Viistoistatonnista karttaa olisi tarjolla lauantaina Finnspringissä. Hetken aikaa asiaa pohdittuani tajusin, että olen tainnut yhden ainoan kerran suunnistaa viistoistatonnisella kartalla. Avokalliomaasto ja pitkät rastivälit siihen vielä lisäksi, niin siinähän on sellaiset katastrofin ainekset ettei paremmasta väliä. Nöyristely sikseen, päätin nimittäin juosta hyvin. Uhoa pönkittää se, että kävin eilen vetämässä uudet enkat vetopätkälleni.
Sunnuntaina olisi vielä se viesti, kuitenkin kymppitonnin kartalla. Pääsin juuri siihen joukkueeseen ja sille osuudelle, jonka ansaitsin ja halusinkin. Kai se on pakko myös sunnuntaina vetää hyvin, kun vauhtiin kerran olen päässyt.
Tässä tullut spekuloitua sellaista, mikä väliajoista on hyvin helposti nähtävillä. Lyhyillä väleillä pystyn vastaamaan kärjen vauhtiin hyvin, mutta pitkillä, juoksuvoittoisilla, väleillä jään järkyttävän paljon. Pitkillä väleillä ne erot kuitenkin syntyvät, joten niihin on syytä panostaa. Pitkien välien vuoksi ylipäätään lähdin Finnspringiin, reilulla 10 kilometrillä 16 rastia, pitkää siis tiedossa. Finnspringin jälkeen en kuitenkaan todennäköisesti kilpaile kuin keskimatkoilla kevätkauden aikana.
Närppes!
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti