Tiimiruokailu

Kävin suorittamassa pienimuotoista Halikkoviestitreeniä Kivikon avokallioilla. Ihan jees, mutta nilkkaa vihlaisi noin kymmenen kertaa kuuden kilometrin matkalla, joten nyt kun muut juoksevat salolaisessa metsässä, istun minä etelähaagalaisen asunnon sohvalla ja kuuntelen kaikkea muuta paitsi suunnistusräppiä.

Tasaisella pystyy kuitenkin kirmaamaan, joten päivän ohjelmassa 45' vk1 ja siihen päälle hieman duunipaikan tiimiruokailua.

Vanhoilla meriiteillä

Edelliseen tekstiin viitaten. Ei isketty syksyllä, paitsi päätä seinään. Ei kisan kisaa juostuna Jukolan jälkeen. Kesä hymyili ja antoi kuuluisat jalkavaivat, sama polvi syynä kuin viimeiset kaksi vuotta. Hieman kävin jalkapalloa höntsäilemässä läpi kesän ja muutamilla iltarasteilla ja joka kerran jälkeen sattui. Ei motivoinut harjoitella suunnistusta varten. Syksyn tullen sain hieman juonen päästä kiinni, mutta yhdessä yötreenissä taitoin nilkkaa hieman väärään suuntaan ja pari viikkoa meni lepäillessä. Ruotsinmaalla Mannassa olin kuitenkin mukana, vaikkakin kakkosjoukkueen lagledarena. Vanhoilla meriiteillä pääsin todella kovaan hyttiin. Tuntui kuitenkin hyvältä käydä ylipäätään suunnistuskisoissa ja olla kaiken tohinan keskellä vaihtoalueella.

Nyt on kuitenkin (toivottavasti) löydetty lääkkeet vaivoihin ja kahden vuoden ylimenokausi on päätetty lopettaa. Loppusyksyn ja alkutalven treenisapluuna on isketty pöytään ja muutoksia aikaisempiin talviin on tehty. Selvitellään niitä jossain myohemmässä kirjoituksessa, kunhan on treeniä saatu iskettyä tähän ruhoon enemmän ja pystytään kertomaan hieman tuntemuksiakin. Nyt on kuitenkin mielenkiintoa ja innostusta huomattavasti enemmän kuin aikaisempina syksyinä.

Jäkälä 2012

Tämänkin vuoden Jukolassa siunattiin 2. osuudella, osuudella josta pidän eniten. Muuten oli hyvää menoa rennolla juoksulla pikkuvirheiden sävyttämänä, mutta noin 9 kilometrin kohdalla survaisin sellaisen 15 minuutin pummin. Suon ylityksen jälkeen en katsonut kompassia ja vedettiin toisen sankarin kanssa muutama sata metriä soiroon. Samaistusvirhe, ja kun ei mistään saatu kiinni, niin säntäily meni aika päättömäksi. Tästä ehkä suunnistusurani suurimmasta aivopierusta huolimatta nostin joukkueen sijoitusta vajaa 70 sijaa. Ennen koukkua olin nostanut jo 160 sijaa, joten varsin hyvin oli mennyt. Harmittaa, mutta samalla jäi hyvät fiilikset osuuden alun hyvästä menosta. Nyt kisataukoa ainakin kuukausi ja syksyllä isketään.

Stadi-sprintti

Ei mihink.

SG 2012

En jaksa tarinoita, joten sama teksti, kuin harkkapäiväkirjassa.

SG. H21E. Päivän opetus: Numeron 3 jälkeen tulee numero 4, ei suinkaan numero 5. Kolmoselle asti telkkänä pönttöön pintakaasulla, ajattelin, että lähtipäs hyvin käyntiin. Virhe! Kolmoselta neloselle mennessä olin rastien väliseen solaan asti menossa neloselle, mutta mäkeä kiivetessä rasti vaihtui jostain syystä vitoseksi. Rastimääritteistä olin kuitenkin painanut mieleen nelosen koodin ja ihmettelin vitosella, kun ei koodi täsmännyt. Ainakin 2,5min arvioisin. Heti perään kutoselle varoin pudottamasta liian aikaisin mäkeen, joten vedin liian pitkäksi, 2min. Kympille jostain käsittämättömästä syystä yläkautta, 1min. Yhdelletoista hieman vinoon mäen jälkeen, 30sek. Pitkä väli 13, en uskaltanut vetää tarpeeksi aggressiivisesti ja pysähtelin liikaa, rastille pieni mutka, 1min. Rastille 16 nostin yhden käyrän liikaa, 30sek. Yhteensä 7,5min virhettä on aika paljon. Suurin syy johtuu siitä, että allergiaoireiden takia heittää kropan ihan hapoille jo vk1-vauhdeilla, eikä pää pysy mukana. Maalissa perus keuhkot tulessa ja keuhkot ulos -yskimistä, samoin pientä tärinää kropassa. Toivon todella, että syy on siitepölyssä, eikä missään muussa. Tavoite oli jäädä kärkeen alle 10min, mihin saumat olisi kyllä ollut. Jukolassa rennosti ja syksyllä tikissä ja gripissä.

SM-sprintti 2012

Tänään juostiin Tampereen Hervannassa SM-sprintti. Itse juoksin Helsingissä hölkkälenkin, voitin. Itseni. Päätös jättää SM-sprintti väliin oli täydellinen, sen verran synkkä oli fyysinen vire tällä viikolla. Juoksin viime lauantaina Lynxin kevätkansallisissa, jaksoin hölkätä aina vitoselle asti, kunnes tajusin ettei koko touhussa ollut mitään järkeä ja käänsin kohti kisakeskusta kävellen. Magee fiilis, kun hölkätessäkin jalat painavat 75 tonnia, eikä ajatus kulje minnekään. Hapesta puhumattakaan. Maanantaina taas perinteisesti pyöräilin töihin, melkein kuolin. Tulin julkisilla kotiin. Tänään oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla hyvä fiilis.

Kaikesta angstista huolimatta on kuitenkin hyvä fiilis. Syksyä vartenhan tässä koko ajan treenataan, ei omalta talviharjoittelulta voi odottaa keväältä yhtään mitään. Ensi viikonloppuna Suunto Games priimoissa Solvallan maastoissa, itse mukana vain lauantaina vaikka sunnuntainen 15tonninen kartta kiinnostaisikin.

Pukkila-sprintti

Kausi 2012 käynnistyi toissapäivänä Pukkilassa sprintin muodossa. Arvoin pitkään, lähdenkö kyseisiin kinkereihin ja lopullisen päätöksen tein vasta kisailtapäivänä. Siitepölyoireet olleet nyt reilun viikon verran lähestulkoon galaksaaliset. Siellä sitä kuitenkin oltiin lähtökarsinassa valmiina piipin soidessa. Siitepöly tunkeutui keuhkojen syvimpiin kätköihin jo heti alkumatkasta ja varsinkin loppuosa radasta oli melkoista taistelua ja pohdintaa kumpi tuntuu pahemmalta, hengittäminen vai hengittämättä jättäminen. Ei se suunnistuksellinenkaan puoli mitään täydellistä ollut, päinvastoin, järkyttävää roiskimista ja sähläystä. Niin sitä vaan maaliin lopulta löysin, mutta leimantarkistuksessa ei oltu samaa mieltä kanssani kaikilla rasteilla käymisen suhteen. Kahdelta rastilta jätti emit leiman rekisteröimättä ja tuloksena hylsy, vaikka aivan varmasti emit kolahti vastinkappaleeseen jokaisella rastilla. Ei taida patterit enää kestää sprinttileimauksia.

Onhan tässä muutenkin tapahtunut kaikenlaista kevään aikana. Kotiosoite ei löydy enää Laajavuoren kupeesta vaan 270 kilometriä etelämpää pääkaupungista. Opiskelutkin taitavat olla ihan hyvällä mallilla, sillä parin tentin ja gradun jälkeen voin käyttää etuliitettä maisteri. Se meneekö siihen muutama kuukausi vai muutama vuosi onkin sivuseikka.

Mitäs tässä kevätsuunnitelmia. Prisma-rastit ensi viikolla ja ehkä "kotikisat" Karkkilassa siitä parin päivän päästä. Lynxin järjestämät kisat olleet perinteisesti hyviä, joten sinne kait ja SM-sprinttiin tottakai. Suunto Games ja Jyry-sprintti vielä ennen Jukolaa. Onhan siinä. Siitepölytilanteella on optio vaikuttaa osallistumisiin.

Stabbing the drama

Kovin on blogeissa ja suunnistus.net:n Pesupaikalla jauhettu liiton toiminnasta ja Kulmalan kirjoituksista. Vaikka en mitään suunnistamisesta tai Suunnistusliiton toiminnasta tiedäkään, sillä aina on valmistautuminen harjoituksiin ja kilpailuihin luokkaa: Vedän ennen pitkää polkutreeniä kolme berliinimunkkia ja aina ne munkin rippeet ovat juurikin sen saman kuusen alla hieman vatsahapoilla höystettynä, tai kisan jälkeen pullo auki ja yritetään unohtaa kaikki ne virheet, mitä kisassa teki, sen sijaan, että yrittäisi jotain niistä oppia. Mutta ei. Aina samanlainen virhe, hyvänolon tunne, kompassiin katsottu viimeksi kilometri sitten, ja kun ei karttakaan täsmää, niin mitä sitä pysähtelemään. Kyllä se oikea korkeusmuoto sieltä kohta vastaan tulee. Ei tule ja sitten mietitäänkin kartta lakanana edessä, että mitä helkuttia sitä tehdään puoli kilometriä sivussa.