St. Michel

Viikonloppuna oli taas aika nähdä montaa seurakaveria, oli MS Parman ensimmäinen Jukola2009 -leiri Mikkelissä. Paikalla oli myös uusia tuttavuuksia. Omat odotukset maastoista oli luokkaa "ravia ja välissä risua", odotukset eivät olleet lähelläkään totuutta, sillä risua oli pitkittäin, poikittain ja pystyssä, ravia vain Mikkelin raviradalla.

Perjantaina oli ohjelmassa yötreeni majoituksen viereisellä Riutan kartalla. Itse olisin tulostanut melkein koko kartan pystyvihreälle paperille, sen verran huonoa oli kulkukelpoisuus Riutan ryteiköissä. Oletusarvona kuitenkin itse pidän sitä, että karttavalkoisella pitäisi pystyä juosta suht normaalisti. Yötreeniä Riutan kartalla en suosittele kenellekään.

Lauantaina oli aamupäivällä karttavaellus Rantakylässä. Kartoitustyylistä tuli saatua aika hyvin kiinni kaiken sen huulen heiton lomassa. Iltapäivällä oli palaveerausta, jonka jälkeen vuorossa sählyturnaus Wisa-areenalla, jota ainakin itse odotin innolla kaiken sen suun pieksennän jälkeen, jota ennen leiriä oli käyty. Joukkueina oli "Helsinki", "Turku" ja "Muu maailma". Jostain kumman syystä minut laitettiin siihen joukkueeseen, johon kuulun vähiten eli "Turku"un. Jälkikäteen kuulin huhuja, että kyseessä oli asennekasvatus. "Turku"han sitten voitti kaikki ottelut, myös viimeisenä pelatun All Stars ottelun, jossa vastassa oli parhaimmisto kahdesta muusta joukkueesta. Sählyturnauksen jälkeen oli vuorossa yhteislaulua leirinuotiolla(vai missä se oli): Is this the way to Amarillo?

Sunnuntaina olisi ollut vuorossa intervalleja PM2001-pikamatkan kartalla, mutta itse onnistuin nukkumaan yöni niin, että aamulla oli yläselässä aivan järkyttävä jumi. Kun hengittäminen syvään oli vaikeaa, päätin kävellä osan treenistä läpi katsellen muiden meininkiä. Harmitti pirusti. Ainut hyvä maasto viikonlopun aikana meni osaltani hieman ohi.

Leirillä on aina kivaa, mutta leiriltä on myös aina kiva tulla kotiin.

Map-viesti

Poikkesin vielä viime lauantaina kauden, ihan oikeasti, viimeisessä kisassa Porkkalassa. Kyseessä oli Lynxin järjestämä Map-viesti, jossa on aina ollut rento fiilis. Itse juoksin OK Krampen -nimisessä kaverijoukkueessa kuntosarjassa eli puhtaalla treenimielellä siis liikkeellä. Vetelin lähdöstä melkein maaliin asti kärkiletkassa mm. Pulli-boissien kanssa, hajontojen vuoksi jojo oli välillä aika pitkä, lopussa annoin toiselle Pullille liikaa siimaa ja muilla oli lyhyempi hajonta ja pirulaiset pääsivät hieman karkuun. Maaliviivan ylitin neljäntenä 46 sekuntia kärkeä perässä.

Vetelin aika rennolla vauhdilla, kiristysvaraakin olisi ollut, mutta olin päättänyt jättää tosissaan kiskomisen kotiin ja vetää ihan täysin suunnistuksen ehdoilla. Tavoite täyttyi, sillä pummit on laskettavissa sekunneissa. Varsin onnistunut suunnistustreeni.