Koivistosta korkeuksiin

Käväisin eilen Ankkurirastien keskimatkalla H21A1-sarjassa, eikä ennen kisaa ollut mitenkään luottavainen olo, sillä olinhan treenannut kahden viikon ajan käytännössä satulassa, sprinteissä ainoat juoksut ja Varsinais-Suomen maastot eivät ole koskaan sopineet mulle. Tykkään juosta enemmän metsässä kuin avokallioilla. Kisan aloitin perinteisesti ykköselle koukulla ja kakkoselle huonolla reitinvalinnalla ja edelleen kolmoselle koukulla, eikä juoksukaan oikein alussa ollut hyvää. Vitosella olinkin jo 6,5min kärkeä perässä. Vitosen jälkeen homma tosin alkoi rullaamaan huomattavasti paremmin ja hävisin kärkeen sen kymmenen minuuttia, Lassellekin jäin "vaan" seitsemän minuuttia, mistä olen erittäin tyytyväinen. Olihan Lacce MSP:n Tiomila ykkösessä. Nyt just tuntuu siltä, että syksyllä saattaa jopa nasahtaa kohdilleen. Itseluottamus ainakin kohosi huomattavasti ton loppuradan ansiosta.

Näin muuten ysirastilla jotain mitä en ole tainnut koskaan nähdä kisassa tehtävän, varsinkaan H21(AL)-sarjassa. Nimeltä mainitsematon kaveri otti nimittäin leimauksen jälkeen polviasennon ja otti kompassilla reisisuunnan. Jos ei olisi hapottanut niin paljon, niin olisin varmaan kuitannut jotain. Kaverilla oli kuitenkin rastiväli mun ysiltä yhdelletoista. Kaksi vuotta sitten, aloittaessani suunnistuksen uudestaan vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen, otin samalta jätkältä turpaan kauden jokaisessa kisassa. Kahdessa vuodessa on siis kehitystä tapahtunut aikamoisesti.


K-1:
Hirveästi vaihtoehtoja en näe, suoraan vaan luovien. Aikamoista uraakin on alkumatkasta tarjolla. Pystyvihreällä olen vielä kiinni, mutten jostain syystä käännä rastille. Käyn vihreän reunalla paikantamassa itseni, josta suuntaan suoraan rastille. Kirosana. (+1min)

1-2:
Emmin hetken vasemmalta vai oikealta. Päädyn vasempaan, mistä en löydä hyvää juoksualustaa millään. Helppo väli, mutta teen silti minuutin virhettä rämpiessäni vihreässä. Spekuloitiin Aman kanssa, että oikealta nopeampi. Olis pitänyt vaan runtata. (+1min)

2-3:
Kivikossa tulee ihan rakkaan Jyväskylän maastot mieleen. Kivikon jälkeen alan etsiä rinteestä pientä avointa aluetta ja ajaudun liiaksi vasemmalle. Rinteen reunalla emmin hieman vasemmalle vai oikealle, otan 20 metriä vasemmalle ja näen jyrkänteen, josta salamana tulosuuntaan ja rastille. (+1min)

3-4:
Pummin ansiosta tiedän tarkalleen, minne mennä ja kiskon välille 14. parhaan ajan.

4-5:
Kompassilla mäen yli ja toisen mäen laitaa kunnes pienen empimisen jälkeen ylitän vihreän juuri oikeasta kohdasta. Vihreän jälkeisellä avokalliolla näen Koivuniemen Antin pyörimässä kuin pöllö ja koska mies sattuu juoksulinjalleni, niin autan seurakaveria ja näytän sijainnin. Rastinotossa teen pienen virheen, olisi pitänyt mennä jyrkänteen alta. (+10sek)

5-6:
Olen koko ajan kiinni, mutten jostain käsittämättömästä syystä käännä tarpeeksi ajoissa rastille. (+20sek)

6-7:
Alku uraa pitkin ja lopussa pientä pysähtelyä ja arpomista.

7-8:
Rastilta lähtiessä kierrän mäkeä turhaan ja hieman ennen rastia pysähtelen. (+10sek)

8-9:
Tielle ja tiellä suunnanottoa, mutta vihreässä meneekin ura melkein rastille.

9-10:
Pysähdyn 30 metriä ennen rastia ihmettelemään kartan ja maaston yhteensopivuutta, mutta otan muutaman askeleen eteen ja näen jyrkänteen takana rastipukin. (+10sek)

10-12:
Yhdelletoista minkä jaloista pääsen ja kahdelletoista kierrän alakautta uraa pitkin ja vedän mäen ylös nelivedolla. (+10sek)

12-M:
Tiputan liiaksi alas, mutta juoksen metsän puolella viimeiselle enkä mene nöyryytettäväksi pellon laidalle.