Kaikenlaista sitä kirjoittaakin

Koska mulla ei lauantai-iltana ole parempaakaan tekemistä, niin ajattelin listata Top 5 -treenit.

5.
Porukoiden mökillä kesää viettäessä eräällä maastolenkillä juoksin Löyttyjärven perällä olevan avosuon läpi ja näin noin sadan metrin päässä metsien kuninkaan, karhun. Suodiggarin unelma.

4.
Herran vuonna 2009 olin yksin aivot narikassa leirillä Luxemburgissa. Käteen jäi kaksi loistavaa treeniä. Ensimmäinen yltää sijalle neljä. Kyseessä on tietysti leirin "kevyt ja palauttava" pyöräily. Heitin pyörän junaan ja kiskoilin Luxemburgin kaupungista Petangeen, josta poljin kyläteitä pitkin Ranskan puolelle ja edelleen Belgiaan, josta takaisin Luxemburgin kaupunkiin. 3:35 kaikkea muuta kuin kevyttä ja palauttavaa.

3.
MS Parman vuoden 2009 Skotlannin leirillä oli ensimmäisenä treeninä multitekniikkaa. Ensiksi viivasuunnistusta, sitten kartta valkoisena kompassisuunnistusta, rastiympyräkin oli valkoinen eikä rastimääritteistä ollut puhettakaan. Loppuun oli kolme pidempää väliä ja näiden välillä rypälesuunnistusta. Osasyynä treenin korkeaan sijaan on se, että Juha Peltola voitti MM-hopeaa kyseisessä maastossa muinoin sekä se, että tuuppasin yhden rypäleen Fraserin Scottin perässä kaverin menoa ihaillen. On muuten helkutin komea askel!

2.
Palatkaamme Luxemburgiin ja leirin ensimmäiseen treeniin. Pohjois-Luxemburgin vuoristohölkkävaellus Ardenneilla. Aluksi 4:35, sitten 25min junasiirtyminen pidemmälle ja vielä 1:10 lisähölkkää ja 20min vielä niin paljon kuin jaloista enää lähti, kun piti ehtiä junaan. Reppukin selässä kokoajan, missä vaihtovaatteet, kengät ja muuta tarpeetonta.

1.
Vuosi 2008, MS Parman pääsiäisleiri Göteborgissa. Yöyhteislähtö Ryksäläisten kanssa, lunta maassa reilu 30. Lähdöstä muistan sen, että Tervo ja Merz lähtivät heti omille teilleen ja muut peesailivat. Itse vedin turvat melkein heti lähdön jälkeen ja hieman pyyhittyäni lunta naamasta en nähnyt kuin loittonevia valoja. Lähdin seuraamaan uraa väärälle hajontarastille ja tajuttuani sen suuntasin omalleni, mutten löytänyt muuta kuin Röytiön Jaskan pimeässä metsässä yhtä hukassa kuin minä. Jaska lähti mielestä ihan väärään suuntaan enkä lähtenyt peesiin, mikä oli onni, sillä miehellä ei ollut edes sama rasti hakusessa. Loppurata meni uraa juostessa karttaa tutkaillen. Helkutisti osittain jäisiä soita(lue: +1-asteista vettä), lunta ja pimeetä. Loppumatkalla oikaisin ja tulin Toden kanssa yhtä matkaa, keskustelumme joka toinen sana oli painokelvoton.