Final

Kurkofinaali jäi haaveeksi sairastumisen vuoksi, mikä harmittaa niin vietävästi, sillä olisihan se pitänyt paikalla olla:

"Vuoden 2009 KurkoCup on ohi. Finaali tarjosi lähes täydelliset olosuhteet kurkoilijoille. Ainoa miinus tuli siitä, että sade oli varsin heikkoa ja tihutuskin alkoi vasta kisan puolivälissä. Sen sijaan mahtavat fiilikset tulivat erinomaisesta maastovalinnasta, jonka ratamestari Vesa Klemettinen oli tehnyt. Ratamestari kertoi lähdössä kilpailijoille, että radan alueella on tehty yksi harvennushakkuu. Kurkoa oli se, että se kattoi koko radan alueen. Niinpä pystyvihreää ei tarvinnut painaa kartanlukua häiritsemään. -- Finaali innoitti kaikki suunnistamaan erityisen tarkasti ja niinpä kartalta ulosajoja tapahtui harvinaisen monta yhteen kisaan."

Ehdottomasti vuoden kisan missaamisen lisäksi harmittaa suuresti se, että Föhri paineli finaalipisteiden turvin yhteispisteissä ohi.

Kurkoa!

Volga

Ollut aika hektistä elämä viime aikoina, eikä motivaatiota harjoitteluun ole löytynyt kuin pieniä himppuja silloin tällöin. Kuten alkusyksystä kirjoittelin, niin koulua on aika paljon ohjelmassa. Laskin äsken, että kuukauden sisään mulla on kahdeksan (8!) tenttiä. Onneksi tämä kyseinen tenttikuukausi loppuu perjantaina. Alkanee motivaatiotakin perjantain jälkeen löytyä. Tai ehkä vasta maanantaina, sillä ajattelin levätä viikonloppuna.

Kunto on tällä hetkellä sysipaska. Harkkapäiväkirjaa katsomalla ei kummastuta. Muutamia pitkiä ja muutamia kovia, mutta useita puolen tunnin feel-good-hölkkiä ja niiden päälle vielä kuntopiiriä. Katsastelin tuossa myös kevään opiskelujuttuja ja näyttää siltä, että meininki jatkuu melkein samanlaisena myös kevätlukukaudella.

Kaksi pitkää ja kaksi kovaa viikossa. Siinä on talven suunnitelma. Neljään treeniin panostetaan ja vedetään läpi vaikka väkisin, vaikka kuudelta aamulla, jos ei muuten ehdi. Kulunut ja paska fraasi "Panostan laatuun, enkä määrään" sopii tähän kuin nyrkki silmään snägärijonossa. Jos ehdin, niin yksi kunnon voimatreeni viikkoon ja jotain feel-good-vesijuoksuja sun muita, mutta jos en, niin mahdollisimman paljon vertikaalia noihin neljään treeniin. Kuntopiirien vääntämistä kotioloissa luonnollisesti jatketaan vanhaan malliin. Tullaan tai ei. Sen näkee keväällä.

Sääks

Pamautin paikalle pyörällä, meni aika tiukille ehtimisen kanssa. Paukun kajahtaessa ilmoille ei ollut edes emit tai kompassi kädessä vaan taskussa. Valmistautumista ei siis ollut pätkääkään, ei edes sitä pientä hetkeä jolloin kääntää aivot suunnistusasentoon. Jäätävä keli, jäätävä maasto ja jäätäviä pummeja. Näkyvyys sumun vuoksi alle vitosen.

Horror

Horrorkurko oli nimensä veroinen. Jyväskylän top 5 paskin maasto, mielenkiintoisella kartalla ja vielä 10 sentin lumikerroksella höystettynä. Ehtaa ja aitoa KurkoCupia. KurkoCupin sivuilla oleva teksti kohdasta Kartat, "-- erilaisten kartoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä maastosta (taideteoksia)", osui ja upposi tällä kertaa kuin Titanic. Näkemystä nimittäin riitti. Ilmansuunnatkin olivat aina välillä hakusessa. Kakkoselle mennessä olin munaskuukkeleita myöten jääkylmässä suo-ojassa, mistä iski pienoinen paniikki ja kakkoselle tulikin tehtyä aika iso koukku. Loppumatka olikin taistelua takareisien kramppailua vastaan.


Lainaus KurkoCupin sivuilta
Ratamestari: "Oikea vastaus kysymykseen, miksei alueella ole ennen suunnistettu, kuuluu: alueesta ei ole koskaan tehty karttaa - eikä ole vieläkään."

Mulli

Kootut selitykset

1-2:
Vedeltiin porukalla kakkosen kumpareille, mutta ei siellä mitään rastia näkynyt. Pyörittiin rastiympyrässä noin minuutti kunnes nähtiin leimasin puussa. Itse olin mennyt kaksi kertaa ohi viiden metrin päästä. Mutta kun ei niin ei.

2-3:
Vasemmalta ohi tiheikön laitaan. Siinä vähän aikaa (1min) pällisteltyäni bongasin takana nenän. Olis pitänyt kiertää mäki oikealta, missä oli enemmän luettavaa ja stoppari jyrkänteen muodossa.

4-5:
Linjalla vielä tolpalla kiinni ja katselin, ettei käyriä tarvitse pahemmin nousta. En jotenkin tajunnut pohjoisviivan alla olevaa käyrää. Kompassia en tietenkään vilkuillut ja kun muutakin porukkaa meni samaan suuntaan, niin mitä sitä turhaan. Aukon laidassa tuli taas vähän ihmeteltyä omaa suunnistus"taitoa" ja korjasin rastille. 2min.

6-7:
Jyrkännenyppylän jälkeen ei ole mitään käsitystä omasta reitistä, mutta se ei kyllä tarkempien analyysien jälkeen ole lähelläkään karttaan piirrettyä. Olen ilmeisesti ollut ihan **tusti soirossa, sillä näin guben ja nöösin leimaavan omalla rastillaan, joka oli pieni kumpare kiven lähellä apukäyränenällä. Se ei kyllä sitten sovi mitenkään muihin tekemiini havaintoihin välillä, enkä millään ilveellä ole voinut mennä noiden nyppylöiden yli. Kahden minuutin mysteeri.

10-11:
Tahallinen huono reitinvalinta. Ei hirveästi enää napostellut suorittaa polvennostojuoksua milloin risuissa, milloin sammalkivikoissa, joten otin kierron kovalla alustalla. Suunnitelmissa oli oikaista polulla mutka kunnolla, mutta pohja näytti sen verran paskalta, että kiersin. Parin minuutin neiteily.

11-12:
"Liikaa" hidastelua tyhjällä alueella, huono reitinvalinta. Olisi pitänyt hakea tukea nyppylöistä ja sieltä korjata rastille. 30sek.

16-18:
Seitsemälletoista huonoja mikrovalintoja ja kahdeksallatoista meinasi usko loppua monta kertaa ennen rastia, sillä vastaan tuli useampikin kivi, joita ei kartassa ollut. 1min.

Sellainen kymmenen minuuttia koukkua vajaalle viidelle kilometrille on jo aika hyvin. Aina kun viestitin jalkoihin nopeampaa askellusta, niin koukku oli selviö. Tästä johtuen tuli pidettyä kynttilää vakan alla eikä maalissa ollut kovinkaan väsynyt olo. Oli muuten yksi paskimmista maastoista, missä olen juossut. Sitä perus Jyväskylää sammalkivikkoineen ja ryteikköineen.

Loppuun pari lainausta Manna-laivalta:
"K-pisteeltä vaan täysiä ykköselle ja edelleen kakkoselle. Jää se vauhti päälle loppumatkaksi"
"Suunnistus on helppo laji, sulla on karttaan merkitty mihin menet ja meet sinne. Ei oo vaikee asia! Sit suunnistus olis vaikee laji, jos sulla ei olis karttaa ollenkaan."

Seuraavana Horrorkurko!