Saaristorastit, Parainen

Vajaan kahden vuoden tauon jälkeen henkilökohtaisessa kilpailussa, tuntui tutulta sekä oudolta. 18 vuoden tauon jälkeen rakkaan kasvattiseura Karkki-Rastin paita päällä ja lähtö- sekä tulosluetteloissa seuratunnuksena KaRa. Tuntui todella oudolta. Ei pahalla.

Lähes olemattoman suunnistukseen tähtäävän talviharjoittelukauden jälkeen ainoa tavoite kisassa oli se kuuluisa puhdas suoritus. Tavoite piti kakkosrastille. Toinen suunnistaja vaikutti liikaa rastinottoon ja survaisin vasemmalta ohi noin parin minuutin pummin vaikka olin selvästi kiinni 100 metriä ennen rastia hyvällä suunnalla ja rasti helposti naulattavissa. Rutiininpuutetta.

Uudet suunnistuskengät eivät vieläkään ole muokkautuneet mun jalkoihin ja saldona jo kutosrastille saavuttaessa rakot molemmissa kantapäissä. Tähän vielä bonuksena löin vasemman isovarpaan kiveen. Tässä vaihessa vielä päätin hölkkäillä radan loppuun, mutta kipu vain paheni ja paheni, joten käänsin kohti kisakeskusta numerolappu käännettynä. Kauden 2014 avauskisan saldona siis keskeytys, rakot molemmissa kantapäissä ja yksi isovarvas, jonka kynsi musta ja todella kipeä. Olisihan tuon voinut väkisin loppuun kärvistellä, mutta haluaisin juosta torstaina Akilleksen iltakevätsprintissä, joten kokonaiskuva voitti. Olen kuitenkin suht tyytyväinen suoritukseen, suunnistus oli gripissä lukuunottamatta rutiininpuutetta. Juoksukunto nyt on mitä on eli huono.

Framåt!