Huomenna kello 13.22 lähtee Intercity 922 Jyväskylän Matkakeskuksesta kohti etelää. Junassa istuu myös Metsähiippari. Huomenna on syksyn viimeinen tentti, jonka jälkeen lähden salamana kohti etelää, tarkemmin sanottuna Karkkilaa. Moneen vuoteen en ole kotikaupungissani pidempiä ajanjaksoja viettänyt, mutta nyt olisi tarkoitus olla melkein kolme viikkoa. Karkkilassa on aina kiva käydä, mutta hieman epäilyttää olla noin pitkä aika kyseisellä paikkakunnalla. Karkkila on hyvä paikka asua, vastoin en sano, mutta tässä elämäntilanteessa ja kun kaupungin katuja on tullut tallailtua 15 vuotta, niin muuallakin on hyvä olla. Uskon, että jos tulevaisuudessa on mahdollista ja järkevää muuttaa takaisin Karkkilaan, niin sen varmasti myös teen.
Suunnitelmissa on työntekoa, vanhojen kavereiden näkemistä, mökkeilyä ja tietysti treenailua. Karkkilassa ei voi kolmea viikkoa vain olla, hulluksihan siinä tulisi. Treenimahdollisuudet ovat tietääkseni Karkkilassa lumettomat ja metsää ja luontoahan siellä riittää ja riittää, ja kiitos kasvattiseurani ahkeran kartoituksen, myös suunnistuskarttoja löytyy kiitettävästi.
Yritin katsella kaupungin kotisivuilta, että mitäköhän tapahtumia siellä olisi ja löytyihän sieltä yksi mielenkiintoinen näyttely. "TUKI ostajan tukena - Osuusliike Tuen vaiheista 1904 - 1983 kertova näyttely" Ulkopaikkakuntalaisille menee varmasti ei kiinnosta-kategoriaan, mutta paikkakuntalaisille varmasti käymisen arvoinen näyttely. Ylipäätään, mielestäni Karkkilaa ei voi ymmärtää, jos siellä ei ole asunut. Högforsin henki hönkii vieläkin hyvin vahvasti Karkkilassa sekä hyvässä ja pahassa. Työläiskulttuuri ja -asenne on hyvin vahvasti esillä vielä nyky-Karkkilassakin. Punaisuus iskee kovaa ja vielä vyön alle. Karkkilaa ei voi selittää, se pitää itse kokea, asumalla.
Tietämättömille hieman tietoa Karkkilasta:
Asukasluku: 9069 as.
Pinta-ala: 255 km²
Etäisyys Helsingistä: 69 km
Suurin puolue kaupunginvaltuustossa: Vasemmisto (13/35)
Loppuun vielä Karkkilan uusi slogan:
"Karkkila - Elämän kokoinen kaupunki"
keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
On siis talvi, kuljen Kokkilan rantaan
Perjantaina kello 10.22 lähti pikajuna 916 Jyväskylän Matkakeskuksesta kohti Turkua. Metsähiippari istui kyseisessä junassa vaunussa 8, ikkunapaikalla 55. Edessä oli kolme ja puolituntinen matka läpi mäkien ja poikki peltojen. Taas. Matkan aikana oli varsin jännittävää seurata lumen vähenemistä kunnes jossakin Loimaan tienoilla se katosi kokonaan. Hymyilin. Sitähän Varsinais-Suomeen oli lähdetty hakemaan, suunnistusta lumettomassa maastossa. Turussa kävin nauttimassa varsin maukasta ruokaa Blankossa siskoni kanssa ja tein yhden tämän syksyn parhaista suorituksistani. Vaihdoin pillifarkut suunnistustrikoisiin ja toppahousuihin Blankon kenkälaatikon kokoisessa miesten vessassa. Varsinaista ähellystä ja kolinaa.
Blankosta suuntasin kohti Kauppakorkeata, missä hyppäsin Etelä-Maskun kovimman tenniksen pelaajan, tOden, kyytiin suuntana Varsinais-Suomen pimeät metsät. Hieman yli iltakuuden laittaessani otsalamppua päähän tajusin, että elämä on todellakin valintoja. Voisin olla kotona katsomassa Emmerdalea ja juomassa glögiä, mutta sen sijaan seison pimeällä, tuulisella ja kostealla pellon laidalla pukeutuneena trikoisiin. Ei taida hissi nousta ihan vintille asti. Kyseessä oli kuitenkin leirin ensimmäinen harjoitus Halikkoviesti 08:n kartalla, pimeässä. Metsähiippari, yösuunnistus ja Varsinais-Suomen maastot on sellainen yhtälö, että siitä ei voi seurata mitään hyvää. Varsinkin, kun leiriohjelmassa luki harjoituksen kohdalla "Tarkoitus juosta tosissaan". Keskiviikkoiset Ynnä RY:n kosteat pikkujoulut kun vielä painoivat kropassa, niin kakkosellehan sitä tuli tehtyä "Voi jeesus"-pummi. Loppu tulikin aika mallikkaasti ei-niin-tosissaan. Onneksi Ankkurikellarilla oli sauna lämmin.
Lauantaina oli aamupäivällä vuorossa väyläsuunnistusta, josta sain erittäin paljon irti. Ehkä eniten koko leiriltä. Miellyttävää vaihtelua perusrunttaamisen sijaan. Väyläkin oli tarpeeksi kapea, 40-70m. Päivällä perus päikkärit ja palaveerausta, kunnes pimeän tultua leirin toinen yöharjoitus. Matkaa kartalle oli kuusi kilometriä suuntaansa ja ratakin vielä vajaa yhdeksän kilometriä. Suurin osa porukkaa puhui ennen treeniin lähtöä juoksevansa sinne, luulin huumoriksi, mutta sitä se ei ollut. Siinä taitaa mennä raja satsareiden ja wannabe-satsareiden välillä. Itse menin autolla ja paluukyydin kyselijöitä jo löytyikin satsareiden joukosta.
Sunnuntaina oli leirin pääharjoituksen vuoro, ns hapot korviin-treeni. Ensin kilsan veto ylämäkeen ja siihen perään suunnistusveto. Tämä kolme kertaa ja suunnistusosiot olivat 1,9km, 1,9km ja 2,8km. Ylämäkivedon jälkeen oli heti hakkuuaukean ylitys ja sen jälkeen nousua. Ei terve. Itse vedin vain kaksi kertaa, kun jalat eivät ole oikein tottuneet uusiin suunnistuskenkiin. Kellarilla katselin jalkoja ja saldo oli seuraava. Kummankin isovarpaan kynnet mustat ja kummassakin kantapäässä 2 euron kokoiset rakot. Sattui.
Sunnuntaina kello 15.05 lähti pikajuna 921 Turun rautatieasemalta kohti Keski-Suomea. Metsähiippari istui kyseisessä junassa vaunussa 2, ikkunapaikalla 19. Edessä oli kolme ja puolituntinen matka poikki peltojen ja läpi mäkien. Taas. Nukuin melkein koko matkan ja niin teki myös edessäni istunut Michael Monroe.
Viikonlopun heitot:
"Määrä muuttaa miestä" -Minsa
"Kehityksen vartti" -Minsa
"En oo varmaan ikinä ollu näin kovalla suunnistusleirillä. Vielä pitää aika paljon tehdä hommia, että jaksaa tämmöstä röykytystä." -Ama
Blankosta suuntasin kohti Kauppakorkeata, missä hyppäsin Etelä-Maskun kovimman tenniksen pelaajan, tOden, kyytiin suuntana Varsinais-Suomen pimeät metsät. Hieman yli iltakuuden laittaessani otsalamppua päähän tajusin, että elämä on todellakin valintoja. Voisin olla kotona katsomassa Emmerdalea ja juomassa glögiä, mutta sen sijaan seison pimeällä, tuulisella ja kostealla pellon laidalla pukeutuneena trikoisiin. Ei taida hissi nousta ihan vintille asti. Kyseessä oli kuitenkin leirin ensimmäinen harjoitus Halikkoviesti 08:n kartalla, pimeässä. Metsähiippari, yösuunnistus ja Varsinais-Suomen maastot on sellainen yhtälö, että siitä ei voi seurata mitään hyvää. Varsinkin, kun leiriohjelmassa luki harjoituksen kohdalla "Tarkoitus juosta tosissaan". Keskiviikkoiset Ynnä RY:n kosteat pikkujoulut kun vielä painoivat kropassa, niin kakkosellehan sitä tuli tehtyä "Voi jeesus"-pummi. Loppu tulikin aika mallikkaasti ei-niin-tosissaan. Onneksi Ankkurikellarilla oli sauna lämmin.
Lauantaina oli aamupäivällä vuorossa väyläsuunnistusta, josta sain erittäin paljon irti. Ehkä eniten koko leiriltä. Miellyttävää vaihtelua perusrunttaamisen sijaan. Väyläkin oli tarpeeksi kapea, 40-70m. Päivällä perus päikkärit ja palaveerausta, kunnes pimeän tultua leirin toinen yöharjoitus. Matkaa kartalle oli kuusi kilometriä suuntaansa ja ratakin vielä vajaa yhdeksän kilometriä. Suurin osa porukkaa puhui ennen treeniin lähtöä juoksevansa sinne, luulin huumoriksi, mutta sitä se ei ollut. Siinä taitaa mennä raja satsareiden ja wannabe-satsareiden välillä. Itse menin autolla ja paluukyydin kyselijöitä jo löytyikin satsareiden joukosta.
Sunnuntaina oli leirin pääharjoituksen vuoro, ns hapot korviin-treeni. Ensin kilsan veto ylämäkeen ja siihen perään suunnistusveto. Tämä kolme kertaa ja suunnistusosiot olivat 1,9km, 1,9km ja 2,8km. Ylämäkivedon jälkeen oli heti hakkuuaukean ylitys ja sen jälkeen nousua. Ei terve. Itse vedin vain kaksi kertaa, kun jalat eivät ole oikein tottuneet uusiin suunnistuskenkiin. Kellarilla katselin jalkoja ja saldo oli seuraava. Kummankin isovarpaan kynnet mustat ja kummassakin kantapäässä 2 euron kokoiset rakot. Sattui.
Sunnuntaina kello 15.05 lähti pikajuna 921 Turun rautatieasemalta kohti Keski-Suomea. Metsähiippari istui kyseisessä junassa vaunussa 2, ikkunapaikalla 19. Edessä oli kolme ja puolituntinen matka poikki peltojen ja läpi mäkien. Taas. Nukuin melkein koko matkan ja niin teki myös edessäni istunut Michael Monroe.
Viikonlopun heitot:
"Määrä muuttaa miestä" -Minsa
"Kehityksen vartti" -Minsa
"En oo varmaan ikinä ollu näin kovalla suunnistusleirillä. Vielä pitää aika paljon tehdä hommia, että jaksaa tämmöstä röykytystä." -Ama
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Salin lattia oli tahmea ja täynnä
Viikko 45 - 8h 13min, 9 harjoituskertaa
Viikko 46 - 12h 11min, 9 hk
Viikko 47 - 5h 15min, 5 hk
Viikko 48 - 9h 49min, 6 hk
Yllä olevaan ajanjaksoon kun vielä sisällytetään miniflunssa, särkylääkekuuri, neljä tenttiä ja parit pikkujoulut, niin siinäpä on Metsähiipparin marraskuu. Hain tänään Matkahuollosta mononi, kaikessa huvittavuudessaan, vesisateessa. Lunta odotellessa.
Rage against the machine - Bulls on parade
Viikko 46 - 12h 11min, 9 hk
Viikko 47 - 5h 15min, 5 hk
Viikko 48 - 9h 49min, 6 hk
Yllä olevaan ajanjaksoon kun vielä sisällytetään miniflunssa, särkylääkekuuri, neljä tenttiä ja parit pikkujoulut, niin siinäpä on Metsähiipparin marraskuu. Hain tänään Matkahuollosta mononi, kaikessa huvittavuudessaan, vesisateessa. Lunta odotellessa.
Rage against the machine - Bulls on parade
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
St. Michel
Viikonloppuna oli taas aika nähdä montaa seurakaveria, oli MS Parman ensimmäinen Jukola2009 -leiri Mikkelissä. Paikalla oli myös uusia tuttavuuksia. Omat odotukset maastoista oli luokkaa "ravia ja välissä risua", odotukset eivät olleet lähelläkään totuutta, sillä risua oli pitkittäin, poikittain ja pystyssä, ravia vain Mikkelin raviradalla.
Perjantaina oli ohjelmassa yötreeni majoituksen viereisellä Riutan kartalla. Itse olisin tulostanut melkein koko kartan pystyvihreälle paperille, sen verran huonoa oli kulkukelpoisuus Riutan ryteiköissä. Oletusarvona kuitenkin itse pidän sitä, että karttavalkoisella pitäisi pystyä juosta suht normaalisti. Yötreeniä Riutan kartalla en suosittele kenellekään.
Lauantaina oli aamupäivällä karttavaellus Rantakylässä. Kartoitustyylistä tuli saatua aika hyvin kiinni kaiken sen huulen heiton lomassa. Iltapäivällä oli palaveerausta, jonka jälkeen vuorossa sählyturnaus Wisa-areenalla, jota ainakin itse odotin innolla kaiken sen suun pieksennän jälkeen, jota ennen leiriä oli käyty. Joukkueina oli "Helsinki", "Turku" ja "Muu maailma". Jostain kumman syystä minut laitettiin siihen joukkueeseen, johon kuulun vähiten eli "Turku"un. Jälkikäteen kuulin huhuja, että kyseessä oli asennekasvatus. "Turku"han sitten voitti kaikki ottelut, myös viimeisenä pelatun All Stars ottelun, jossa vastassa oli parhaimmisto kahdesta muusta joukkueesta. Sählyturnauksen jälkeen oli vuorossa yhteislaulua leirinuotiolla(vai missä se oli): Is this the way to Amarillo?
Sunnuntaina olisi ollut vuorossa intervalleja PM2001-pikamatkan kartalla, mutta itse onnistuin nukkumaan yöni niin, että aamulla oli yläselässä aivan järkyttävä jumi. Kun hengittäminen syvään oli vaikeaa, päätin kävellä osan treenistä läpi katsellen muiden meininkiä. Harmitti pirusti. Ainut hyvä maasto viikonlopun aikana meni osaltani hieman ohi.
Leirillä on aina kivaa, mutta leiriltä on myös aina kiva tulla kotiin.
Perjantaina oli ohjelmassa yötreeni majoituksen viereisellä Riutan kartalla. Itse olisin tulostanut melkein koko kartan pystyvihreälle paperille, sen verran huonoa oli kulkukelpoisuus Riutan ryteiköissä. Oletusarvona kuitenkin itse pidän sitä, että karttavalkoisella pitäisi pystyä juosta suht normaalisti. Yötreeniä Riutan kartalla en suosittele kenellekään.
Lauantaina oli aamupäivällä karttavaellus Rantakylässä. Kartoitustyylistä tuli saatua aika hyvin kiinni kaiken sen huulen heiton lomassa. Iltapäivällä oli palaveerausta, jonka jälkeen vuorossa sählyturnaus Wisa-areenalla, jota ainakin itse odotin innolla kaiken sen suun pieksennän jälkeen, jota ennen leiriä oli käyty. Joukkueina oli "Helsinki", "Turku" ja "Muu maailma". Jostain kumman syystä minut laitettiin siihen joukkueeseen, johon kuulun vähiten eli "Turku"un. Jälkikäteen kuulin huhuja, että kyseessä oli asennekasvatus. "Turku"han sitten voitti kaikki ottelut, myös viimeisenä pelatun All Stars ottelun, jossa vastassa oli parhaimmisto kahdesta muusta joukkueesta. Sählyturnauksen jälkeen oli vuorossa yhteislaulua leirinuotiolla(vai missä se oli): Is this the way to Amarillo?
Sunnuntaina olisi ollut vuorossa intervalleja PM2001-pikamatkan kartalla, mutta itse onnistuin nukkumaan yöni niin, että aamulla oli yläselässä aivan järkyttävä jumi. Kun hengittäminen syvään oli vaikeaa, päätin kävellä osan treenistä läpi katsellen muiden meininkiä. Harmitti pirusti. Ainut hyvä maasto viikonlopun aikana meni osaltani hieman ohi.
Leirillä on aina kivaa, mutta leiriltä on myös aina kiva tulla kotiin.
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
Map-viesti
Poikkesin vielä viime lauantaina kauden, ihan oikeasti, viimeisessä kisassa Porkkalassa. Kyseessä oli Lynxin järjestämä Map-viesti, jossa on aina ollut rento fiilis. Itse juoksin OK Krampen -nimisessä kaverijoukkueessa kuntosarjassa eli puhtaalla treenimielellä siis liikkeellä. Vetelin lähdöstä melkein maaliin asti kärkiletkassa mm. Pulli-boissien kanssa, hajontojen vuoksi jojo oli välillä aika pitkä, lopussa annoin toiselle Pullille liikaa siimaa ja muilla oli lyhyempi hajonta ja pirulaiset pääsivät hieman karkuun. Maaliviivan ylitin neljäntenä 46 sekuntia kärkeä perässä.
Vetelin aika rennolla vauhdilla, kiristysvaraakin olisi ollut, mutta olin päättänyt jättää tosissaan kiskomisen kotiin ja vetää ihan täysin suunnistuksen ehdoilla. Tavoite täyttyi, sillä pummit on laskettavissa sekunneissa. Varsin onnistunut suunnistustreeni.
Vetelin aika rennolla vauhdilla, kiristysvaraakin olisi ollut, mutta olin päättänyt jättää tosissaan kiskomisen kotiin ja vetää ihan täysin suunnistuksen ehdoilla. Tavoite täyttyi, sillä pummit on laskettavissa sekunneissa. Varsin onnistunut suunnistustreeni.
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
Lokakuu loppuu, kiitos siitä!
25mannan jälkeen harjoituspäiväkirjani on näyttänyt tältä:
Ma 13.10.: Keuhkot rikki, selkä rikki, jalat rikki.
Ti 14.10.: Ei huvita.
Ke 15.10.: Pysu 32' -KortSuCup 2. osak.
To 16.10.: Huono olo henkisesti ja fyysisesti.
Pe 17.10.: Otin sopivasti. (Jyväskylä-Turku)
La 18.10.: Otin vähän.
Su 19.10.: - (Turku-Jyväskylä)
Yht. 32min
Ma 20.10.: Juoksu 70', täysiä. Otti päähän, lopussa lähellä ristiä.
Ti 21.10.: -
Ke 22.10.: vr 20' + sähly 45' -KortSun sähly, melkein kuolin.
To 23.10.: -
Pe 24.10.: Pullo viiniä. (Jyväskylä-Helsinki)
La 25.10.: Kaksi pulloa viiniä ja Beeffissä lisää.
Su 26.10.: - (Helsinki-Jyväskylä)
Yht. 2h 15min
Kaunista katseltavaa!
Tällä viikolla olen jo hieman saanut kiinni treenaamisesta. Ensi viikolla alkaa totisempi asenne ensi kautta varten.
Hausmylly - Ikävä lokakuu
Ma 13.10.: Keuhkot rikki, selkä rikki, jalat rikki.
Ti 14.10.: Ei huvita.
Ke 15.10.: Pysu 32' -KortSuCup 2. osak.
To 16.10.: Huono olo henkisesti ja fyysisesti.
Pe 17.10.: Otin sopivasti. (Jyväskylä-Turku)
La 18.10.: Otin vähän.
Su 19.10.: - (Turku-Jyväskylä)
Yht. 32min
Ma 20.10.: Juoksu 70', täysiä. Otti päähän, lopussa lähellä ristiä.
Ti 21.10.: -
Ke 22.10.: vr 20' + sähly 45' -KortSun sähly, melkein kuolin.
To 23.10.: -
Pe 24.10.: Pullo viiniä. (Jyväskylä-Helsinki)
La 25.10.: Kaksi pulloa viiniä ja Beeffissä lisää.
Su 26.10.: - (Helsinki-Jyväskylä)
Yht. 2h 15min
Kaunista katseltavaa!
Tällä viikolla olen jo hieman saanut kiinni treenaamisesta. Ensi viikolla alkaa totisempi asenne ensi kautta varten.
Hausmylly - Ikävä lokakuu
torstaina, lokakuuta 16, 2008
KortSuCup 2. osakilpailu
Eilen käytiin KortSuCupin toinen osakilpailu. Kilpailukutsussa luki seuraavaa:
"Keskiviikkona kaikki raihnaiset, pitkän kauden käytössä olleet kortsut mukaan ensimmäiseen PyJuSu (pyöräjuoksusuunnistus)-tapahtumaan. Osallistuaksesi tarvitset kriteerit täyttävän polkupyörän (kaksi rengasta ja runko), karttamuovin, lenkkikengät ja aimo annoksen sopeutumiskykyä. Voin luvata, että tulossa on jotain ennennäkemätöntä. Taktikointi saa tässä reississä ihan uudet ulottuvuudet!"
Pyöräkanta olikin varsin monipuolista, maastopyöristä ruosteisiin mummopyöriin. Kyseessä oli yhteislähtö hajonnoin ja lopussa yhteinen putkiosuus. Vähintään kaksi hajontaa oli vedettävä pyörän selässä, mutta kaikki taisivat pyöriä kaikki. Kartta oli mielenkiintoinen. Meinasipa yksikin sankari putkiosuudella lähteä Laajavuoren taakse, kun ei mittakaava ollut iskostunut kunnolla päähän, mutta onneksi havaitsi virheensä. En ollut minä. Rasteja oli erittäin hankala huomata, sillä rasteina toimivat pienet siniset kreppinauhat eikä rastimääritteitä tietenkään ollut. Osallistujia meitä taisi olla noin 20, joten Kortepohjan asukkaita saattoi ihmetyttää, kun letkassa piha-alueiden läpi veti surutta useampi KortSuilija pyörien selässä järjetöntä vauhtia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Huumoriakin aika tavalla.
"Keskiviikkona kaikki raihnaiset, pitkän kauden käytössä olleet kortsut mukaan ensimmäiseen PyJuSu (pyöräjuoksusuunnistus)-tapahtumaan. Osallistuaksesi tarvitset kriteerit täyttävän polkupyörän (kaksi rengasta ja runko), karttamuovin, lenkkikengät ja aimo annoksen sopeutumiskykyä. Voin luvata, että tulossa on jotain ennennäkemätöntä. Taktikointi saa tässä reississä ihan uudet ulottuvuudet!"
Pyöräkanta olikin varsin monipuolista, maastopyöristä ruosteisiin mummopyöriin. Kyseessä oli yhteislähtö hajonnoin ja lopussa yhteinen putkiosuus. Vähintään kaksi hajontaa oli vedettävä pyörän selässä, mutta kaikki taisivat pyöriä kaikki. Kartta oli mielenkiintoinen. Meinasipa yksikin sankari putkiosuudella lähteä Laajavuoren taakse, kun ei mittakaava ollut iskostunut kunnolla päähän, mutta onneksi havaitsi virheensä. En ollut minä. Rasteja oli erittäin hankala huomata, sillä rasteina toimivat pienet siniset kreppinauhat eikä rastimääritteitä tietenkään ollut. Osallistujia meitä taisi olla noin 20, joten Kortepohjan asukkaita saattoi ihmetyttää, kun letkassa piha-alueiden läpi veti surutta useampi KortSuilija pyörien selässä järjetöntä vauhtia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Huumoriakin aika tavalla.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
25manna 2008, Danderyd
Pyörähdettiin viime viikonloppuna iloisen MS Parma-porukan kanssa 25mannassa Danderydissä, Sveanmaassa. Itselläni viikonloppu alkoi perinteiseen malliin istumalla 3,5h junassa kohti etelää, tällä kertaa Turkua. Heti satamassa oli jo rento fiilis, asiaan saattoi vaikuttaa hyöty- ja loppusuorafunktion spekuloinnin jatkaminen tOden ja Samulin kanssa. Jesse taisi pyöritellä silmiään vieressä.
Menomatkalla kohokohtiin kuului ehdottomasti Danny Show, mutta tosisatsarit taisivat jo olla nukkumassa, kun Iso-D veti väsyneen shownsa. Toinen kohokohta oli TuS:n tarjoilujen nauttiminen salaa laivan konferenssiosastolla. Kiusa se on pienikin kiusa.
Kisapäivän aamuna aamupalapöydässä alkoi jännitys. Yleensä jännitys alkaa vasta lähtökarsinassa, missä olen joskus huomannut sykemittarin paukuttavan uskomattomia lukemia seisoessani paikallani. Mannassa jännittää eniten sitä, toimiiko Sport-Ident. Omaa jännitystä lisäsi oma osuuteni suhteessa Sport-Identin toimivuuteen.
Juoksin siis kakkosjoukkueen ankkurina, pisintä latua taas tiedossa. Ennen lähtöä hieman jopa pelotti vauhti, millä Rinkebyskogenissa oli vedettävä, sillä vk-lenkit olivat jääneet vähälle. Melkein heti lähdön jälkeen RR2:n Pyry Niemi veti ohi jonkun ruotsalaisen kanssa, katselin, että kulku on sen verran kevyen näköistä pojilla etten lähde perään, mutta metsäosuudella ykköselle sain kaksikon taas näköpiiriin ja päätin yrittää kiskoa kaksikon kiinni. Kaksikko hävisi tiheikköön ja itse ajauduin liikaa vasemmalle. Ensimmäinen ja kisan ainut pummi ykköselle. RR2/SWE-juna meni, mutta tuli seuraava. Polkuosuuksilla jäin seuraavasta kolmikosta, mutta metsäosuuksilla ja rasteilla sain aina kiinni. Tätä kissa-hiiri-leikkiä jatkui aina varvaukseen asti, jonka jälkeen olin jo aivan lopussa. Varvauksen jälkeisen osuuden radasta vedin todella isolla pensselillä, sillä hapot olivat korvissa asti ja aivotoiminta lähes olematonta. Maalissa reisi kramppasi. Järkevämmällä vauhdinjaolla tulos olisi ollut huomattavasti parempi. Joukkueen sijoitus 92./354.
Paluumatkan voi tiivistää seuraavaan: "Räikkä laulaa, kansa huutaa...Amaa!"
Mannan myötä kausi on paketissa, mitä nyt Map-viestissä luultavimmin käyn pyörähtämässä harjoitusmielessä.
Menomatkalla kohokohtiin kuului ehdottomasti Danny Show, mutta tosisatsarit taisivat jo olla nukkumassa, kun Iso-D veti väsyneen shownsa. Toinen kohokohta oli TuS:n tarjoilujen nauttiminen salaa laivan konferenssiosastolla. Kiusa se on pienikin kiusa.
Kisapäivän aamuna aamupalapöydässä alkoi jännitys. Yleensä jännitys alkaa vasta lähtökarsinassa, missä olen joskus huomannut sykemittarin paukuttavan uskomattomia lukemia seisoessani paikallani. Mannassa jännittää eniten sitä, toimiiko Sport-Ident. Omaa jännitystä lisäsi oma osuuteni suhteessa Sport-Identin toimivuuteen.
Juoksin siis kakkosjoukkueen ankkurina, pisintä latua taas tiedossa. Ennen lähtöä hieman jopa pelotti vauhti, millä Rinkebyskogenissa oli vedettävä, sillä vk-lenkit olivat jääneet vähälle. Melkein heti lähdön jälkeen RR2:n Pyry Niemi veti ohi jonkun ruotsalaisen kanssa, katselin, että kulku on sen verran kevyen näköistä pojilla etten lähde perään, mutta metsäosuudella ykköselle sain kaksikon taas näköpiiriin ja päätin yrittää kiskoa kaksikon kiinni. Kaksikko hävisi tiheikköön ja itse ajauduin liikaa vasemmalle. Ensimmäinen ja kisan ainut pummi ykköselle. RR2/SWE-juna meni, mutta tuli seuraava. Polkuosuuksilla jäin seuraavasta kolmikosta, mutta metsäosuuksilla ja rasteilla sain aina kiinni. Tätä kissa-hiiri-leikkiä jatkui aina varvaukseen asti, jonka jälkeen olin jo aivan lopussa. Varvauksen jälkeisen osuuden radasta vedin todella isolla pensselillä, sillä hapot olivat korvissa asti ja aivotoiminta lähes olematonta. Maalissa reisi kramppasi. Järkevämmällä vauhdinjaolla tulos olisi ollut huomattavasti parempi. Joukkueen sijoitus 92./354.
Paluumatkan voi tiivistää seuraavaan: "Räikkä laulaa, kansa huutaa...Amaa!"
Mannan myötä kausi on paketissa, mitä nyt Map-viestissä luultavimmin käyn pyörähtämässä harjoitusmielessä.
sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008
Oravatonni 2008
Viikonlopun saldoa:
- Yli 10h kulkuneuvoissa
- 1,5h Mynämäen metsässä, n. 20min liikaa
- Märät avokalliot ja oikean kengän kantapäässä 1 nasta jäljellä
- tOde rankaisi
- Paluumatkalla maltoin olla menemättä ravintolavaunuun
Tarttis varmaan treenata ja ajatella.
- Yli 10h kulkuneuvoissa
- 1,5h Mynämäen metsässä, n. 20min liikaa
- Märät avokalliot ja oikean kengän kantapäässä 1 nasta jäljellä
- tOde rankaisi
- Paluumatkalla maltoin olla menemättä ravintolavaunuun
Tarttis varmaan treenata ja ajatella.
maanantaina, syyskuuta 22, 2008
SM-keskimatka
Muut juoksivat SM-keskimatkaa Porvoossa, minä parantelin flunssaa vanhoilla tavoilla lakeuksilla. Pummiton viikonloppu, kunto kesti ja mukavaakin oli. Täyrellistä!
Viime viikko oli puhdas nollaviikko ja nykyinen viikko jatkaa siitä mihin edellinen jäi.
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Kesk, 48, 60, 4
Otsikko kertoo kaiken. Tai sitten ei mitään. Luvut ovat sijoitukseni syksyn kisoissa. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta silloin olisi tarvinnut osata suunnistaa ja juosta.
10.8. Pihkarastit, kesk.
24.8. eGames, 48.
30.8. Husqvarna-kisa, 60.
31.8. HPV-kansalliset, 4. (AL)
Pihkarasteilla leivoin ensin kakkosta vähän ja heti perään kolmosta yli 10 minuuttia, pasmat sekosivat. Seuraavana oli vuorossa eGames. Siellä leivoin kakkosta kunnolla ja muita vähän vähemmän. Suunta kohti Sipoota ja Husqvarna-kisaa. Sipoossa koukin melkein jokaista, parhaana seiskaa, kun menin kasin kautta. Seuraavana päivänä oli vuorossa HPV:n kansalliset ja päätin, että koukut on koukittu ja vaikka kävelen, kunhan en tee virheitä. Ykköselle erittäin rauhassa ja kakkoselle minuutin koukku, loput putkeen, mutta melko hiljaa. Oli kivaa.
SM-pitkän ja -yön aikaan oli muuttohommia, joten jätin ne väliin keskittyen keskimatkaan. Treeniä kertyi hyvin, mutta viime sunnuntaina iski flunssa, jota parantelen parhaillaan ja lauantainen SM-keskimatka Porvoossa jää väliin. Harmittaa kunnolla, koska jää "kaksi" hyvää kisaa väliin.
Viestejähän on sitten tarjolla vielä yllin kyllin. Itse suuntaan Ruotsiin ainakin 25mannaan ja ehkä Smålandskavleniin, Suomessa ehkä Halikko- ja Map-viestiin. Map-viestin kanssa samaan aikaan järjestetään kuitenkin NSM Uppsalassa minne myös mieli tekisi.
Kuun alussa muutin todellakin Jyväskylään Laajavuoren kupeeseen, jotta saisin opintojani edes johonkin suuntaan. Samalla olisi tarkoitus talven aikana kehittää itseään suunnistajana taas korkeammalle tasolle. Halu on kova ja olosuhteet loistavat, enää ei puutu kuin tekeminen. Syksyn kohokohtiin kuuluu luonnollisesti Kurkocup!
10.8. Pihkarastit, kesk.
24.8. eGames, 48.
30.8. Husqvarna-kisa, 60.
31.8. HPV-kansalliset, 4. (AL)
Pihkarasteilla leivoin ensin kakkosta vähän ja heti perään kolmosta yli 10 minuuttia, pasmat sekosivat. Seuraavana oli vuorossa eGames. Siellä leivoin kakkosta kunnolla ja muita vähän vähemmän. Suunta kohti Sipoota ja Husqvarna-kisaa. Sipoossa koukin melkein jokaista, parhaana seiskaa, kun menin kasin kautta. Seuraavana päivänä oli vuorossa HPV:n kansalliset ja päätin, että koukut on koukittu ja vaikka kävelen, kunhan en tee virheitä. Ykköselle erittäin rauhassa ja kakkoselle minuutin koukku, loput putkeen, mutta melko hiljaa. Oli kivaa.
SM-pitkän ja -yön aikaan oli muuttohommia, joten jätin ne väliin keskittyen keskimatkaan. Treeniä kertyi hyvin, mutta viime sunnuntaina iski flunssa, jota parantelen parhaillaan ja lauantainen SM-keskimatka Porvoossa jää väliin. Harmittaa kunnolla, koska jää "kaksi" hyvää kisaa väliin.
Viestejähän on sitten tarjolla vielä yllin kyllin. Itse suuntaan Ruotsiin ainakin 25mannaan ja ehkä Smålandskavleniin, Suomessa ehkä Halikko- ja Map-viestiin. Map-viestin kanssa samaan aikaan järjestetään kuitenkin NSM Uppsalassa minne myös mieli tekisi.
Kuun alussa muutin todellakin Jyväskylään Laajavuoren kupeeseen, jotta saisin opintojani edes johonkin suuntaan. Samalla olisi tarkoitus talven aikana kehittää itseään suunnistajana taas korkeammalle tasolle. Halu on kova ja olosuhteet loistavat, enää ei puutu kuin tekeminen. Syksyn kohokohtiin kuuluu luonnollisesti Kurkocup!
maanantaina, heinäkuuta 07, 2008
Suodiggarin unelma
Eilen koin sen, mitä olen aina halunnut kokea. Näin luonnossa metsien kuninkaan Ursus arctosin eli karhun. Silloin meinasi tulla pissa housuun, mutta nyt jälkeenpäin on kuningasolo.
Lähdin eilen illalla kiertämään iltalenkkinä Löyttyjärveä, joka sijaitsee parin kilometrin päässä mökiltä. Löyttyjärven takana on suo, keskeltä avomallia oleva. Suon laitaan tullessani näin maassa suurehkon jäljen, mutta koska se ei näkynyt kokonaan, en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Muutama kymmenen metriä juostuani näin edessäni puun, jota oli raadeltu reilun parin metrin matkalta. Jäljet puussa ja lastut mättäällä olivat sen verran tuoreen tuntuisia, että tajusin etten ole suolla yksin. Päätin pistää kävelyksi ja aloin tarkkailla ympärilleni. Avosuon laitaan tullessani näin oikealla puolellani n. 100 metrin päässä ison ruskean möhkäleen, jähmetyin salamana. Möhkäle liikkui ja tunnistin sen nopeasti Ursus arctosiksi. Sykemittarin lukema näytti vk-sykkeitä vaikka seisoin paikallani. Seisoin pelosta kankena ja tuijotin temmeltävää metsien kuningasta sekavin tuntein. Samalla, kun pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen, tuijotin näkyä silmät säihkyen. Hetken aikaa tuijotettuani, uskalsin hitaasti hiipiä eteenpäin kohti Löytynharjua olan yli tiukasti vilkuillen. Luulen, että vasta tässä vaiheessa Ursus arctos haistoi/kuuli minut, sillä menin tuulen yläpuolelle ja Ursus arctoskin lähti tallustelemaan poispäin. Löytynharjullakin hölkätessäni vilkuilin tiukasti taaksepäin.
Tämän tapauksen jälkeen treeni maistuu taas aivan uuteen malliin. Tekisi melkein mennä uudestaan samaiselle suolle.
Kartta bongauspaikasta.
Lähdin eilen illalla kiertämään iltalenkkinä Löyttyjärveä, joka sijaitsee parin kilometrin päässä mökiltä. Löyttyjärven takana on suo, keskeltä avomallia oleva. Suon laitaan tullessani näin maassa suurehkon jäljen, mutta koska se ei näkynyt kokonaan, en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Muutama kymmenen metriä juostuani näin edessäni puun, jota oli raadeltu reilun parin metrin matkalta. Jäljet puussa ja lastut mättäällä olivat sen verran tuoreen tuntuisia, että tajusin etten ole suolla yksin. Päätin pistää kävelyksi ja aloin tarkkailla ympärilleni. Avosuon laitaan tullessani näin oikealla puolellani n. 100 metrin päässä ison ruskean möhkäleen, jähmetyin salamana. Möhkäle liikkui ja tunnistin sen nopeasti Ursus arctosiksi. Sykemittarin lukema näytti vk-sykkeitä vaikka seisoin paikallani. Seisoin pelosta kankena ja tuijotin temmeltävää metsien kuningasta sekavin tuntein. Samalla, kun pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen, tuijotin näkyä silmät säihkyen. Hetken aikaa tuijotettuani, uskalsin hitaasti hiipiä eteenpäin kohti Löytynharjua olan yli tiukasti vilkuillen. Luulen, että vasta tässä vaiheessa Ursus arctos haistoi/kuuli minut, sillä menin tuulen yläpuolelle ja Ursus arctoskin lähti tallustelemaan poispäin. Löytynharjullakin hölkätessäni vilkuilin tiukasti taaksepäin.
Tämän tapauksen jälkeen treeni maistuu taas aivan uuteen malliin. Tekisi melkein mennä uudestaan samaiselle suolle.
Kartta bongauspaikasta.
torstaina, heinäkuuta 03, 2008
Keskikesän juhlaa!
Jukola tuli ja Jukola meni. Länsirintamalta ei mitään uutta. Tossu oli raskas ja suunnistus hukassa kuin puhtaat sukat aamuisin. Silti ohitin 129 muuta suunnistajaa 13,1 km:n matkalla, luku huitelisi jossain vajaassa kolmessa sadassa, jos olisin jättänyt tyhmät ja turhat virheet pois.
Koko kevätkausi on ollut sellaista rävellystä, että tekisi mieli laittaa pää puskaan. Kausi lähti ihan mukavasti liikkeelle Billnäsin keskimatkalla huhtikuun alussa aina kakkosrastille asti, kakkosella olin jopa Taanilaa edellä, siitä eteenpäin on ollut vaikka mitä tekosyytä huonoihin suorituksiin. Kylmä fakta on kuitenkin se, että laadukasta treeniä on talven aikana kertynyt mittariin aivan liian vähän.
Parin viikon treenitauon jälkeen juoksu on tuntunut aivan käsittämättömän pahalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Rikkinäistä selkää olen kunnostanut jumppapallon avulla, jumppapalloilu on jotenkin mieltä virkistävää, saan siitä lapsenomaista riemua. Joko kuvittelen tai sitten selkä paranee päivä päivältä.
Syksyn kisoista ei ole vielä mitään tietoa, meno on tällä hetkellä sen verran pakotettua, että suunniteltu syksyn avaus, Rovaniemen reissu ACO 2008:aan, jää vain suunnitelmaksi. Ei napapiirille asti viitsi lähteä hölkkäämään.
Kesäloma alkaa huomenna. Kaksi viikkoa poissa Helsingistä. Kaksi viikkoa Karkkilassa ja Anttolassa. Kaksi viikkoa kesää. Se on parhautta se!
Koko kevätkausi on ollut sellaista rävellystä, että tekisi mieli laittaa pää puskaan. Kausi lähti ihan mukavasti liikkeelle Billnäsin keskimatkalla huhtikuun alussa aina kakkosrastille asti, kakkosella olin jopa Taanilaa edellä, siitä eteenpäin on ollut vaikka mitä tekosyytä huonoihin suorituksiin. Kylmä fakta on kuitenkin se, että laadukasta treeniä on talven aikana kertynyt mittariin aivan liian vähän.
Parin viikon treenitauon jälkeen juoksu on tuntunut aivan käsittämättömän pahalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Rikkinäistä selkää olen kunnostanut jumppapallon avulla, jumppapalloilu on jotenkin mieltä virkistävää, saan siitä lapsenomaista riemua. Joko kuvittelen tai sitten selkä paranee päivä päivältä.
Syksyn kisoista ei ole vielä mitään tietoa, meno on tällä hetkellä sen verran pakotettua, että suunniteltu syksyn avaus, Rovaniemen reissu ACO 2008:aan, jää vain suunnitelmaksi. Ei napapiirille asti viitsi lähteä hölkkäämään.
Kesäloma alkaa huomenna. Kaksi viikkoa poissa Helsingistä. Kaksi viikkoa Karkkilassa ja Anttolassa. Kaksi viikkoa kesää. Se on parhautta se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
