keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009
Juoksija
Pakko kai se on uskoa, jos lääkäri niin sanoo. Olen juoksija! Viiskymppiä maksoi sen toteaminen. Hiphei ja hellurei! Taitaa käyntikorttikin mennä uusiksi, kun pitää lisätä titteli "Juoksija". Onkohan olemassa sellaista kuin suunnistajan polvi? Voisin sitten hommata senkin ja tituleerata itseäni suunnistajaksi.
maanantaina, helmikuuta 23, 2009
Nurmi kuuraa kantaa
Viikko 5 - 11h 02min, 8 harjoituskertaa
Viikko 6 - 14h 15min, 8 hk
Viikko 7 - 7h 10min, 4hk
Viikko 8 - 2h 50min, 2hk
Olen tässä viime aikoina lukenut muista suunnistusblogeista, että telakalla oleminen on nyt muotia, joten päätin itsekin trendihipsterinä siirtyä ns. telakalle. Voin sitten kevään kisoissa puhella satsareiden kanssa korvaavien harjoitusten ihanuudesta ja siitä fiiliksestä, minkä niistä saa. Ennen kaikkea, voin selitellä huonosti mennyttä kisaa: "Olin tossa maaliskuun alussa telakalle, ni siks ei kulje, muuten oisin elämäni kunnossa." Varasin muuten ajan urheilulääkärillekin siinä toivossa, että jotain vikaa löytyy. Täytyy varmaan varmuuden vuoksi potkaista polvella talon seinään ennen lääkärille menoa, että voin rehellisesti sanoa tuntevani kipua.
Kävin muuten viikonloppuna Pohjanmaalla, tarkemmin Isokyrössä. Rentoa oleskelua peltojen keskellä. Kaiken oleellisen reissusta kertonee se, että kun Seinäjoella odottelin Helsingistä saapuvaa seuraa ympäri kaupunkia kävellen, niin kaikkein kovin meteli ja mekkala kuului Vapaaseurakunnan nuorten illasta. Perjantai-iltana.
Viikko 6 - 14h 15min, 8 hk
Viikko 7 - 7h 10min, 4hk
Viikko 8 - 2h 50min, 2hk
Olen tässä viime aikoina lukenut muista suunnistusblogeista, että telakalla oleminen on nyt muotia, joten päätin itsekin trendihipsterinä siirtyä ns. telakalle. Voin sitten kevään kisoissa puhella satsareiden kanssa korvaavien harjoitusten ihanuudesta ja siitä fiiliksestä, minkä niistä saa. Ennen kaikkea, voin selitellä huonosti mennyttä kisaa: "Olin tossa maaliskuun alussa telakalle, ni siks ei kulje, muuten oisin elämäni kunnossa." Varasin muuten ajan urheilulääkärillekin siinä toivossa, että jotain vikaa löytyy. Täytyy varmaan varmuuden vuoksi potkaista polvella talon seinään ennen lääkärille menoa, että voin rehellisesti sanoa tuntevani kipua.
Kävin muuten viikonloppuna Pohjanmaalla, tarkemmin Isokyrössä. Rentoa oleskelua peltojen keskellä. Kaiken oleellisen reissusta kertonee se, että kun Seinäjoella odottelin Helsingistä saapuvaa seuraa ympäri kaupunkia kävellen, niin kaikkein kovin meteli ja mekkala kuului Vapaaseurakunnan nuorten illasta. Perjantai-iltana.
tiistaina, helmikuuta 10, 2009
Groussherzogtum Lëtzebuerg
Keskiviikkoaamuna otin kompassisuunnan kohti lounasta. Välipysähdys Tampereella kannatti, sillä eräässä ravintolassa paikallinen mustamakkara-fani päätti esittää mielipiteensä kovaan ääneen Karpelan raskausuutisointiin: "No nyt se eduskunnan huora on pantu paksuksi". Vain Tampereella. Päätin suunnata kohti lentoasemaa ja mahdollisimman kauas kyseisestä kaupungista. Pitkälle en päässyt, sillä löysin itseni Saksasta odottelemassa bussia Luxemburgiin auringon jo laskiessa selkäni taa. Luxemburgissa oli tarkoitus käydä avaamassa pankkitili hämäräbisneksiäni varten ja siinä sivussa hieman treenata.
Torstaiaamun pimeydessä suuntasin kohti juna-asemaa ja edelleen Ardenneille. Jo heti ensimmäisessä nousussa reippaasti kävellen sykemittari näytti sataayhdeksääkymmentä ja päätinkin, että vain tasaisella ja alamäessä hölköttely on sallittua. Muutaman minuutin hölköteltyäni siirryin päivän taukopaikalle, junaan. Tauko kesti kokonaiset 13 minuuttia, kunnes taas oli edessä muutama minuutti hölköttelyä. Siinäpä se ensimmäinen päivä olikin treenimielessä, harjoituspäiväkirjassa lukee kyseisen päivän kohdalla 6:05. Kokonaiset kuusi minuuttia ja viisi sekuntia ja silti jalat huusivat hoosiannaa illalla. Hurjaa menoa!
Perjantaiaamun jo valjettua vuokrasin pyörän ja heitin sen junaan. Kuka hullu nyt pyörällä polkisi, varsinkaan ulkona? Saavuttuani junalla pieneen kylään huomasin, että pyörää ei enää saanutkaan kyytiin, joten olin pakotettu polkemaan. Aluksi poljin Ranskaan, syytä en tiedä, mutta jälkikäteen keljutti. Mäet nimittäin. Ranskasta selvisin onneksi suhteellisen nopeasti Belgiaan, missä tuuli puhalsi varsin miehekkäästi. Tuumin, että pakkohan täältäkin on lähteä ja suuntasin etupyöräni kohti Luxemburgia. Eikä aikaakaan, kun olin jo tutussa ja turvallisessa majapaikassani kuumassa suihkussa. Harjoituspäiväkirjaan on kirjattu kyseisen päivän kohdalle 3:35. Täytyy varmaan Tour de Franceen ilmoittautua, jos kolmessa minuutissa ja 35 sekunnissa polkee Luxemburgista Ranskaan, Belgiaan ja takaisin Luxemburgiin. Toki, kun kolmen valtion risteykseen sattuu, niin pääseehän sitä nopeamminkin. Antaa sen Ullrichin polkea.
Lauantaiaamuna heitin trikoot jalkaan ja poikkesin lenkillä avaamassa pankkitilin. Sain korkean koron, täyden vaitiolon ja kahvin. Taitaa MS Parman treenitakista olla jotain hyötyä, ainakin kahvin verran. Lenkillä poikkesin myös kolkuttelemassa kesätyöpaikkani, Euroopan investointipankin, ikkunoita siinä toivossa, että sieltäkin saisin hieman lämmikettä sadeilman lenkille. Vartija ei tuntunut tykkäävän kolkuttelusta ja sanonkin vinkkinä seurakavereille, että seuran väreissä tuollapäin ei kannata enää liikuskella. Tai kannattaa, jos haluaa treenata MK2-sykealuetta. Päivä vaihtui iltaan ja tajusin, että eihän se ole leiri eikä mikään, jolla ei yösuunnisteta. Yösprinttitreeni katukartalla kovaa oli ehkä elämäni parhaita harjoituksia, ainakin jos parhautta mittaa säryn määränä jaloissa treenin jälkeen. Harjoituspäiväkirjaan merkittiin lauantaille vapisevin käsin 2:30.
Sunnuntaina suuntasin kompassini kohti koillista ja tällä kertaa ymmärsin Tampereella laittaa korvatulpat korviin ja silmälaput silmille. Tekisi mieli laittaa silmälaput silmille myös harjoituspäiväkirjan edessä, kolmessa päivässä reilu 12 minuuttia harjoittelua. Ihme, jos kilpailukaudella tullaan.
Torstaiaamun pimeydessä suuntasin kohti juna-asemaa ja edelleen Ardenneille. Jo heti ensimmäisessä nousussa reippaasti kävellen sykemittari näytti sataayhdeksääkymmentä ja päätinkin, että vain tasaisella ja alamäessä hölköttely on sallittua. Muutaman minuutin hölköteltyäni siirryin päivän taukopaikalle, junaan. Tauko kesti kokonaiset 13 minuuttia, kunnes taas oli edessä muutama minuutti hölköttelyä. Siinäpä se ensimmäinen päivä olikin treenimielessä, harjoituspäiväkirjassa lukee kyseisen päivän kohdalla 6:05. Kokonaiset kuusi minuuttia ja viisi sekuntia ja silti jalat huusivat hoosiannaa illalla. Hurjaa menoa!
Perjantaiaamun jo valjettua vuokrasin pyörän ja heitin sen junaan. Kuka hullu nyt pyörällä polkisi, varsinkaan ulkona? Saavuttuani junalla pieneen kylään huomasin, että pyörää ei enää saanutkaan kyytiin, joten olin pakotettu polkemaan. Aluksi poljin Ranskaan, syytä en tiedä, mutta jälkikäteen keljutti. Mäet nimittäin. Ranskasta selvisin onneksi suhteellisen nopeasti Belgiaan, missä tuuli puhalsi varsin miehekkäästi. Tuumin, että pakkohan täältäkin on lähteä ja suuntasin etupyöräni kohti Luxemburgia. Eikä aikaakaan, kun olin jo tutussa ja turvallisessa majapaikassani kuumassa suihkussa. Harjoituspäiväkirjaan on kirjattu kyseisen päivän kohdalle 3:35. Täytyy varmaan Tour de Franceen ilmoittautua, jos kolmessa minuutissa ja 35 sekunnissa polkee Luxemburgista Ranskaan, Belgiaan ja takaisin Luxemburgiin. Toki, kun kolmen valtion risteykseen sattuu, niin pääseehän sitä nopeamminkin. Antaa sen Ullrichin polkea.
Lauantaiaamuna heitin trikoot jalkaan ja poikkesin lenkillä avaamassa pankkitilin. Sain korkean koron, täyden vaitiolon ja kahvin. Taitaa MS Parman treenitakista olla jotain hyötyä, ainakin kahvin verran. Lenkillä poikkesin myös kolkuttelemassa kesätyöpaikkani, Euroopan investointipankin, ikkunoita siinä toivossa, että sieltäkin saisin hieman lämmikettä sadeilman lenkille. Vartija ei tuntunut tykkäävän kolkuttelusta ja sanonkin vinkkinä seurakavereille, että seuran väreissä tuollapäin ei kannata enää liikuskella. Tai kannattaa, jos haluaa treenata MK2-sykealuetta. Päivä vaihtui iltaan ja tajusin, että eihän se ole leiri eikä mikään, jolla ei yösuunnisteta. Yösprinttitreeni katukartalla kovaa oli ehkä elämäni parhaita harjoituksia, ainakin jos parhautta mittaa säryn määränä jaloissa treenin jälkeen. Harjoituspäiväkirjaan merkittiin lauantaille vapisevin käsin 2:30.
Sunnuntaina suuntasin kompassini kohti koillista ja tällä kertaa ymmärsin Tampereella laittaa korvatulpat korviin ja silmälaput silmille. Tekisi mieli laittaa silmälaput silmille myös harjoituspäiväkirjan edessä, kolmessa päivässä reilu 12 minuuttia harjoittelua. Ihme, jos kilpailukaudella tullaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
