Tänään sain rintaani kevätfiiliksen, viikko aikaa kauden avaukseen. Vaikken kunnossa olekaan, haluan avata kauden heti, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Skotlannin leirin Forres Town Racessa jäin yllättävän vähän Koivistolaisesta, ottaen huomioon harjoitteluni helmikuun puolesta välistä eteenpäin ja kisapäivän flunssan. Tilanne ei välttämättä ole niin huono kuin olen ehtinyt manaamaan. Maaliskuussa treenaamiseen kulutettu aika, 12h 12min, mikä on huvittavaa kyllä tarkalleen sama aika, mitä kulutin treenaamiseen Luxemburgissa kolmessa päivässä. Seuraus ja syy ja sitä rataa. Toivottavasti kaikki haitat alkavat olemaan takana. Vauhdin puolesta ei varmasti ihan hetkeen tulla, minkä vuoksi Tiomila menee kotona sängyssä nukkuen. Näiden kolmen kappaleen voimalla kuitenkin tullaan:
Volbeat - Guitar Gangsters & Cadillac Blood
Viikate - Leimu
CMX - Kivinen kirja
Attack!
perjantaina, maaliskuuta 27, 2009
torstaina, maaliskuuta 26, 2009
Scotland Yard
Koska olen tylsä ja hommia on ihan pirusti, niin laitan blogiini saman tekstin Skotlannin leiristä, jonka kirjoitin MS Parman kotisivuille. Parempi versio leirijutusta löytyy vaihto-oppilas Mattilan blogista. Omasta leiristä kuitenkin sen verran, että keskiviikkona iski taas flunssa ja loppuviikko menikin hölkkäillessä:
Maanantaina suurin osa (Matti, Anna, Maija, Ama, Lasse, Kalle ja Aleksi) osallistujista tapasi toisensa aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja heti ensimmäisistä sananvaihdoista pystyi päättelemään, että rento ja iloinen viikko olisi edessä, kuten aina MS Parman leireillä. Maanantai meni pääasiassa matkustaessa Frankfurtin kautta Edinburghiin, missä Peeter liittyi seuraamme, josta vuokra-autoilla edelleen pohjoiseen kohti Nethy Bridgeä. Matkalla ainakin itseäni hymyilytti melkein koko ajan maisemia katsellessa ja luulen etten ollut ainoa. Ikkunasta näkyi vuorotellen niittyjä, vuoria ja nummea, jota sävelsi auton cd-soittimesta tullut säkkipillimusiikki. Hieman ennen Nethy Bridgeä pysähdyimme läheiseen Aviemoren pikkukaupunkiin ruokaostoksille. Kaupan kassa kyseli, että mitä ihmettä me Nethy Bridgessä teemme, sillä eihän siellä ollut mitään. Tässä vaiheessa oma hymyni oli noussut jo korviin asti, tätähän täältä oli lähdetty hakemaan. Perillä meitä odotti erittäin pieni ja idyllinen pikkukylä ja majapaikkamme, vanha juna-asema. Majapaikka oli kylmä ja kostea kuin Turun talvi, sillä edellisistä vieraista oli jo jokunen tovi. Majoittumisen jälkeen poistimme matkaväsymyksen jaloista verkkalenkillä lähimetsässä. Keskellä yötä majapaikkaamme kolistelivat myöhemmällä lennolla saapuneet Samuli ja Suski sekä Espanjasta lentänyt Carla.
Tiistaiaamu valkeni lähes armeijamaisella herätyksellä, Lasse ja Ama herättivät muut aamupuurolle kattiloiden avustuksella. Tiistaina alkoi varsinainen harjoittelu yhdessä Iso-Britannian maajoukkueen kanssa ja aamupäivällä oli vuorossa monipuolinen taitoharjoitus sisältäen viiva- ja kompassisuunnistusta sekä pari pitkää väliä ja rastirypästä MM99-kisamaastossa. Samasta maastosta eräällä seuramme suunnistajalla on varmasti hyviä muistoja. Päivällä osa porukasta nautti varsin nopean lounaan fish 'n' chips -paikassa ja loput nauttivat täysin siemauksin yli puolitoista tuntia intialaisen keittiön antimista, mistä riitti huumoria pitkin leiriä. Iltapäivällä suuntasimme Kingussien pikkukaupunkiin, missä oli harjoitusmuotona sprinttisuunnistusvedot 10 sekunnin lähtövälein kauniissa ilta-auringossa. Viimeisenä porukkaamme liittyi tiistai-iltana vaihto-oppilaamme Göteborgista, Tode, jolle vaihtoaika on tehnyt silmin nähden erittäin hyvää jo tähän mennessä.
Keskiviikkona aamupäivällä veimme ja haimme rastiliput ja emitit metsään vastapalveluksena briteille. Rastien viejille tuli kesken matkan pienoinen kiire, sillä osa naisista oli lähtenyt liian aikaisin maastoon ja oikaisseet vielä suoraan vitosrastille, missä olivat samaan aikaan viejien kanssa. Maasto oli hienoa lehtipuu-suppamaastoa ja teemana oli pitkä matka. Treenin jälkeen osa porukasta suuntasi katsomaan linnaa ja viskitislaamoa. Illalla osa porukasta juoksi vielä yötreenin tehden tilaa illan kohokohdalle. Majapaikkamme isäntä tarjosi meille haggish-perinneruokaa ja olipa isäntä napannut mukaansa myös naapurinsa säkkipillin kanssa. Kuulimme myös tarinoita ja vinkkejä koskien Skotlantia, aivan mahtava illanvietto!
Torstaina aamupäivällä oli vuorossa varsin mielenkiintoinen harjoitus manipuloidulla kartalla, missä sai olla erittäin tarkkana koko ajan, että pysyi mukana. Naiset kävivät juoksemassa päivän toisen harjoituksen erittäin vaikeassa supikossa, kun miehillä vastaava harjoitus oli vuorossa illalla yhteislähtönä, lamput päässä. Päivällä lähes jokaisella miehellä oli hirveä uho ja odotus päällä ennen treeniä, Amallakin oli treenivaatteet päällä ja lamppu päässä jo yli tunti ennen auringonlaskua. Johtuiko sitten juuri tästä se, että Ama oli treenin toinen häviten loppusuorakamppailussa Samulille sekunnin.
Perjantaina Carla lähti takaisin kohti Espanjaa ja muut treenasivat kevyesti kangasmaastossa ja kiipesipä osa kartan reunalla sijaitsevalle vuorelle ihailemaan maisemia. Illalla säästely viikonlopun kisoihin jatkui lyhyellä verkkalenkillä majapaikkamme lähellä sijaitsevalle linnanrauniolle tai puhtaalla levolla. Tankkauksesta huolehdimme italialaisen ravintolan buffet-pöydän antimilla, osa enemmän, osa vähemmän, osa liikaa.
Lauantaina suuntasimme Moray Mix Weekendin ensimmäiseen kilpailuun, Culbin Classiciin. Etukäteen maastoa hehkutettiin ehkä parhaimmaksi suunnistusmaastoksi maailmassa ja sitä se toden totta olikin. Erittäin hienoa rantakangasmaastoa, missä näkyvyys oli erinomainen ja juostavuus pehmeällä sammaleella loistava, olipa maasto paikoitellen kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Miesten 18,2 km:n radalla Matti osoitti erittäin hyvää kevätkuntoa ollen kisan kolmas, jääden viime kesän viestimaailmanmestari Graham Gristwoodista +3.19. Muiden parmalaisten sijoitukset olivat Samuli 8., Peeter 10., vaihto-oppilas Tode 11., Ama 13. ja Lasse 17. Huomioitavaa Lassen suorituksessa on se, että hän taisi olla radan ainoita juoksijoita ilman energiajuomia tai -geelejä, mistä mies saikin lempinimen Luomu-Lasse. Naisten 11,6 km:n radalla Maija oli hienosti 6. ja Suski juoksi vain osan radasta. 9,9 km:n radalla flunssainen Aleksi oli 10. ja Anna 15. ja kokkimme Kalle 7,6 km:llä 21. Culbin Forestin jälkeen kaikki maastot tuntuvat varmasti huonoilta. Kisan jälkeen lähdimme turisteilemaan, tällä kertaa Loch Nessille katsomaan järvihirviötä ja Urquhartin linnaa. Samuli, Lasse ja Peeter ottivat palauttavaa kylmähoitoa pienen pulikoinnin muodossa hyisessä Loch Nessissä.
Lisäys MSP:n kotisivutekstiin: Lauantaina Amakin sai uuden lempinimen, Erotic-Ama. On se härski jätkä! Muutenkin mies oli koko leirin toppatakki ja pipo päällä vaikka ulkona oli yli +10, Ama myös nukkui pipo päässä, sängystä näkyen vain pipo ja peitto.
Sunnuntaina oli vuorossa Weekendin toinen kilpailu, Forres Town Race. Tällä kertaa suunnistustaitoa mitattiin kapeilla kujilla ja kaduilla asuinalueilla ja kaupungin vanhassa keskustassa sekä metsäpuistoissa. Kaikki osallistuivat eri sarjoissa samalle 7,3 km:n radalle. Uskomattomassa kevätkunnossa oleva Matti suoriutui radasta loistavasti, niin fyysisesti kuin teknisestikin, voittamalla miesten sarjan. Eivätkä muutkaan miehet huonosti juosseet: Samuli 4., Peeter 5., Tode 7., Lasse 14. Aleksi 20., Kalle 26. ja Ama juoksi vain osan radasta osana pitkää harjoitustaan. Naiset täydensivät loistavaa MS Parman dominointia, sillä Suski voitti naisten sarjan ylivoimaisesti yli neljällä minuutilla, Maijan ollessa 7. ja Annan 9. Leirin loppuun juostujen kisojen perusteella MS Parmalla on edessään loistava kevät.
Kiitokset Kallelle maittavista aterioista ja kaikille loistavasta leiristä, on hienoa kuulua sinikeltaiseen armeijaan!
Maanantaina suurin osa (Matti, Anna, Maija, Ama, Lasse, Kalle ja Aleksi) osallistujista tapasi toisensa aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja heti ensimmäisistä sananvaihdoista pystyi päättelemään, että rento ja iloinen viikko olisi edessä, kuten aina MS Parman leireillä. Maanantai meni pääasiassa matkustaessa Frankfurtin kautta Edinburghiin, missä Peeter liittyi seuraamme, josta vuokra-autoilla edelleen pohjoiseen kohti Nethy Bridgeä. Matkalla ainakin itseäni hymyilytti melkein koko ajan maisemia katsellessa ja luulen etten ollut ainoa. Ikkunasta näkyi vuorotellen niittyjä, vuoria ja nummea, jota sävelsi auton cd-soittimesta tullut säkkipillimusiikki. Hieman ennen Nethy Bridgeä pysähdyimme läheiseen Aviemoren pikkukaupunkiin ruokaostoksille. Kaupan kassa kyseli, että mitä ihmettä me Nethy Bridgessä teemme, sillä eihän siellä ollut mitään. Tässä vaiheessa oma hymyni oli noussut jo korviin asti, tätähän täältä oli lähdetty hakemaan. Perillä meitä odotti erittäin pieni ja idyllinen pikkukylä ja majapaikkamme, vanha juna-asema. Majapaikka oli kylmä ja kostea kuin Turun talvi, sillä edellisistä vieraista oli jo jokunen tovi. Majoittumisen jälkeen poistimme matkaväsymyksen jaloista verkkalenkillä lähimetsässä. Keskellä yötä majapaikkaamme kolistelivat myöhemmällä lennolla saapuneet Samuli ja Suski sekä Espanjasta lentänyt Carla.
Tiistaiaamu valkeni lähes armeijamaisella herätyksellä, Lasse ja Ama herättivät muut aamupuurolle kattiloiden avustuksella. Tiistaina alkoi varsinainen harjoittelu yhdessä Iso-Britannian maajoukkueen kanssa ja aamupäivällä oli vuorossa monipuolinen taitoharjoitus sisältäen viiva- ja kompassisuunnistusta sekä pari pitkää väliä ja rastirypästä MM99-kisamaastossa. Samasta maastosta eräällä seuramme suunnistajalla on varmasti hyviä muistoja. Päivällä osa porukasta nautti varsin nopean lounaan fish 'n' chips -paikassa ja loput nauttivat täysin siemauksin yli puolitoista tuntia intialaisen keittiön antimista, mistä riitti huumoria pitkin leiriä. Iltapäivällä suuntasimme Kingussien pikkukaupunkiin, missä oli harjoitusmuotona sprinttisuunnistusvedot 10 sekunnin lähtövälein kauniissa ilta-auringossa. Viimeisenä porukkaamme liittyi tiistai-iltana vaihto-oppilaamme Göteborgista, Tode, jolle vaihtoaika on tehnyt silmin nähden erittäin hyvää jo tähän mennessä.
Keskiviikkona aamupäivällä veimme ja haimme rastiliput ja emitit metsään vastapalveluksena briteille. Rastien viejille tuli kesken matkan pienoinen kiire, sillä osa naisista oli lähtenyt liian aikaisin maastoon ja oikaisseet vielä suoraan vitosrastille, missä olivat samaan aikaan viejien kanssa. Maasto oli hienoa lehtipuu-suppamaastoa ja teemana oli pitkä matka. Treenin jälkeen osa porukasta suuntasi katsomaan linnaa ja viskitislaamoa. Illalla osa porukasta juoksi vielä yötreenin tehden tilaa illan kohokohdalle. Majapaikkamme isäntä tarjosi meille haggish-perinneruokaa ja olipa isäntä napannut mukaansa myös naapurinsa säkkipillin kanssa. Kuulimme myös tarinoita ja vinkkejä koskien Skotlantia, aivan mahtava illanvietto!
Torstaina aamupäivällä oli vuorossa varsin mielenkiintoinen harjoitus manipuloidulla kartalla, missä sai olla erittäin tarkkana koko ajan, että pysyi mukana. Naiset kävivät juoksemassa päivän toisen harjoituksen erittäin vaikeassa supikossa, kun miehillä vastaava harjoitus oli vuorossa illalla yhteislähtönä, lamput päässä. Päivällä lähes jokaisella miehellä oli hirveä uho ja odotus päällä ennen treeniä, Amallakin oli treenivaatteet päällä ja lamppu päässä jo yli tunti ennen auringonlaskua. Johtuiko sitten juuri tästä se, että Ama oli treenin toinen häviten loppusuorakamppailussa Samulille sekunnin.
Perjantaina Carla lähti takaisin kohti Espanjaa ja muut treenasivat kevyesti kangasmaastossa ja kiipesipä osa kartan reunalla sijaitsevalle vuorelle ihailemaan maisemia. Illalla säästely viikonlopun kisoihin jatkui lyhyellä verkkalenkillä majapaikkamme lähellä sijaitsevalle linnanrauniolle tai puhtaalla levolla. Tankkauksesta huolehdimme italialaisen ravintolan buffet-pöydän antimilla, osa enemmän, osa vähemmän, osa liikaa.
Lauantaina suuntasimme Moray Mix Weekendin ensimmäiseen kilpailuun, Culbin Classiciin. Etukäteen maastoa hehkutettiin ehkä parhaimmaksi suunnistusmaastoksi maailmassa ja sitä se toden totta olikin. Erittäin hienoa rantakangasmaastoa, missä näkyvyys oli erinomainen ja juostavuus pehmeällä sammaleella loistava, olipa maasto paikoitellen kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Miesten 18,2 km:n radalla Matti osoitti erittäin hyvää kevätkuntoa ollen kisan kolmas, jääden viime kesän viestimaailmanmestari Graham Gristwoodista +3.19. Muiden parmalaisten sijoitukset olivat Samuli 8., Peeter 10., vaihto-oppilas Tode 11., Ama 13. ja Lasse 17. Huomioitavaa Lassen suorituksessa on se, että hän taisi olla radan ainoita juoksijoita ilman energiajuomia tai -geelejä, mistä mies saikin lempinimen Luomu-Lasse. Naisten 11,6 km:n radalla Maija oli hienosti 6. ja Suski juoksi vain osan radasta. 9,9 km:n radalla flunssainen Aleksi oli 10. ja Anna 15. ja kokkimme Kalle 7,6 km:llä 21. Culbin Forestin jälkeen kaikki maastot tuntuvat varmasti huonoilta. Kisan jälkeen lähdimme turisteilemaan, tällä kertaa Loch Nessille katsomaan järvihirviötä ja Urquhartin linnaa. Samuli, Lasse ja Peeter ottivat palauttavaa kylmähoitoa pienen pulikoinnin muodossa hyisessä Loch Nessissä.
Lisäys MSP:n kotisivutekstiin: Lauantaina Amakin sai uuden lempinimen, Erotic-Ama. On se härski jätkä! Muutenkin mies oli koko leirin toppatakki ja pipo päällä vaikka ulkona oli yli +10, Ama myös nukkui pipo päässä, sängystä näkyen vain pipo ja peitto.
Sunnuntaina oli vuorossa Weekendin toinen kilpailu, Forres Town Race. Tällä kertaa suunnistustaitoa mitattiin kapeilla kujilla ja kaduilla asuinalueilla ja kaupungin vanhassa keskustassa sekä metsäpuistoissa. Kaikki osallistuivat eri sarjoissa samalle 7,3 km:n radalle. Uskomattomassa kevätkunnossa oleva Matti suoriutui radasta loistavasti, niin fyysisesti kuin teknisestikin, voittamalla miesten sarjan. Eivätkä muutkaan miehet huonosti juosseet: Samuli 4., Peeter 5., Tode 7., Lasse 14. Aleksi 20., Kalle 26. ja Ama juoksi vain osan radasta osana pitkää harjoitustaan. Naiset täydensivät loistavaa MS Parman dominointia, sillä Suski voitti naisten sarjan ylivoimaisesti yli neljällä minuutilla, Maijan ollessa 7. ja Annan 9. Leirin loppuun juostujen kisojen perusteella MS Parmalla on edessään loistava kevät.
Kiitokset Kallelle maittavista aterioista ja kaikille loistavasta leiristä, on hienoa kuulua sinikeltaiseen armeijaan!
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Finland's leading male orienteer
Tossu liikkuu taas! Kolmen edellisen viikon treenitunnit ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta tällä viikolla olen jo päässyt jolkottelemaan kahteen kertaan tai oikeastaan hölkkäilemään. Juoksutuntuma on nimittäin hukassa kuin puhtaat sukat aamuisin. (Yömieskin kliseilee, niin miksen minäkin?) Ensin kaksi viikkoa piinasi polvi ja säteilynä koko vasemman reiden ulkosyrjä, siihen päälle vielä viikon flunssa, harkkapäiväkirjasta ei hirveän optimistisia merkintöjä tuolta kolmelta viikolta löydy.
Kävin fyssarilla eilen, jonka kanssa katseltiin videokameran avustuksella hidastuksia mun juoksusta. Oireellinen vasen jalka rullaa normaalisti, mutta oireeton oikea jalka kiertää lantiosta ja polvesta sisäänpäin kuin kiertokanki. Sain venyttelyniksejä "tosi kireälle" it-jänteelle ja siihen perään vielä "käsittelyn" jänteelle. Voi pojat, että sattui, mutta voi pojat, että auttoi.
Sain tänään sähköpostia hra toiminnanjohtajalta otsikolla "Scotland training camp". Sinne pitäisi maanantaina lähteä ja tilasin varmuuden vuoksi paluulennolle paikan arkulle. Samalla suunnalla leireilee samaan aikaan Iso-Britannian maajoukkue ja Skotlannin eliittiryhmä. Siellä olisi treenileirin päätteeksi pari kisaakin. Lauantaina Culbinissa olisi ollut miehillä 18,4km, mutta olin kerrankin viisas ja ilmoittauduin 7,6km:n ladulle. Sunnuntaina olisi Forresin kaupungissa kaupunkikisaa reilun seitsemän kilometrin edestä. Kaupunkikisassa olisi varmasti pirun kivaa, jos olisi kunnossa, nyt fiilikset ovat kaksijakoiset. Edellisessä viestissä kerroin määrittelystäni juoksija ja toivoin suunnistajan arvonimeä. Pari päivää sitten sain jopa enemmän kuin sen, kun kävin lukemassa Moravian Orienteers:n sivuilta Moray Mix Weekendin Pre Event Press Releasen. Otsikko sai heti hymyn huulille:
"Flying Finns set to put Livesey to the test"
Pari riviä alempaa löytyi kuitenkin jackpot:
"Due to the exceptional quality of the terrain, some of the UK’s top elite orienteers are talking about the Saturday race at Culbin being the “race of the year”, and a group of 11 of Finland’s leading male and female orienteers are making a special trip over as part of a spring training camp."
Jisses! Finland's leading male orienteer? Kiitti.
Kävin fyssarilla eilen, jonka kanssa katseltiin videokameran avustuksella hidastuksia mun juoksusta. Oireellinen vasen jalka rullaa normaalisti, mutta oireeton oikea jalka kiertää lantiosta ja polvesta sisäänpäin kuin kiertokanki. Sain venyttelyniksejä "tosi kireälle" it-jänteelle ja siihen perään vielä "käsittelyn" jänteelle. Voi pojat, että sattui, mutta voi pojat, että auttoi.
Sain tänään sähköpostia hra toiminnanjohtajalta otsikolla "Scotland training camp". Sinne pitäisi maanantaina lähteä ja tilasin varmuuden vuoksi paluulennolle paikan arkulle. Samalla suunnalla leireilee samaan aikaan Iso-Britannian maajoukkue ja Skotlannin eliittiryhmä. Siellä olisi treenileirin päätteeksi pari kisaakin. Lauantaina Culbinissa olisi ollut miehillä 18,4km, mutta olin kerrankin viisas ja ilmoittauduin 7,6km:n ladulle. Sunnuntaina olisi Forresin kaupungissa kaupunkikisaa reilun seitsemän kilometrin edestä. Kaupunkikisassa olisi varmasti pirun kivaa, jos olisi kunnossa, nyt fiilikset ovat kaksijakoiset. Edellisessä viestissä kerroin määrittelystäni juoksija ja toivoin suunnistajan arvonimeä. Pari päivää sitten sain jopa enemmän kuin sen, kun kävin lukemassa Moravian Orienteers:n sivuilta Moray Mix Weekendin Pre Event Press Releasen. Otsikko sai heti hymyn huulille:
"Flying Finns set to put Livesey to the test"
Pari riviä alempaa löytyi kuitenkin jackpot:
"Due to the exceptional quality of the terrain, some of the UK’s top elite orienteers are talking about the Saturday race at Culbin being the “race of the year”, and a group of 11 of Finland’s leading male and female orienteers are making a special trip over as part of a spring training camp."
Jisses! Finland's leading male orienteer? Kiitti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
