Jukola 2007

Mun suunnistuksen uudelleen aloittaminen vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen johtui pari vuotta sitten siitä, että totesin alkukeväällä 2007 faijalle (35. Jukola peräkkäin tulossa), ettei voi sanoa harrastaneensa suunnistusta, jos ei ole Jukolassa juossut. Olin lopettaessani niin nuori ettei Jukolan millekään osuudelle ollut mitään asiaa moneen vuoteen.

Jukola-projekti lähti liikkeelle HS:n iltarasteilta 16.4., joilla juoksin neljän kilsan radan reiluun 37 minuuttiin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta suunnistus oli suht mallikasta ottaen huomioon pitkän tauon. Keväällä kävin kerran pari viikossa iltarasteilla ja muutamassa kisassakin ennen Jukolaa B- ja C-sarjoissa. Joukkuepaikkaa kyselin kasvattiseuraltani Karkki-Rastilta, sillä KeimKassa oli tuolloin kaksi aktiivisuunnistajaa, minä ja faija. Saatiin kuitenkin molemmat paikka faijan entisen seuran, EkSun kakkosesta. Faija kakkososuuden ja minä kuudennen. Nukuin Jukolayön teltassa palellen ja herätessäni joskus neljän aikaan oli pönttö aika sekaisin. Faija oli nostanut kakkososuudella joukkuetta 259 sijaa ylöspäin ja muistan ajatelleeni, että mä en ainakaan tiputa yhtään sijaa.

Muistan varmaan ikuisesti faijan kommentit mulle ennen omaa suoritustani. Niitä oli kaksi:

• Aloita hiljaa

• Jukolassa et juokse yksin

Viidennen osuuden kaveri koukki oikein urakalla ja jouduin niukin naukin yhteislähtöön. Paukun kajahtaessa ilmoille, aloitin mielestäni varsin rauhallisesti karttaa tutkien ja ykköselle löysinkin aivan suoraan muiden sinkoillessa oikealle ja vasemmalle. Helppoa, totesin mielessäni. Ensimmäinen rastivälisijoitukseni Jukolassa koskaan oli 25./299. ja kilometrivauhtikin 6.40. Aloitus oli kaikkea muuta kuin hiljainen.

Kakkoselle tuli otettua pientä koukkua, mutta 3-5 meni taas tyylikkääseen malliin 7.50 kilsavauhtia. Vitosella olin nostanut joukkuetta jo 70 sijaa ja kyseessä oli kuitenkin 6. osuus. Aloitin siis todella rauhassa faijan neuvojen mukaan. Matkalla kutoselle katselin ympärilleni ja huomasin etten nähnyt tai kuullut ketään. Ennen yhteislähtöähän vaihto on kiinni sen 10 minuuttia, joten olin ottanut alun sen verran rauhassa, että olin päässyt karkuun muilta yhteislähtijöiltä ja edessä oli se 10 minuutin tyhjä väli. Tästä hämmentyneenä otin kutoselle isoa koukkua, mutta suunnistin seuraavan vajaan puolen tunnin yksin. Muistin faijan kommentin "Jukolassa et juokse yksin". Meni siis hetken ennenkuin sain porukkaa taas näkyviin ja loppuradalla en sitten suunnistanutkaan enää yksin. Loppusuoralla olin täynnä energiaa ja muistan faijan huudon "Hyvin tultu, Allu!" Maalissa olin samaan aikaan n. viisikymppisen miehen kanssa ja muistan myös varsin hyvin miehen ilmeen ja äänenpainon, kun hän kysyi kuulemaansa oikeaksi. "Ai lähditkö sä yhteislähdössä? Mä lähdin noin puoli tuntia ennen." Teltalle kävellessäni joukkueenjohtaja Koskivirran Eero tuli vastaan ja kehui hänkin varsin vuolaasti ensimmäistä Jukolasuoritustani. Nostin joukkueen sijoitusta 6. osuudella 111 sijaa siellä seitsemänsadan hujakoilla, osuussijoituksen ollessa 385/1193. Omaa hyvää mieltä nosti kisan jälkeen erityisesti se, että kaikki väittivät maastoa ja ratoja vaikeiksi, mutta itsellä oli kuitenkin kulkenut.

Eikä toinenkaan Jukola pöllömmin viime vuonna Tampereella mennyt, nostoa pitkällä yöllä 129 sijaa. Uskon, että tuon hyvin menneen ensimmäisen Jukolan ansiosta olen tässä ja kirjoitan. Ja suunnistan. Wannabe-satsarina.