt ja palauttava" pyöräily. Heitin pyörän junaan ja kiskoilin Luxemburgin kaupungista Petangeen, josta poljin kyläteitä pitkin Ranskan puolelle ja edelleen Belgiaan, josta takaisin Luxemburgin kaupunkiin. 3:35 kaikkea muuta kuin kevyttä ja palauttavaa.

3.
MS Parman vuoden 2009 Skotlannin leirillä oli ensimmäisenä treeninä multitekniikkaa. Ensiksi viivasuunnistusta, sitten kartta valkoisena kompassisuunnistusta, rastiympyräkin oli valkoinen eikä rastimääritteistä ollut puhettakaan. Loppuun oli kolme pidempää väliä ja näiden välillä rypälesuunnistusta. Osasyynä treenin korkeaan sijaan on se, että Juha Peltola voitti MM-hopeaa kyseisessä maastossa muinoin sekä se, että tuuppasin yhden rypäleen Fraserin Scottin perässä kaverin menoa ihaillen. On muuten helkutin komea askel!

2.
Palatkaamme Luxemburgiin ja leirin ensimmäiseen treeniin. Pohjois-Luxemburgin vuoristohölkkävaellus Ardenneilla. Aluksi 4:35, sitten 25min junasiirtyminen pidemmälle ja vielä 1:10 lisähölkkää ja 20min vielä niin paljon kuin jaloista enää lähti, kun piti ehtiä junaan. Reppukin selässä kokoajan, missä vaihtovaatteet, kengät ja muuta tarpeetonta.

1.
Vuosi 2008, MS Parman pääsiäisleiri Göteborgissa. Yöyhteislähtö Ryksäläisten kanssa, lunta maassa reilu 30. Lähdöstä muistan sen, että Tervo ja Merz lähtivät heti omille teilleen ja muut peesailivat. Itse vedin turvat melkein heti lähdön jälkeen ja hieman pyyhittyäni lunta naamasta en nähnyt kuin loittonevia valoja. Lähdin seuraamaan uraa väärälle hajontarastille ja tajuttuani sen suuntasin omalleni, mutten löytänyt muuta kuin Röytiön Jaskan pimeässä metsässä yhtä hukassa kuin minä. Jaska lähti mielestä ihan väärään suuntaan enkä lähtenyt peesiin, mikä oli onni, sillä miehellä ei ollut edes sama rasti hakusessa. Loppurata meni uraa juostessa karttaa tutkaillen. Helkutisti osittain jäisiä soita(lue: +1-asteista vettä), lunta ja pimeetä. Loppumatkalla oikaisin ja tulin Toden kanssa yhtä matkaa, keskustelumme joka toinen sana oli painokelvoton.

IKLU Open V

Poikkesin tuossa viime viikonloppuna rakkaassa Karkkilassa IKLU Open Streetbasket Tournamentissa verestämässä muistoja vanhojen pelikavereiden kanssa. Pistettiin kolmen muun ei-aktiivin kanssa höntsäilyjoukkue pystyyn ja nimeksi valikoitui luonnolliseen Karkkila-henkeen Partizan Högfors. Itse olin koskenut palloon edellisen kerran neljä vuotta sitten.

Vastassa oli joukkueita, joissa pelasi vähintään kaksi aktiivia per joukkue, joten tavoitteet eivät olleet meillä hirveän korkealla. Mutta. Alkulohkossa kyytiä sai aluksi Pink Boys ja seuraavaksi oli vuorossa tasapeli Kalun Veivaajia vastaan. Viimeisissä ottelupareissa ratkaistiin alkulohkon voitto ja pääsy välieriin. Salinin ja Heinon Yyterin Tikka sai myös taipua Partizanille, joten
pokkasimme muiden suureksi ja omaksi vielä suuremmaksi yllätykseksi paikan välieriin.


Välierä olikin aitoon Karkkila-henkeen varsin vasemmistohenkinen, sillä vastakkain olivat Partizan Högfors ja Pyhäjärven Dynamo. Ottelu sujui varsin toverillisissa merkeissä huumoria heittäen, mutta päätössummerin soidessa pisteitä oli Dynamolla enemmän. Meidän oli siis tyydyttävä pronssipeliin, jossa kyykytimme Kolen I&I:ta. Kaulaan siis pronssimitalit ja turnauksen ainoa tappio koko turnauksen voittaneelle Dynamolle. Aikamoista.

Mitäs tässä muuta on tullut tehtyä. Joku pieni reilun kolmen tunnin treeni oli eilen ohjelmassa ja tänään kävin katsastamassa Bolliksella Kakkosen Stadin Derbyä, HIFK - Kiffen.

Treeni maistuu

Aukeaa klikkaamalla suuremmaksi

Kesätauko

Tuupataan nyt sitten toinenkin juttu eetteriin tälle päivälle. Homma on nimittäin sillä lailla, että mulla alkoi juuri äsken kesätauko kisoista. Seuraava kisani ollee joskus elokuussa, jos en hetken mielijohteesta ilmoittaudu jonnekin sitä ennen, mutta epäilen. Sapluuna treenijaksolle on ollut olemassa jo ties kuinka kauan, voin sen joskus tännekin heittää, kunhan ensin näen miten sen kanssa lähtee liikkeelle. Seuraavat viikot menevät puhtaasti perustyöstön merkeissä. Sellaisen työstön, että syksyllä kulkee. Sellaisen, ettei tarvitse enää nöyristellä.

Treenijaksosta johtuen blogiin ei kirjoituksia ihan hirveällä tahdilla lähiviikkoina tule. Jotain treenisynkistelyjä saatan silloin tällöin kirjoitella, muttei mitään kaksi juttua per viikko -tahtia. Olen tässä viime viikkoina kuullut oudoilta tahoilta, että käyvät lukemassa blogiani säännöllisesti, mistä olen erittäin otettu. Pysyypähän mielenkiinto kirjoittamiseen yllä.

Jukolan maastojuoksu 2009

Kävin viime viikonloppuna jossain maastojuoksukilpailuissa Mikkelissä, paikan päällä joku horisi jotain jostain Jukolan viestistä. Tiiä sitten, missä olen ollut.

Venlojen lähdössä katselin, että ulkokaarteessa on tilaa tulla ohi isolla rintanumerolla, mutta kello 23.00 sitä tilaa ei enää ollutkaan. Meni kirjaimellisesti pujotteluksi. Ensimmäisen kerran katsoin karttaa vähän ennen K-pistettä ja meni aika kauan etsiessä kartalta ensimmäistä rastia. Ykkösen löydettyäni mielessä oli vain yksi ajatus, "Ei v***u". Oma suunnitelma ennen starttia oli ottaa letkoista poikkeava valinta ja tuupata ylhäisessä yksinäisyydessä porukasta ohi. Ykkönen oli kuitenkin sellainen, että omaa reitinvalintaa ei ollut mitään järkeä tehdä ja tyydyin ohittelemaan porukkaa ulkoilutiellä. Matkalla kakkoselle katselin ympärilleni muiden rintanumeroita saadakseni edes jonkinlaisen käsityksen sijoituksestani. Neloselle asti yritin raivota tietäni paremmille sijaluvuille, kunnes totesin sen vain energianhukaksi puskissa rymistelyn muodossa. Nelosella olin nostanut lähdöstä sijoitusta sellaiset 731 sijaa. Nelosella päätin siis tyytyä vain nauttimaan Jukolan yöstä ja yrittää juosta mahdollisimman virheettömästi. Maastosta ja radasta johtuen en voi sanoa nauttineeni, päinvastoin. Viitisen minuuttia tuli virhettä ja suurin osa siitä tuli yhdellä rastilla poimittuani ensin kaksi muuta hajontarastia ennen omaani. Loput erosta selittyy puoliksi tossulla ja puoliksi lähtönumerosta ja massasta edessä.

Pari asiaa jäi harmittamaan itse suorituksen aikana. Ensimmäinen oli se, että tiellä ja poluilla porukka antoi tossun viedä eteenpäin ihan kohtuullista vauhtia, mutta heti kun painettiin polulta sivuun, niin heitettiin kartta auki ja ihmeteltiin kävellen, missä oltiin. Siinä sai pariin kertaan ohjeistaa porukkaa, että kyllä se rasti varmaan tämän ainoan uran varrelta löytyy, että tossua vaan. Toinen asia, mikä harmitti oli se, että yritin niissä letkoissa vääntää jotain jutun juurta, mutta kukaan ei tuntunut olevan juttutuulella. Oliko porukka sitten niin hapoilla vai yrittikö ne vaan keskittyä vaativaan oravapolkurastiväliin, sitä en tiedä. Jotain käyttämättä jääneestä fyysisestä puolesta kertoo se, että ohitin loppusuoralla seitsemän joukkuetta varsin vaatimattomalla vauhdilla.

Mitä tässä on tullut suunnistus.net:iä luettua, niin porukka on kehunut tuota ensimmäisen osuuden ensimmäistä väliä hyväksi vaihteluksi. Jotenkin musta tuntuu, että kukaan niistä kehujista ei ole sitä väliä koskaan juossut. Ja muutenkin. Ensimmäinen väli oli yksi kolmasosa koko osuuden pituudesta, puhtaasti juoksua. Eläköön suunnistus! Kisakeskuksessa joskus aamuyön tunteina vastaan käveli pari jannua, joista toinen totesi: "Oli kyl kivaa, ku sai juosta noin paljon polkuja ettei eksynyt". Siinä vaiheessa teki mieli vetää ranteet auki. Kyllä se varmaan on kivaa joillekin hiihtäjille tai hinttikyykkääjille(salibändäreille) kun saa juosta polkuja, mutta kyllä mä haluan sitä risua ja kivikkoa, sitä kunnon rypemistä. Ensi vuonna saa taas nauttia kunnolla.

Koska tulee ensimmäinen aukomaan päätä, että "Eiks tossu liikkunu, treenaa enemmän"?

Jukola 2007

Mun suunnistuksen uudelleen aloittaminen vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen johtui pari vuotta sitten siitä, että totesin alkukeväällä 2007 faijalle (35. Jukola peräkkäin tulossa), ettei voi sanoa harrastaneensa suunnistusta, jos ei ole Jukolassa juossut. Olin lopettaessani niin nuori ettei Jukolan millekään osuudelle ollut mitään asiaa moneen vuoteen.

Jukola-projekti lähti liikkeelle HS:n iltarasteilta 16.4., joilla juoksin neljän kilsan radan reiluun 37 minuuttiin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta suunnistus oli suht mallikasta ottaen huomioon pitkän tauon. Keväällä kävin kerran pari viikossa iltarasteilla ja muutamassa kisassakin ennen Jukolaa B- ja C-sarjoissa. Joukkuepaikkaa kyselin kasvattiseuraltani Karkki-Rastilta, sillä KeimKassa oli tuolloin kaksi aktiivisuunnistajaa, minä ja faija. Saatiin kuitenkin molemmat paikka faijan entisen seuran, EkSun kakkosesta. Faija kakkososuuden ja minä kuudennen. Nukuin Jukolayön teltassa palellen ja herätessäni joskus neljän aikaan oli pönttö aika sekaisin. Faija oli nostanut kakkososuudella joukkuetta 259 sijaa ylöspäin ja muistan ajatelleeni, että mä en ainakaan tiputa yhtään sijaa.

Muistan varmaan ikuisesti faijan kommentit mulle ennen omaa suoritustani. Niitä oli kaksi:

• Aloita hiljaa

• Jukolassa et juokse yksin

Viidennen osuuden kaveri koukki oikein urakalla ja jouduin niukin naukin yhteislähtöön. Paukun kajahtaessa ilmoille, aloitin mielestäni varsin rauhallisesti karttaa tutkien ja ykköselle löysinkin aivan suoraan muiden sinkoillessa oikealle ja vasemmalle. Helppoa, totesin mielessäni. Ensimmäinen rastivälisijoitukseni Jukolassa koskaan oli 25./299. ja kilometrivauhtikin 6.40. Aloitus oli kaikkea muuta kuin hiljainen.

Kakkoselle tuli otettua pientä koukkua, mutta 3-5 meni taas tyylikkääseen malliin 7.50 kilsavauhtia. Vitosella olin nostanut joukkuetta jo 70 sijaa ja kyseessä oli kuitenkin 6. osuus. Aloitin siis todella rauhassa faijan neuvojen mukaan. Matkalla kutoselle katselin ympärilleni ja huomasin etten nähnyt tai kuullut ketään. Ennen yhteislähtöähän vaihto on kiinni sen 10 minuuttia, joten olin ottanut alun sen verran rauhassa, että olin päässyt karkuun muilta yhteislähtijöiltä ja edessä oli se 10 minuutin tyhjä väli. Tästä hämmentyneenä otin kutoselle isoa koukkua, mutta suunnistin seuraavan vajaan puolen tunnin yksin. Muistin faijan kommentin "Jukolassa et juokse yksin". Meni siis hetken ennenkuin sain porukkaa taas näkyviin ja loppuradalla en sitten suunnistanutkaan enää yksin. Loppusuoralla olin täynnä energiaa ja muistan faijan huudon "Hyvin tultu, Allu!" Maalissa olin samaan aikaan n. viisikymppisen miehen kanssa ja muistan myös varsin hyvin miehen ilmeen ja äänenpainon, kun hän kysyi kuulemaansa oikeaksi. "Ai lähditkö sä yhteislähdössä? Mä lähdin noin puoli tuntia ennen." Teltalle kävellessäni joukkueenjohtaja Koskivirran Eero tuli vastaan ja kehui hänkin varsin vuolaasti ensimmäistä Jukolasuoritustani. Nostin joukkueen sijoitusta 6. osuudella 111 sijaa siellä seitsemänsadan hujakoilla, osuussijoituksen ollessa 385/1193. Omaa hyvää mieltä nosti kisan jälkeen erityisesti se, että kaikki väittivät maastoa ja ratoja vaikeiksi, mutta itsellä oli kuitenkin kulkenut.

Eikä toinenkaan Jukola pöllömmin viime vuonna Tampereella mennyt, nostoa pitkällä yöllä 129 sijaa. Uskon, että tuon hyvin menneen ensimmäisen Jukolan ansiosta olen tässä ja kirjoitan. Ja suunnistan. Wannabe-satsarina.

1264 MS Parma 7

Ennen kauden alkua tavoite oli päästä joukkueisiin 1-3. Heikosti menneen kevään jälkeen tiesin ettei tavoite täyty ja esitin toiveen päästä aloitusosuudelle, joukkueella ei väliä. Sain sen mitä halusin, mutta MSP:n viime vuoden lukuisista hylsyistä johtuen numero ja ennen kaikkea lähtöpaikka on 1264. Luojalle kiitos, että alussa on ravirataa alla! K-pisteellä on pakko olla ohittanut vähintään sellaiset 600 joukkuetta ja kakkoselle mennessä pari sataa lisää. Se on tavoite. Se on kova tavoite. Täytyy varmaan mennä Stockmannille tyyppitreeniin. Sellainen kutina kuitenkin on, että siellä on pari muutakin, jotka aloittavat kovaa. Oon tässä vähän haistellut sellaista 200 parhaan joukossa vaihtoon -hajua.

Hyvää matkaa!

Koivistosta korkeuksiin

Käväisin eilen Ankkurirastien keskimatkalla H21A1-sarjassa, eikä ennen kisaa ollut mitenkään luottavainen olo, sillä olinhan treenannut kahden viikon ajan käytännössä satulassa, sprinteissä ainoat juoksut ja Varsinais-Suomen maastot eivät ole koskaan sopineet mulle. Tykkään juosta enemmän metsässä kuin avokallioilla. Kisan aloitin perinteisesti ykköselle koukulla ja kakkoselle huonolla reitinvalinnalla ja edelleen kolmoselle koukulla, eikä juoksukaan oikein alussa ollut hyvää. Vitosella olinkin jo 6,5min kärkeä perässä. Vitosen jälkeen homma tosin alkoi rullaamaan huomattavasti paremmin ja hävisin kärkeen sen kymmenen minuuttia, Lassellekin jäin "vaan" seitsemän minuuttia, mistä olen erittäin tyytyväinen. Olihan Lacce MSP:n Tiomila ykkösessä. Nyt just tuntuu siltä, että syksyllä saattaa jopa nasahtaa kohdilleen. Itseluottamus ainakin kohosi huomattavasti ton loppuradan ansiosta.

Näin muuten ysirastilla jotain mitä en ole tainnut koskaan nähdä kisassa tehtävän, varsinkaan H21(AL)-sarjassa. Nimeltä mainitsematon kaveri otti nimittäin leimauksen jälkeen polviasennon ja otti kompassilla reisisuunnan. Jos ei olisi hapottanut niin paljon, niin olisin varmaan kuitannut jotain. Kaverilla oli kuitenkin rastiväli mun ysiltä yhdelletoista. Kaksi vuotta sitten, aloittaessani suunnistuksen uudestaan vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen, otin samalta jätkältä turpaan kauden jokaisessa kisassa. Kahdessa vuodessa on siis kehitystä tapahtunut aikamoisesti.


K-1:
Hirveästi vaihtoehtoja en näe, suoraan vaan luovien. Aikamoista uraakin on alkumatkasta tarjolla. Pystyvihreällä olen vielä kiinni, mutten jostain syystä käännä rastille. Käyn vihreän reunalla paikantamassa itseni, josta suuntaan suoraan rastille. Kirosana. (+1min)

1-2:
Emmin hetken vasemmalta vai oikealta. Päädyn vasempaan, mistä en löydä hyvää juoksualustaa millään. Helppo väli, mutta teen silti minuutin virhettä rämpiessäni vihreässä. Spekuloitiin Aman kanssa, että oikealta nopeampi. Olis pitänyt vaan runtata. (+1min)

2-3:
Kivikossa tulee ihan rakkaan Jyväskylän maastot mieleen. Kivikon jälkeen alan etsiä rinteestä pientä avointa aluetta ja ajaudun liiaksi vasemmalle. Rinteen reunalla emmin hieman vasemmalle vai oikealle, otan 20 metriä vasemmalle ja näen jyrkänteen, josta salamana tulosuuntaan ja rastille. (+1min)

3-4:
Pummin ansiosta tiedän tarkalleen, minne mennä ja kiskon välille 14. parhaan ajan.

4-5:
Kompassilla mäen yli ja toisen mäen laitaa kunnes pienen empimisen jälkeen ylitän vihreän juuri oikeasta kohdasta. Vihreän jälkeisellä avokalliolla näen Koivuniemen Antin pyörimässä kuin pöllö ja koska mies sattuu juoksulinjalleni, niin autan seurakaveria ja näytän sijainnin. Rastinotossa teen pienen virheen, olisi pitänyt mennä jyrkänteen alta. (+10sek)

5-6:
Olen koko ajan kiinni, mutten jostain käsittämättömästä syystä käännä tarpeeksi ajoissa rastille. (+20sek)

6-7:
Alku uraa pitkin ja lopussa pientä pysähtelyä ja arpomista.

7-8:
Rastilta lähtiessä kierrän mäkeä turhaan ja hieman ennen rastia pysähtelen. (+10sek)

8-9:
Tielle ja tiellä suunnanottoa, mutta vihreässä meneekin ura melkein rastille.

9-10:
Pysähdyn 30 metriä ennen rastia ihmettelemään kartan ja maaston yhteensopivuutta, mutta otan muutaman askeleen eteen ja näen jyrkänteen takana rastipukin. (+10sek)

10-12:
Yhdelletoista minkä jaloista pääsen ja kahdelletoista kierrän alakautta uraa pitkin ja vedän mäen ylös nelivedolla. (+10sek)

12-M:
Tiputan liiaksi alas, mutta juoksen metsän puolella viimeiselle enkä mene nöyryytettäväksi pellon laidalle.

Leimuissa lepää levoton

Piti kirjoittaa SM-sprintistä ihan kunnon juttukin kaikkine hienoine juonenkäänteineen, mutta ei oo kiinnostanut pätkän vertaa. Lauantaina tuuppasin Pendolinolla Kokkolaan ja majoituin Sokos Hotel Kaarleen Salmenojan Samulin kanssa samaan huoneeseen. Illalla käytiin iltalenkillä katsomassa laskettelurinnettä ja muuta mahdollista kisa-aluetta ja nähtiinkin reilu parikymmentä punapäistä keppiä pystyssä, mikä tuntui kieltämättä hieman harmaalta toiminnalta, mutta kun mukana oli IFK Göteborgin suunnistaja, niin ei ollut mitään hätää. Siihen vielä perään illallinen Toden kanssa, olis varmaan munkin pitänyt ottaa valkkaria, että olisi sunnuntaina kulkenut.

Karsinnassa sain kolmosella minuutin eteen lähteneen selän näkyviin ja tuli kai jokin hyvänolon tunne, mutta seuraavalle välille tein huonon valinnan ja hieman myöhemmin pari isoa koukkua lisää. Meni niin sanotusti säntäilyksi, keksin yhtään spekuloimatta suorituksesta 1,5min virhettä. Sillä ei reilun kymmenen minuutin kisassa pitkälle pötkitä. Kulku tuntui hyvältä, mutta kellon mukaan se ei sitä ollut. Bemarissa tossu oli kyllä jo niin raskas ettei mitään järkeä ja neljä samaa rastia kuin karsinnassa sai aikaan suuren vitutuksen. Olin yksinkertaisesti huono. Ei se valmistautuminenkaan käytännössä pelkästään korvaavilla ollut täysin optimi, mutta ei voi mitään. Muuten viikonloppu oli kyllä varsin mukava.

Antoi alkuviikosta taas muuten flunssan, kuudes vai seitsemäs tälle keväälle. Nyt alkaa olo jo hieman parantua ja Ankkurirasteille saatan päästä viivalle. Järkkäsin eilen MS Parman Helsingin kyläosastolle jonkin sortin vetotreenin. Ensin juosten purtsia, sitten puskaa, taas purtsia ja loppuun pari suunnistustehtävää. Oli kuulemma hyvä treeni.

Kävin äsken pistämässä nimen Verkkovihkoon Vorssa Gamesin kohdalle, on se sen verran lähellä kaunista ja ihanaa Karkkilaa. Lapsuuden kodista matkaa "joku kolkyt" ja mökiltäkin "joku viistoista".

Reilu viikko kärvistelyä, sitten alkaa taas treenikausi, joka loppuu joskus elokuussa. Ehtii saada jalat kuntoon. Kyl tää viel tästä!

Koivu meni, heinä tuli

Viikonloppu lähenee ja ihmettä odotellaan. Lääkkeitä on popsittu, mutta silmiä kirvelee ja nenä vuotaa solkenaan. Ei sitä kunnossa olla muutenkaan, että ei hätää. Yritän kuitenkin pitää mielessä Suntilan lausumaa Hirvisprintissä: "Kyllä niitä ihmeitä joskus tapahtuu"

Nästa, Karleby.

"Nyt ei täysin täsmää..."

"Suunnistus on urheilulaji, jossa kuljetaan maastossa tarkoituksena löytää karttaan merkityt rastit oikeassa järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. --- Kartan lisäksi suunnistamisen apuna käytetään usein kompassia."

Lähde: Wikipedia

Hei älä mee!

Yksi yö. Aamupala. Tentti. Vähiin käy aika Jyväskylässä, kunnes taas syyskuussa palaan rakkaaseen Keski-Suomen helmeen. Seuraavat reilu kolme kuukautta menee Helsingissä töitä paiskiessa, mutta fiksu kun olen ja Muukkosen opit eivät ole unohtuneet, niin tajusin hommata kesätyöpaikan 12km:n päästä kämpästä. Hyötytreenillä tullaan!


Kuten nokkelimmat osasivat edellisestä kirjoituksesta päätellä, päätin ilmoittautua SM-sprinttiin. Juoksu tuntuu aivan käsittämättömän karmealta, mutta toivottavasti tämän puolentoista viikon aikana ehdin saada juoksun siihen kuntoon ettei tarvitse luimistella seiniä pitkin. Prisma-rastitkin ovat tuossa ylihuomenna jossain Siuntion kilsa kertaa kilsa metsäpalstalla, hirveän pitkälle ei voi siis pummata, ainakaan teoriassa.


On tässä viime päivinä vähän treenattukin, lähinnä krapulassa. Oli meinaan sellainen viimeinen viikonloppu Jyväskylässä, että jää Mannan paluumatkakin kakkoseksi. Jotain hyvääkin olen kokenut, näin nimittäin viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä kesänä naisia bikineissä rannalla. Se on kesä nyt!


Yhtä asiaa tulen kyllä kaipaamaan seuraavan kolmen kuukauden aikana todella paljon. Laajavuorta. Ei nimittäin parempaa treenimaastoa löydy. Laajavuoren maaperään on monet hikikarpalot imeytetty ja keuhkot männynoksille yskitty. Se on sitten muutaman kuukauden ajan tyydyttävä nielemään pakokaasuja ja juoksemaan "metsä"treeniä Keskuspuistossa. On Helsingissä paljon hyvääkin. Vilja ja kaverit tulee päällimäisenä mieleen. Ja meri. Kävin tänään jäähyväispolkulenkillä Laajavuoressa, suodiggarina poikkesin tottakai Riihilammen suolla ja Laajavuoren rämeellä sekä kiipesin huipulle ihailemaan kaunista Keski-Suomea. Melkein tuli kyynel silmäkulmaan. Siitepölyä ilmassa.

Oodi Laajavuorelle

Muistan ensimmäisen tapaamisemme,
olit märkä ja pimeä, pelottavakin.
Hymyilin, olit mielessäni,
luennoilla, kotona.
Olin hölmö,
petin sinua.
Annoit kuitenkin anteeksi,
siitä syntyi rakkauden kipinä.
Hikeä, sylkeä, vertakin.
Niitä olen maaperääsi antanut.
Sinä annoit minulle onnen,
ilon. Elämän.

Kokkola mielessäin

MS Parman foorumilla käyty keskustelu koskien SM-sprintin majoitusta:


"Etsitään kämppäkaveria yhden yön suhteeseen. Olen 24-vuotias urheilullinen mies Jyväskylästä, juuret kylläkin syvällä etelässä. Opiskelen matematiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja harrastuksiini kuuluu luonnossa liikkuminen. Olen kuorsaamaton valioyksilö, joka omaa hyvät unenlahjat ja saattaa jopa olla, että aamulla ilmoille kajahtaa hento aamulaulu hyvän huomenen merkiksi. Vastaukset mahdollisimman nopeasti. -Metsähiippari85-"


"Hej!

Täällä olis yxs sporttinen 30v. (176/68) poitsu myöskin vailla yöpaikkaa/seuraa! Harrastuksiin kuuluu suunnistuksen ohella myös kaikenlainen muu omien rajojen kokeilu. Horoskooppimerkiltäni olen kaksonen ja matematiikan perusopinnotkin on muuten suoritettu! Olisinko vastaus "yhtälöösi"?

nimimerkki: Karleby-30.5."


"Nimimerkille "Karleby-30.5."

Katsoin horoskooppikirjasta, että kaksonen sopii oinaalle täydellisesti. Uskon, että olet paras mahdollinen ratkaisuapproksimaatio "yhtälööni", ties vaikka tapaamisemme jälkeen olisit täysin oikea ratkaisu koko elämääni. Varasin meille hotellihuoneen Sokos Hotel Kaarlesta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi, odotan sinua aulabaarissa ja minulla on neilikka rintataskussa. Odotan innolla tapaamistamme ja alankin jo opetella seuraavan laulun sanoja sunnuntaiaamuksi. -Metsähiippari85-

http://www.youtube.com/watch?v=VDUy5R9LunE"


Voi veljet!

Rastinottoa

Itse pidän erityisesti lyhyistä väleistä ja olen niillä huomattavasti parempi kuin pitkillä, mutta lauantaina ei kyllä napannut yhtään. Vauhtiin en päässyt missään vaiheessa, rastivälit olivat aivan liian lyhyet. Lisäksi mulle ja muutamalle muullekin aiheutti tuskaa vihreän kuvaus. Välillä ei erottanut vihreän ja valkoisen rajaa millään. Kartoitus lienee tehty, kun lehti on ollut puussa. Lopun parilla pidemmällä välillä olisin kyllä merkannut osaa maastosta ennemmin vaikka keltaisella kuin valkoisella, mutta se on vain mun mielipide. Vaikka Arvo onkin hyvä kartoittaja, niin sanoisin, että tämä kartta ei ole miehen parhaita tekeleitä. Helppo ei myöskään kyseinen maasto ole kartoittaa.

Sijoitus oli kuitenkin 24/39. Eikä homma missään nimessä karttaan tai rataan kaatunut, kyllä se syyllinen löytyy peilistä. Tossu oli pirun raskas ja suunnistin aivan liian varovaisesti. Pysähtelin liian monta kertaa varmistelemaan ja muutenkin hidastelin liikaa. Maasto oli kuitenkin mitä mainion, tuntui hyvältä päästä kunnon maastoihin. Alkoi jo kieltämättä aika paljon ahdistaa Varsinais-Suomen "upeat" avokalliomaastot. Onneksi kisoja järkätään muuallakin kuin "upeissa" avokalliomaastoissa. Kaikella kunnioituksella edustamani seuran kotikontuja kunnioittaen, onhan ne avokalliomaastot ihan...noh...Turusta.

Lahna

3150. Alkuun paineltiin 3600-vauhtia, mutta koko päivän vaivannut väsynyt ja lahna-olo iski kumilekalla palleaan. Hävisin Aapo "sponssi" Summaselle 300. Kuukauden päästä uusi yritys, silloin pitäisi juosta vähintään 3300 ja syksyllä se 3500.

Hanskat melkein tiskissä

Yritin heittää hanskat tiskiin, mutta kuten kuvasta näkyy, ei sekään onnistunut. Toinen putosi lattialle. Kai se on pakko lähteä uuteen nousuun, onhan huomenna JYY:n Cooperin testi, missä totuus punnitaan. Ja viikonloppuna Uudenmaan rastipäivät ja sen jälkeen vielä...

Soilwork - Stabbing the Drama

Attack!

Finnspring

Lauantai

Lauantain kisasta on vaikea piirtää reittiä karttaan, sillä pariin kertaan ei ollut mitään käsitystä siitä, missä menin. Muutenkin pummia tuli aivan tolkuttomasti. Yhden kerran hukkasin itseni aivan totaalisesti, lähdin vain kompassilla kohti itää ja odotin, että tulisi jotain vastaan, mistä saisi kiinni. Ihan merelle asti en päässyt. Hölkkävauhtia loppurata läpi.

Semmonen päivä.

Sunnuntai

Aloitusosuus. Ennen lähtöä kuulin, että viesti ei jatku mun jälkeen. Päätin kuitenkin antaa viestinäytön. En muuten antanut. Kakkoselle mennessä katselin, että letka vetää soiroon ja korjasin omasta mielestä oikeaan suuntaan. En tiedä oliko korjaus turha vai oliko sitä liikaa, mutta ajauduin pusikkoon ja peli oli sitä myöten siinä. Yritin vielä kiskoa letkaa kiinni, mutta pummiahan siitä seurasi. Loppuun otin hylsyn vielä vikalta rastilta, kun fiilis oli, mitä oli.

Hieno kruunu hienolle viikonlopulle.


Myydään vähän käytetty suunnistuksen kilpailulisenssi kaudelle 2009!

1:15 000

Viistoistatonnista karttaa olisi tarjolla lauantaina Finnspringissä. Hetken aikaa asiaa pohdittuani tajusin, että olen tainnut yhden ainoan kerran suunnistaa viistoistatonnisella kartalla. Avokalliomaasto ja pitkät rastivälit siihen vielä lisäksi, niin siinähän on sellaiset katastrofin ainekset ettei paremmasta väliä. Nöyristely sikseen, päätin nimittäin juosta hyvin. Uhoa pönkittää se, että kävin eilen vetämässä uudet enkat vetopätkälleni.

Sunnuntaina olisi vielä se viesti, kuitenkin kymppitonnin kartalla. Pääsin juuri siihen joukkueeseen ja sille osuudelle, jonka ansaitsin ja halusinkin. Kai se on pakko myös sunnuntaina vetää hyvin, kun vauhtiin kerran olen päässyt.

Tässä tullut spekuloitua sellaista, mikä väliajoista on hyvin helposti nähtävillä. Lyhyillä väleillä pystyn vastaamaan kärjen vauhtiin hyvin, mutta pitkillä, juoksuvoittoisilla, väleillä jään järkyttävän paljon. Pitkillä väleillä ne erot kuitenkin syntyvät, joten niihin on syytä panostaa. Pitkien välien vuoksi ylipäätään lähdin Finnspringiin, reilulla 10 kilometrillä 16 rastia, pitkää siis tiedossa. Finnspringin jälkeen en kuitenkaan todennäköisesti kilpaile kuin keskimatkoilla kevätkauden aikana.

Närppes!

Silja-rastit

Hiphei ja hellurei!

Jos omistaisin aivot, olisin ymmärtänyt, että lounaassa kevät on hieman pidemmällä kuin keskellä. Neljä ekaa väliä pystyin juoksemaan jotakuinkin kohtuullisesti, mutta pitkällä vitosvälillä meinasi happi loppua. Alun parin pummin vuoksi Tokola paineli vitosen loppuvälillä ohi ja huuteli, että hyppää perään. Hyppäsin perään, mutten nostanut jalkaa tarpeeksi. Kaksi kertaa parin sadan metrin matkalla turvalleen, toisen kerran suolla. Olivat naama ja munat kirjaimellisesti turpeessa. Kattelin siinä, että ei se Jussi mitään hirveätä vauhtia kisko, että kyllä tässä pysytään. Ei pysytty. Loppuradalla taisin kävellä enemmän kuin juosta. Hölkätessäkin meinasi happi loppua niin keuhkoista kuin lihaksista. Kolmeltatoista tulin maaliin. Saavuin vasta tänään takaisin Jyväskylään, junasta ulos astuessani vedin keuhkot täyteen siitepölytöntä ilmaa ja hymyilin. Hymyilin ehkä liikaakin, sillä apteekissa katsoivat kuin mielitautista.

En muuten ole tainnut täällä blogissa hehkutella erästä asiaa, Kynnyssuota nimittäin. Aina junalla ohimennessä suupielet nousevat ylös. Radalta katsoessa takana kohoava Vorikkavuori tekee maisemasta erittäin mieluisan, varsinkin suodiggarille. Olen alitajuisesti alkanut pitää Kynnyssuota Keski-Suomen porttina junalla matkustaessa. Tänään näin suolla teltan, silmänräpäyksessä mieleeni juolahti ajatus...

Världens äckligaste sprintorienterare

Olen tehnyt tässä pientä tutkimusta. Kuinka monta kertaa on mahdollista olla flunssassa kevään aikana? Vastaus on tähän mennessä viisi. Antoi nimittäin viikonloppuna vielä yhden flunssan lisää. Tammikuun alusta lähtien olen ollut viisi kertaa flunssassa niin, että olen joutunut jättämään treenejä väliin. Kaikkien flunssien välillä olen kuitenkin ollut täysin terve, joten syy ei ole siinä etten olisi malttanut sairastaa. Silloin kun olen ollut terve, niin silloin on aika usein vaivannut juoksijan polvi. Vähissä on kovat treenit olleet tänä keväänä ja treenit muutenkin. Ihme etten jää tossulla enempää kuin mitä nyt.

Olen tässä miettinyt syitä sairastumisiin ja yksi syy on kyllä kieltämättä se, että Jyväskylässä on täysin erilainen talvi ja kevät kuin etelä-Suomessa. Enkä ole tottunut siihen. Toinen täysin selvä syy on myös se, että olen tänä talven ja kevään aikana reissannut käytännössä joka viikonloppu etelään tai jonnekin muualle. Junat ovat kuitenkin aikamoisia tautiautomaatteja. Mitään en kuitenkaan kadu. Paska tuuri.

Jyväskylästäkin alkaa muuten kohta puolin lumet sulaa metsistä, pääsee siihen itse asiaan. Alkaa tässä jo katupölyn nieleskely riittää. Kevään tavoitteet olen hylännyt Laajavuoren takametsiin, mutta syksyllä saattaa liikkua. JOS pysyn terveenä. Kevään tärkein tavoite oli SM-sprintti, minkä osalta olen vielä ihan pikkiriikkisen toiveikas. Vielä on kuitenkin mahdollista nähdä *"Världens äckligaste sprintorienterare" Kokkolassa, jos sairastelu loppuu ja kulku löytyy.

*Vaihto-oppilas Mattilan kommentti nähdessään minut sprinttikisa-asusteissani Skotlannin leirin Forres Town Race:ssa.

10mila 2009

10mila-viikonloppuni

versus

10mila-viikonloppuni, jos olisin lähtenyt kisaamaan.

Torstai

Lähiopetus loppui kello 14.00, mutta väänsin iltapäivällä ja loppuillasta seminaarityötä pitäen välissä Emmerdalen pituisen tauon. Alkuillasta kävin juoksemassa vetoja Haukkalantien hiekkatieosuudella. Nukkumaan menin joskus puolen yön tienoilla.

14.25-17.50 Jyväskylä - Turku. 17.50-19.50 palloilua Turussa ja 20.00 kamat bussiin ja terminaaliin. 21.00 lähti laiva kohti Tukholmaa. Nukkumaan menin joskus 23 tienoilla, ikävä kyllä, Yömiehen kanssa samassa hytissä.

Perjantai

Heräsin n. 9.00, kävin suihkussa ja söin aamupalan rauhassa ja polkaisin yliopistolle 10.15 alkavalle luennolle. 13.30 oli koulupäivä ohi ja polkaisin kotiin, kunnes taas kolmen maissa otin pyörän alle ja kävin polkemassa reilun tunnin verran polkupyörällä. Kotiin ehdin hyvissä ajoin ennen Emmerdalen alkua, joten ehdin käydä suihkussa ja tehdä ruokaa ennen ohjelman alkamista. Ilta meni tilastotieteen tenttiin lukiessa ja seminaarityötä väännellessä. Nukkumaan menin yhden maissa.

Herätys 5.45, suihkuun ja pika-aamiainen buffetissa. 6.30 laiva satamassa ja 6.45 bussi kohti Skånea, matkaa 535km muutamalla pysähdyksellä. 17.00 kilpailupaikalla kasaamassa seuratelttaa, jonka jälkeen lyhyt maastoon tutustumistreeni kisakeskuksen vieressä. 19.30 saapuminen majoitukseen Activus-konferenssikeskukseen, pahimmassa tapauksessa punkka Yömiehen vieressä. Nukkumaan joskus yhdentoista tienoilla.

Lauantai

Heräsin ysin tienoilla, söin aamupalan ja aloin lukea tilastotieteen ja euklidisten avaruuksien tentteihin. Luin käytännössä koko päivän ja alkuillasta kävin taas polkemassa hieman pyörää, kun olo ei ollut mitä parhain. Illalla kaverin läksiäisiin appelsiinimehupönikän kanssa ja sieltä yhdeksitoista kotiin kuuntelemaan Tiomila -radiota ja katsomaan online-tuloksia aina 4. osuudella asti, kunnes menin nukkumaan.

Herätys kasilta, aamuverkka ja aamupala. Palaveri 11.00. Kahden maissa kisakeskukseen seuraamaan naisten viestiä ja aistimaan tunnelmaa. Kuuden maissa majoitukseen unille. Jossain vaiheessa yötä siirryin kisakeskukseen juoksemaan jonkun långa nattenin jälkeisen pidemmän osuuden, ei kuitenkaan ankkuri-, MSP 2:ssa. Pummia joku 10-15min.

Sunnuntai

Heräsin seiskan maissa kuuntelemaan radiota ja katsomaan online-tuloksia samalla aamupalaa syöden. Kymmenen maissa aloin taas lukea tilastotieteen ja euklidisten tentteihin. Luin taas koko päivän, enkä edes treenannut, sillä kurkussa pientä karheutta. Nukkumaan menin yhdentoista maissa.

Oman osuuden jälkeen rentoilua ja kisan seuraamista kisakeskuksessa. 10.00 seurateltan purku ja bussin lastaaminen. 11.00 kohti Tukholmaa, missä 19.00. Laiva lähti kohti Turkua 20.10. Tässä vaiheessa oli jo pieni noste päällä. Nukkumaan menin, en muista milloin.

Maanantai

Heräsin seiskalta, söin aamupalan ja menin puoli yhdeksäksi yliopistolle. 12.30 lähdin kotiin lukemaan tentteihin.

Heräsin seiskalta pienen päänsäryn siivittämänä ja laiva oli Turussa 7.35. Junalla Turusta Jyväskylään 9.05-12.35, nukuin koko matkan ja jatkoin unia kotona.

Saaristorastit

Neljäskymmenesseitsemäs sija on ihan kohtalainen suoritus, mutta ajallisesti ero kärkeen ei. Raaseporin kisojen jälkeen ajattelin, että joko Saaristo- tai Silja-rasteilta on saatava jotain valoa tunnelin päähän, muuten uidaan aika syvissä vesissä. Saaristorasteilla pummasin ykköstä ja kakkosta minuutin verran, loppupäässä tuli muutama puoliminuuttinen ja pienempiä, yhteensä reilu 5 min. Kakkosen pummi oli muuten taas jotain aivan käsittämätöntä, epäilen että kakosen pummi korreloi vahvasti ykösen pummin kanssa. Mutta. Valoa saatiin tunnelin päähän. 11-12 -välillä kuudenneksi nopein väliaika ja parilla muullakin olin suht lähellä kärkeä. Itseluottamus nousi monta napsua ylöspäin väliaikatarkastelun jälkeen. Huomioitavaa on myös se, että voittoaika oli Raaseporissa ja Saaristorasteilla suunnilleen sama, mutta itse pystyin parantamaan omaa aikaani kolmisen minuuttia. Nyt vaan kovia treenejä alle, niin kyllä täältäkin saattaa jotenkin kajahtaa kauden edetessä. Tiomilan skippaaminen tuntuu kyllä nyt entistä paremmalta ratkaisulta. Viikko takana Helsingin sykkeessä, mutta huomenna on tarkoitus siirtyä vajaaksi pariksi viikoksi Jyväskylään treenaamaan ja istumaan tenttisaleihin.

Viikon huumoripläjäys

Aina kun meinaa suupielet mennä alaspäin, niin käyn katsomassa hieman palkkeja. On meinaan niin huvittavaa katsottavaa, että väkisinkin naurattaa. Kaikenlaista.

OK Raseborg, kansallinen

...!

Täältä tullaan kevät!

Tänään sain rintaani kevätfiiliksen, viikko aikaa kauden avaukseen. Vaikken kunnossa olekaan, haluan avata kauden heti, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Skotlannin leirin Forres Town Racessa jäin yllättävän vähän Koivistolaisesta, ottaen huomioon harjoitteluni helmikuun puolesta välistä eteenpäin ja kisapäivän flunssan. Tilanne ei välttämättä ole niin huono kuin olen ehtinyt manaamaan. Maaliskuussa treenaamiseen kulutettu aika, 12h 12min, mikä on huvittavaa kyllä tarkalleen sama aika, mitä kulutin treenaamiseen Luxemburgissa kolmessa päivässä. Seuraus ja syy ja sitä rataa. Toivottavasti kaikki haitat alkavat olemaan takana. Vauhdin puolesta ei varmasti ihan hetkeen tulla, minkä vuoksi Tiomila menee kotona sängyssä nukkuen. Näiden kolmen kappaleen voimalla kuitenkin tullaan:

Volbeat - Guitar Gangsters & Cadillac Blood

Viikate - Leimu

CMX - Kivinen kirja

Attack!

Scotland Yard

Koska olen tylsä ja hommia on ihan pirusti, niin laitan blogiini saman tekstin Skotlannin leiristä, jonka kirjoitin MS Parman kotisivuille. Parempi versio leirijutusta löytyy vaihto-oppilas Mattilan blogista. Omasta leiristä kuitenkin sen verran, että keskiviikkona iski taas flunssa ja loppuviikko menikin hölkkäillessä:

Maanantaina suurin osa (Matti, Anna, Maija, Ama, Lasse, Kalle ja Aleksi) osallistujista tapasi toisensa aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja heti ensimmäisistä sananvaihdoista pystyi päättelemään, että rento ja iloinen viikko olisi edessä, kuten aina MS Parman leireillä. Maanantai meni pääasiassa matkustaessa Frankfurtin kautta Edinburghiin, missä Peeter liittyi seuraamme, josta vuokra-autoilla edelleen pohjoiseen kohti Nethy Bridgeä. Matkalla ainakin itseäni hymyilytti melkein koko ajan maisemia katsellessa ja luulen etten ollut ainoa. Ikkunasta näkyi vuorotellen niittyjä, vuoria ja nummea, jota sävelsi auton cd-soittimesta tullut säkkipillimusiikki. Hieman ennen Nethy Bridgeä pysähdyimme läheiseen Aviemoren pikkukaupunkiin ruokaostoksille. Kaupan kassa kyseli, että mitä ihmettä me Nethy Bridgessä teemme, sillä eihän siellä ollut mitään. Tässä vaiheessa oma hymyni oli noussut jo korviin asti, tätähän täältä oli lähdetty hakemaan. Perillä meitä odotti erittäin pieni ja idyllinen pikkukylä ja majapaikkamme, vanha juna-asema. Majapaikka oli kylmä ja kostea kuin Turun talvi, sillä edellisistä vieraista oli jo jokunen tovi. Majoittumisen jälkeen poistimme matkaväsymyksen jaloista verkkalenkillä lähimetsässä. Keskellä yötä majapaikkaamme kolistelivat myöhemmällä lennolla saapuneet Samuli ja Suski sekä Espanjasta lentänyt Carla.


Tiistaiaamu valkeni lähes armeijamaisella herätyksellä, Lasse ja Ama herättivät muut aamupuurolle kattiloiden avustuksella. Tiistaina alkoi varsinainen harjoittelu yhdessä Iso-Britannian maajoukkueen kanssa ja aamupäivällä oli vuorossa monipuolinen taitoharjoitus sisältäen viiva- ja kompassisuunnistusta sekä pari pitkää väliä ja rastirypästä MM99-kisamaastossa. Samasta maastosta eräällä seuramme suunnistajalla on varmasti hyviä muistoja. Päivällä osa porukasta nautti varsin nopean lounaan fish 'n' chips -paikassa ja loput nauttivat täysin siemauksin yli puolitoista tuntia intialaisen keittiön antimista, mistä riitti huumoria pitkin leiriä. Iltapäivällä suuntasimme Kingussien pikkukaupunkiin, missä oli harjoitusmuotona sprinttisuunnistusvedot 10 sekunnin lähtövälein kauniissa ilta-auringossa. Viimeisenä porukkaamme liittyi tiistai-iltana vaihto-oppilaamme Göteborgista, Tode, jolle vaihtoaika on tehnyt silmin nähden erittäin hyvää jo tähän mennessä.


Keskiviikkona aamupäivällä veimme ja haimme rastiliput ja emitit metsään vastapalveluksena briteille. Rastien viejille tuli kesken matkan pienoinen kiire, sillä osa naisista oli lähtenyt liian aikaisin maastoon ja oikaisseet vielä suoraan vitosrastille, missä olivat samaan aikaan viejien kanssa. Maasto oli hienoa lehtipuu-suppamaastoa ja teemana oli pitkä matka. Treenin jälkeen osa porukasta suuntasi katsomaan linnaa ja viskitislaamoa. Illalla osa porukasta juoksi vielä yötreenin tehden tilaa illan kohokohdalle. Majapaikkamme isäntä tarjosi meille haggish-perinneruokaa ja olipa isäntä napannut mukaansa myös naapurinsa säkkipillin kanssa. Kuulimme myös tarinoita ja vinkkejä koskien Skotlantia, aivan mahtava illanvietto!


Torstaina aamupäivällä oli vuorossa varsin mielenkiintoinen harjoitus manipuloidulla kartalla, missä sai olla erittäin tarkkana koko ajan, että pysyi mukana. Naiset kävivät juoksemassa päivän toisen harjoituksen erittäin vaikeassa supikossa, kun miehillä vastaava harjoitus oli vuorossa illalla yhteislähtönä, lamput päässä. Päivällä lähes jokaisella miehellä oli hirveä uho ja odotus päällä ennen treeniä, Amallakin oli treenivaatteet päällä ja lamppu päässä jo yli tunti ennen auringonlaskua. Johtuiko sitten juuri tästä se, että Ama oli treenin toinen häviten loppusuorakamppailussa Samulille sekunnin.


Perjantaina Carla lähti takaisin kohti Espanjaa ja muut treenasivat kevyesti kangasmaastossa ja kiipesipä osa kartan reunalla sijaitsevalle vuorelle ihailemaan maisemia. Illalla säästely viikonlopun kisoihin jatkui lyhyellä verkkalenkillä majapaikkamme lähellä sijaitsevalle linnanrauniolle tai puhtaalla levolla. Tankkauksesta huolehdimme italialaisen ravintolan buffet-pöydän antimilla, osa enemmän, osa vähemmän, osa liikaa.


Lauantaina suuntasimme Moray Mix Weekendin ensimmäiseen kilpailuun, Culbin Classiciin. Etukäteen maastoa hehkutettiin ehkä parhaimmaksi suunnistusmaastoksi maailmassa ja sitä se toden totta olikin. Erittäin hienoa rantakangasmaastoa, missä näkyvyys oli erinomainen ja juostavuus pehmeällä sammaleella loistava, olipa maasto paikoitellen kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Miesten 18,2 km:n radalla Matti osoitti erittäin hyvää kevätkuntoa ollen kisan kolmas, jääden viime kesän viestimaailmanmestari Graham Gristwoodista +3.19. Muiden parmalaisten sijoitukset olivat Samuli 8., Peeter 10., vaihto-oppilas Tode 11., Ama 13. ja Lasse 17. Huomioitavaa Lassen suorituksessa on se, että hän taisi olla radan ainoita juoksijoita ilman energiajuomia tai -geelejä, mistä mies saikin lempinimen Luomu-Lasse. Naisten 11,6 km:n radalla Maija oli hienosti 6. ja Suski juoksi vain osan radasta. 9,9 km:n radalla flunssainen Aleksi oli 10. ja Anna 15. ja kokkimme Kalle 7,6 km:llä 21. Culbin Forestin jälkeen kaikki maastot tuntuvat varmasti huonoilta. Kisan jälkeen lähdimme turisteilemaan, tällä kertaa Loch Nessille katsomaan järvihirviötä ja Urquhartin linnaa. Samuli, Lasse ja Peeter ottivat palauttavaa kylmähoitoa pienen pulikoinnin muodossa hyisessä Loch Nessissä.
Lisäys MSP:n kotisivutekstiin: Lauantaina Amakin sai uuden lempinimen, Erotic-Ama. On se härski jätkä! Muutenkin mies oli koko leirin toppatakki ja pipo päällä vaikka ulkona oli yli +10, Ama myös nukkui pipo päässä, sängystä näkyen vain pipo ja peitto.


Sunnuntaina oli vuorossa Weekendin toinen kilpailu, Forres Town Race. Tällä kertaa suunnistustaitoa mitattiin kapeilla kujilla ja kaduilla asuinalueilla ja kaupungin vanhassa keskustassa sekä metsäpuistoissa. Kaikki osallistuivat eri sarjoissa samalle 7,3 km:n radalle. Uskomattomassa kevätkunnossa oleva Matti suoriutui radasta loistavasti, niin fyysisesti kuin teknisestikin, voittamalla miesten sarjan. Eivätkä muutkaan miehet huonosti juosseet: Samuli 4., Peeter 5., Tode 7., Lasse 14. Aleksi 20., Kalle 26. ja Ama juoksi vain osan radasta osana pitkää harjoitustaan. Naiset täydensivät loistavaa MS Parman dominointia, sillä Suski voitti naisten sarjan ylivoimaisesti yli neljällä minuutilla, Maijan ollessa 7. ja Annan 9. Leirin loppuun juostujen kisojen perusteella MS Parmalla on edessään loistava kevät.


Kiitokset Kallelle maittavista aterioista ja kaikille loistavasta leiristä, on hienoa kuulua sinikeltaiseen armeijaan!

Finland's leading male orienteer

Tossu liikkuu taas! Kolmen edellisen viikon treenitunnit ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta tällä viikolla olen jo päässyt jolkottelemaan kahteen kertaan tai oikeastaan hölkkäilemään. Juoksutuntuma on nimittäin hukassa kuin puhtaat sukat aamuisin. (Yömieskin kliseilee, niin miksen minäkin?) Ensin kaksi viikkoa piinasi polvi ja säteilynä koko vasemman reiden ulkosyrjä, siihen päälle vielä viikon flunssa, harkkapäiväkirjasta ei hirveän optimistisia merkintöjä tuolta kolmelta viikolta löydy.

Kävin fyssarilla eilen, jonka kanssa katseltiin videokameran avustuksella hidastuksia mun juoksusta. Oireellinen vasen jalka rullaa normaalisti, mutta oireeton oikea jalka kiertää lantiosta ja polvesta sisäänpäin kuin kiertokanki. Sain venyttelyniksejä "tosi kireälle" it-jänteelle ja siihen perään vielä "käsittelyn" jänteelle. Voi pojat, että sattui, mutta voi pojat, että auttoi.

Sain tänään sähköpostia hra toiminnanjohtajalta otsikolla "Scotland training camp". Sinne pitäisi maanantaina lähteä ja tilasin varmuuden vuoksi paluulennolle paikan arkulle. Samalla suunnalla leireilee samaan aikaan Iso-Britannian maajoukkue ja Skotlannin eliittiryhmä. Siellä olisi treenileirin päätteeksi pari kisaakin. Lauantaina Culbinissa olisi ollut miehillä 18,4km, mutta olin kerrankin viisas ja ilmoittauduin 7,6km:n ladulle. Sunnuntaina olisi Forresin kaupungissa kaupunkikisaa reilun seitsemän kilometrin edestä. Kaupunkikisassa olisi varmasti pirun kivaa, jos olisi kunnossa, nyt fiilikset ovat kaksijakoiset. Edellisessä viestissä kerroin määrittelystäni juoksija ja toivoin suunnistajan arvonimeä. Pari päivää sitten sain jopa enemmän kuin sen, kun kävin lukemassa Moravian Orienteers:n sivuilta Moray Mix Weekendin Pre Event Press Releasen. Otsikko sai heti hymyn huulille:

"Flying Finns set to put Livesey to the test"

Pari riviä alempaa löytyi kuitenkin jackpot:

"Due to the exceptional quality of the terrain, some of the UK’s top elite orienteers are talking about the Saturday race at Culbin being the “race of the year”, and a group of 11 of Finland’s leading male and female orienteers are making a special trip over as part of a spring training camp."

Jisses! Finland's leading male orienteer? Kiitti.

Juoksija

Pakko kai se on uskoa, jos lääkäri niin sanoo. Olen juoksija! Viiskymppiä maksoi sen toteaminen. Hiphei ja hellurei! Taitaa käyntikorttikin mennä uusiksi, kun pitää lisätä titteli "Juoksija". Onkohan olemassa sellaista kuin suunnistajan polvi? Voisin sitten hommata senkin ja tituleerata itseäni suunnistajaksi.

Nurmi kuuraa kantaa

Viikko 5 - 11h 02min, 8 harjoituskertaa
Viikko 6 - 14h 15min, 8 hk
Viikko 7 - 7h 10min, 4hk
Viikko 8 - 2h 50min, 2hk

Olen tässä viime aikoina lukenut muista suunnistusblogeista, että telakalla oleminen on nyt muotia, joten päätin itsekin trendihipsterinä siirtyä ns. telakalle. Voin sitten kevään kisoissa puhella satsareiden kanssa korvaavien harjoitusten ihanuudesta ja siitä fiiliksestä, minkä niistä saa. Ennen kaikkea, voin selitellä huonosti mennyttä kisaa: "Olin tossa maaliskuun alussa telakalle, ni siks ei kulje, muuten oisin elämäni kunnossa." Varasin muuten ajan urheilulääkärillekin siinä toivossa, että jotain vikaa löytyy. Täytyy varmaan varmuuden vuoksi potkaista polvella talon seinään ennen lääkärille menoa, että voin rehellisesti sanoa tuntevani kipua.

Kävin muuten viikonloppuna Pohjanmaalla, tarkemmin Isokyrössä. Rentoa oleskelua peltojen keskellä. Kaiken oleellisen reissusta kertonee se, että kun Seinäjoella odottelin Helsingistä saapuvaa seuraa ympäri kaupunkia kävellen, niin kaikkein kovin meteli ja mekkala kuului Vapaaseurakunnan nuorten illasta. Perjantai-iltana.

Groussherzogtum Lëtzebuerg

Keskiviikkoaamuna otin kompassisuunnan kohti lounasta. Välipysähdys Tampereella kannatti, sillä eräässä ravintolassa paikallinen mustamakkara-fani päätti esittää mielipiteensä kovaan ääneen Karpelan raskausuutisointiin: "No nyt se eduskunnan huora on pantu paksuksi". Vain Tampereella. Päätin suunnata kohti lentoasemaa ja mahdollisimman kauas kyseisestä kaupungista. Pitkälle en päässyt, sillä löysin itseni Saksasta odottelemassa bussia Luxemburgiin auringon jo laskiessa selkäni taa. Luxemburgissa oli tarkoitus käydä avaamassa pankkitili hämäräbisneksiäni varten ja siinä sivussa hieman treenata.


Torstaiaamun pimeydessä suuntasin kohti juna-asemaa ja edelleen Ardenneille. Jo heti ensimmäisessä nousussa reippaasti kävellen sykemittari näytti sataayhdeksääkymmentä ja päätinkin, että vain tasaisella ja alamäessä hölköttely on sallittua. Muutaman minuutin hölköteltyäni siirryin päivän taukopaikalle, junaan. Tauko kesti kokonaiset 13 minuuttia, kunnes taas oli edessä muutama minuutti hölköttelyä. Siinäpä se ensimmäinen päivä olikin treenimielessä, harjoituspäiväkirjassa lukee kyseisen päivän kohdalla 6:05. Kokonaiset kuusi minuuttia ja viisi sekuntia ja silti jalat huusivat hoosiannaa illalla. Hurjaa menoa!



Perjantaiaamun jo valjettua vuokrasin pyörän ja heitin sen junaan. Kuka hullu nyt pyörällä polkisi, varsinkaan ulkona? Saavuttuani junalla pieneen kylään huomasin, että pyörää ei enää saanutkaan kyytiin, joten olin pakotettu polkemaan. Aluksi poljin Ranskaan, syytä en tiedä, mutta jälkikäteen keljutti. Mäet nimittäin. Ranskasta selvisin onneksi suhteellisen nopeasti Belgiaan, missä tuuli puhalsi varsin miehekkäästi. Tuumin, että pakkohan täältäkin on lähteä ja suuntasin etupyöräni kohti Luxemburgia. Eikä aikaakaan, kun olin jo tutussa ja turvallisessa majapaikassani kuumassa suihkussa. Harjoituspäiväkirjaan on kirjattu kyseisen päivän kohdalle 3:35. Täytyy varmaan Tour de Franceen ilmoittautua, jos kolmessa minuutissa ja 35 sekunnissa polkee Luxemburgista Ranskaan, Belgiaan ja takaisin Luxemburgiin. Toki, kun kolmen valtion risteykseen sattuu, niin pääseehän sitä nopeamminkin. Antaa sen Ullrichin polkea.



Lauantaiaamuna heitin trikoot jalkaan ja poikkesin lenkillä avaamassa pankkitilin. Sain korkean koron, täyden vaitiolon ja kahvin. Taitaa MS Parman treenitakista olla jotain hyötyä, ainakin kahvin verran. Lenkillä poikkesin myös kolkuttelemassa kesätyöpaikkani, Euroopan investointipankin, ikkunoita siinä toivossa, että sieltäkin saisin hieman lämmikettä sadeilman lenkille. Vartija ei tuntunut tykkäävän kolkuttelusta ja sanonkin vinkkinä seurakavereille, että seuran väreissä tuollapäin ei kannata enää liikuskella. Tai kannattaa, jos haluaa treenata MK2-sykealuetta. Päivä vaihtui iltaan ja tajusin, että eihän se ole leiri eikä mikään, jolla ei yösuunnisteta. Yösprinttitreeni katukartalla kovaa oli ehkä elämäni parhaita harjoituksia, ainakin jos parhautta mittaa säryn määränä jaloissa treenin jälkeen. Harjoituspäiväkirjaan merkittiin lauantaille vapisevin käsin 2:30.

Sunnuntaina suuntasin kompassini kohti koillista ja tällä kertaa ymmärsin Tampereella laittaa korvatulpat korviin ja silmälaput silmille. Tekisi mieli laittaa silmälaput silmille myös harjoituspäiväkirjan edessä, kolmessa päivässä reilu 12 minuuttia harjoittelua. Ihme, jos kilpailukaudella tullaan.

Minä olen pelkkä kivinen kirja

Sain eilen sähköpostia eräältä H50-sarjalaiselta. Viestissä luki mm. seuraavaa:

"...mutta tuosta harjoittelun määrästä voisin sanoa, ettet tammikuussa ole päässyt 50-sarjalaisen tasolle."

Eiköhän tämäkin kausi ollut sitten tässä, jos 50-sarjalainenkin treenaa enemmän. Päätin kuitenkin vielä eilen ja tänään parannella tammikuun määriä paremmiksi, mutta kakkoseksi jäin. Neljällä tunnilla, huolimatta eilisen päälle kaksituntisesta ja tämän päivän reilusta kolmetuntisesta. Tänään olin valmis antamaan kaikkeni hiihtoladulla, mutta suksesta hajosi side. Oli varsin opettavaa työnnellä tasatyöntöä vapaan suksilla ja sauvoilla kohti kotia häntä koipien välissä ja vaihtaa monot lenkkareihin.

Johtuisiko 50-sarjalaisen suuremmat treenimäärät kuitenkin jostain ymmärrettävästä syystä? Ehkäpä omasta pakollisesta nollaviikosta? Tai siitä, että 50-sarjalainen harjoittelee mm. Savonia-(40km) ja Rajalta rajalle-hiihtoon(456km), kun Metsähiipparin päätähtäin on hieman lyhyemmällä suunnistusmatkalla? En tiedä, mutta onpahan hyvä tietää jo ennen kilpailukauden alkua, ettei kunto ja kulku riitä. Säästyypähän pettymyksiltä. Tulisit jo, kausi 2010!

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Viikko 1 - 0h 00min, 0 harjoituskertaa
Viikko 2 - 8h 00min, 7 hk
Viikko 3 - 7h 20min, 5 hk
Viikko 4 - 9h 15min, 8 hk

Kuuhun ei näillä treeneillä mennä, mutta ei ole tarkoituskaan. Ne ovat ihan eri jätkiä ne kuuhun menijät. Mulle riittää toistaiseksi termosfäärikin, ihan vaan siksi ettei kukaan mene luulemaan minua satsariksi. Harkkapäiväkirjasta löytyy merkintöjä, jotka kertovat, että MSP Jyväskylän yhteislenkilläkin on käyty osallistumisprosentilla 100. Miniflunssaa, dagen efter -lenkkiä ja kolmen tunnin yöuniakin on kirjattu. Emmerdalea unohtamatta. Se tärkein ja pyhin, arkisin 17.30-18.30.

Pari päivää olen maanisesti tarkkaillut Luxemburgin 10- ja 15 päivän sääennustuksia. Lupaavat varsin rattoisaa leiriä:

"Wednesday, Feb 4: Brilliant sunshine. Winds from the SW at 8 km/h.
High: 6 °C
Thursday, Feb 5: Mostly cloudy. Winds from the SW at 11 km/h.
High: 3 °C
Friday, Feb 6: Cloudy; rain and freezing rain in the morning followed
by a shower in the afternoon. Winds from the SSW at 28 km/h. High: 2 °C
Saturday, Feb 7: Considerable cloudiness with a shower.
Winds from the SSW at 28 km/h. High: 2 °C
Sunday, Feb 8: Considerable cloudiness. Winds from the E at 6 km/h.
High: 3 °C"

Kuten arvata saattaa, saavun Luxiin keskiviikkona sellaisella kellon lyömällä etten briljantista auringonpaisteesta pääse nauttimaan. Etukäteen perjantaille suunniteltu koko päivän kestävä pyörävaellus saanee aivan uusia ulottuvuuksia, jos sääennuste pitää paikkansa vielä reilun viikon päästäkin. Eipä sade muuten haittaisi, mutta kun koko reissun teemana on pitkäkestoiset harjoitukset, niin flunssaahan tässä voi jo odotella.