Kuten nokkelimmat osasivat edellisestä kirjoituksesta päätellä, päätin ilmoittautua SM-sprinttiin. Juoksu tuntuu aivan käsittämättömän karmealta, mutta toivottavasti tämän puolentoista viikon aikana ehdin saada juoksun siihen kuntoon ettei tarvitse luimistella seiniä pitkin. Prisma-rastitkin ovat tuossa ylihuomenna jossain Siuntion kilsa kertaa kilsa metsäpalstalla, hirveän pitkälle ei voi siis pummata, ainakaan teoriassa.
On tässä viime päivinä vähän treenattukin, lähinnä krapulassa. Oli meinaan sellainen viimeinen viikonloppu Jyväskylässä, että jää Mannan paluumatkakin kakkoseksi. Jotain hyvääkin olen kokenut, näin nimittäin viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä kesänä naisia bikineissä rannalla. Se on kesä nyt!
Yhtä asiaa tulen kyllä kaipaamaan seuraavan kolmen kuukauden aikana todella paljon. Laajavuorta. Ei nimittäin parempaa treenimaastoa löydy. Laajavuoren maaperään on monet hikikarpalot imeytetty ja keuhkot männynoksille yskitty. Se on sitten muutaman kuukauden ajan tyydyttävä nielemään pakokaasuja ja juoksemaan "metsä"treeniä Keskuspuistossa. On Helsingissä paljon hyvääkin. Vilja ja kaverit tulee päällimäisenä mieleen. Ja meri. Kävin tänään jäähyväispolkulenkillä Laajavuoressa, suodiggarina poikkesin tottakai Riihilammen suolla ja Laajavuoren rämeellä sekä kiipesin huipulle ihailemaan kaunista Keski-Suomea. Melkein tuli kyynel silmäkulmaan. Siitepölyä ilmassa.
Oodi Laajavuorelle
Muistan ensimmäisen tapaamisemme,
olit märkä ja pimeä, pelottavakin.
Hymyilin, olit mielessäni,
luennoilla, kotona.
Olin hölmö,
petin sinua.
Annoit kuitenkin anteeksi,
siitä syntyi rakkauden kipinä.
Hikeä, sylkeä, vertakin.
Niitä olen maaperääsi antanut.
Sinä annoit minulle onnen,
ilon. Elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti