Edelliseen tekstiin viitaten. Ei isketty syksyllä, paitsi päätä seinään. Ei kisan kisaa juostuna Jukolan jälkeen. Kesä hymyili ja antoi kuuluisat jalkavaivat, sama polvi syynä kuin viimeiset kaksi vuotta. Hieman kävin jalkapalloa höntsäilemässä läpi kesän ja muutamilla iltarasteilla ja joka kerran jälkeen sattui. Ei motivoinut harjoitella suunnistusta varten. Syksyn tullen sain hieman juonen päästä kiinni, mutta yhdessä yötreenissä taitoin nilkkaa hieman väärään suuntaan ja pari viikkoa meni lepäillessä. Ruotsinmaalla Mannassa olin kuitenkin mukana, vaikkakin kakkosjoukkueen lagledarena. Vanhoilla meriiteillä pääsin todella kovaan hyttiin. Tuntui kuitenkin hyvältä käydä ylipäätään suunnistuskisoissa ja olla kaiken tohinan keskellä vaihtoalueella.
Nyt on kuitenkin (toivottavasti) löydetty lääkkeet vaivoihin ja kahden vuoden ylimenokausi on päätetty lopettaa. Loppusyksyn ja alkutalven treenisapluuna on isketty pöytään ja muutoksia aikaisempiin talviin on tehty. Selvitellään niitä jossain myohemmässä kirjoituksessa, kunhan on treeniä saatu iskettyä tähän ruhoon enemmän ja pystytään kertomaan hieman tuntemuksiakin. Nyt on kuitenkin mielenkiintoa ja innostusta huomattavasti enemmän kuin aikaisempina syksyinä.
