Paluuseen on useita syitä, joista muutamasta pari sanaa alla.
Totesin tämän vuoden Halikkoviestin jälkeen, että vanhoilla pohjilla ei enää tulla edes seuraviesteissä. Toki alla oli 5 kuukauden lähes totaalinen harjoittelutauko. Toukokuun lopussa murtui kylkiluu ja Jukolakin jäi väliin. Kun alkusyksystä näytti siltä, että treenaaminen alkaa olla mahdollista, niin firman salibandyturnauksessa venähti pakara. Toukokuun ja Halikkoviestin välissä tehdyt harjoituskerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Ei siis ole ihme, ettei Märynummella ns. tultu. Treenimotivaation löytyminen omasta huonosta kunnosta on faktinen tosiasia. Kun on motivaatiota, niin tulee myös kirjoitettuakin.
Ehkä suurin syy blogin paluulle on, että ilmoittauduin tunti sitten ensi heinäkuussa juostavaan NUTS Pallas polkujuoksu-ultraan. Jotain uutta virikettä piti keksiä totuttujen suunnistuskisojen rinnalle, jotta harjoittelumotivaatio säilyy paremmin. Sen verran piti himmailla intoa, että 134km jää kauemmas tulevaisuuteen, mutta ensi kesänä on lähtöpaukun kajahtaessa matkaa edessä 55 kilometriä tunturipolkuja. Reitti kulkee siis klassista Pallas-Hetta -vaellusreittiä pitkin, joten suurin osa matkasta juostaan avotunturissa. Legendaarisella Luxemburgin treenileirillä vuonna 2009 tuli Ardenneilla juostua noin 45 kilometrin hölkkävaellus vaellusreittejä pitkin, joten pieni aavistus on, mitä tuleman pitää ensi kesänä Lapissa. Suunnistuksen lisäksi tässä blogissa siis seurataan valmistautumista NUTS Pallas -kisaan.
Hauskin syy blogin paluulle on seuraava. Olin noin kuukausi sitten saikulla töistä pari päivää ja työkavereilla oli tullut minua ikävä. Työkaverit olivat kaipuutiloissa googlettaneet nimeäni ja päätyneet tänne. Töihin palatessa naureskelivat blogille ja vaativat minua kirjoittamaan lisää tekstejä. Yleisö huutaa, Metsähiippari vastaa!
