Suunnistus.netissä julkaistiin juttu suomalaisjoukkueista tavoitteineen Jukolassa, mutta jostain käsittämättömästä syystä Karkki-Rastia ei jutussa mainita. Aina saa itse kaikki tehdä, joten alla esittely kivenkovasta joukkueesta Kuopio-Jukolassa. Karkki-Rasti 1, olkaa hyvä!
1. osuus - Tommy Rantala
Haukkamäen rinteiltä suunnistustaitonsa hankkineella nykyään Järvenpään mitäänsanomattomissa maastoissa asuvalla Tompalla on ollut keväällä maratonprojektia, joten Jukolan lähtöpaukun pamahtaessa ei homma ainakaan jaloista jää kiinni. Haukkamäen kasvatilla ei myöskään ole minkäänlaista ongelmaa mäkisuunnistuksen kanssa, joten toivottavasti kakkososuuden juoksija ei ole vielä seurateltalla Tompan leimatessa viimeisellä. Taisi voittaa jotkut perähikiän henkilökohtaiset kansallisetkin keväällä.
2. osuus - Juha Villa
Päijät-Rastista täksi kaudeksi kaapattu karkkilalaistunut yökiitäjä on ainoa oikea valinta pisimmälle yöosuudelle. Kevään aikana kansallisista on ollut kotiinvietävänä vain ja ainoastaan palkintoja, joten kotipihaan on jouduttu rakentamaan ei palkintokaappia vaan palkintovarasto.
3. osuus - Jukka Havento
Kaksi ensimmäistä juoksijaa petaavat juoksukone-Jukalle kovavauhtisen letkan, josta mies ei putoa ja mies käy varmasti noukkimassa omat hajonnat pimeyden muuttuessa hämäräksi.
4. osuus - Aleksi Koskikallio
Täksi kaudeksi Karkki-Rastin paitaan 18 vuoden tauon jälkeen palannut, myöskin Haukkamäen rinteiltä suunnistustaitonsa hankkinut, mutta sen jälkeen niitä Göteborgissa, Boråsissa, Jyväskylässä ja Helsingissä kehittänyt Metsähiippari on managerin mukaan "Paras mies tähän rooliin", vaikka talvella siirtoasioita puidessa oli vielä esillä herrasmiessopimus, että kakkosjoukkueen kautta näyttöjä antaen edetään. Jyväskylän vuosien aikana juostut KurkoCupit Jyvässeudun huonoimmissa ja rankimmissa maastoissa olivat täydellistä harjoittelua tämän vuoden Jukolaa ajatellen.
5. osuus - Timo Huovila
Viidennelle osuudelle KaRalla on asettaa Jukolassa vaadittavaa kokemusta. Tällä osuudella Timo ei höntyile vaan halkoo lippuja yksi toisensa jälkeen vakuuttavasti ja riittävällä nopeudella.
6. osuus - Rauno Autio
Karkkilan kovakuntoisin mies. Antaa takuuvarmasti kaikkensa ja vähän yli. Ranen motto "Kyllä suomalainen mies pystyy, jos se vaan tahtoo" kertoo kaiken oleellisen siitä intensiteetistä ja aggressiivisuudesta, millä metsässä edetään. Pois alta!
7. osuus - Mikko Fäldt
Ankkuriosuudelle tarvitaan mies, joka pystyy tarvittaessa etenemään vauhdikkaasti niin itsenäisesti kuin letkassakin. KaRalla on heittää tähän rooliin kaiken kokenut Mikko, joka ei vähästä hätkähdä ja suorittaa oman roolinsa paikassa kuin paikassa.
Tavoite:
Karkki-Rastin paras sijoitus kautta aikojen. Sijoitus olisi tällöin sen verran kova, että Karkkilan torilla juhlitaan vähintään viikko!
Poisjäännit:
Onhan niitä, mutta Karkki-Rastissa ei poisjäänneistä hätkähdetä. Materiaali on laaja!
tiistaina, kesäkuuta 10, 2014
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2014
Prisma-rastit, Inkoo
Helatorstain klassikko Prisma-rastit juostiin tänä vuonna Inkoossa aivan mielettömän hyvässä maastossa ja hyvällä kartalla. Faktinen tosiasiahan on, että jos kartan on tehnyt Arvo Paulin, niin priimaa on kädessä. Taas lähdin tekemään (lähes) puhdasta suoritusta ja onnistuin tavoitteessa kiitettävästi.
K-1: Jyrkänteiden välistä penkalle ja semisuunta kohti avokallioita, tulen juuri oikeassa linjassa ja rastinotto on helppo. Väliajoista väijyin, että tätä oli moni koukkinut.
1-2: Aluksi vilkaisin, että viivan oikealta puolelta rinteessä alapuolella oleva aukko lukien, mutta sitten huomasinkin, että rastille johtaa avokallioura eli mäenreunustaa avokalliot yläpuolella pitäen ja lopussa avokalliouraa pitkin rastille, helppo.
2-3: Tällä välillä oli kaikki katastrofin ainekset kasassa, sillä porukkaa sinkoili joka puolella, aika hissukseen tuli vedettyä rastivälin puolenvälin jälkeen, saatoin vetää reittipiirrosta hieman isomman ässän ennen rastia.
3-4: Avokallionenän kärki viistäen, notkon muodoista tukea suunnalle ja rastille.
4-5: Avokallionenää pitkin melkein linjalle ja niittyjä pitkin rastimäkeen. Nostin ehkä hieman liian aikaisin rinteeseen, mutta heinikkoralli alkoi ärsyttää sen verran paljon, että siirryin metsään. Selkeä piste. Suoraviivaisemmin ja vauhdikkaammin olisi pitänyt vetää.
5-6: Helppoa mäkineppailua, ajaudun liiaksi oikealle eikä mäissä meinaa jalka nousta.
6-7: Sateisen kauden reitinvalinta. Kuivemmalla säällä suoraan soisen alueen yli. Jaloissa tuntui viime välin nousut, joten päätin lopussa hieman kiertää mäkeä.
7-8: Lähtösuuntavirhe ja joudun rinteessä hieman miettimään kummalla puolella rastinedusneniä olen.
8-9: Perustyöstöä mäenpäällä, lähestyminen rastille helppoa selkeiden avokallioiden vuoksi.
9-10: Alunperin oli suunnitelmissa vetää mäenrinnettä pidemmälle ja koukata rastille sivusta, mutta totesin rastinoton olevan liian hasardin. Mäenpäälyssuolta oli kuitenkin selkeät lähestymis- ja rastinottopisteet.
10-11: Normaalia mäkineppailua taka-/sivurinteeseen.
11-12: Oravapolkuväli, jonka sujuvuudessa tuhlaan aikaa.
12-13: Kisan ainoa selkeä rastinottovirhe. Luulin puskevani rastille oikeasta välistä, mutta nousinkin yhden liian pohjoisesta. Näin toisen radan rastin, jolle säntään leimaamaan. Väärä koodi. Ihmettelyä. Pieni Mitä helv...-paniikki uhkaa iskeä, mutta väistän pahimmat karikot paikallistaen itseni ja sännäten omalle rastille.
13-14: Neppailua.
14-15: Korkeimman kautta ja rastia edeltävät jyrkänteet näkyvät selkeästi. Juoksen(hölkkään) kuitenkin 20 metriä pitkäksi, pysähdyn, katson takaoikealle ja säntään rastille.
15-16-17: Selkeintä ja juostavinta linjaa pellolle. Loppukiristäkin pystyi päätellä, että metsässä keskityttiin enemmän suunnistukseen kuin juoksuun.
Hyvä meininki! Syksyksi juoksukuntoon!
K-1: Jyrkänteiden välistä penkalle ja semisuunta kohti avokallioita, tulen juuri oikeassa linjassa ja rastinotto on helppo. Väliajoista väijyin, että tätä oli moni koukkinut.
1-2: Aluksi vilkaisin, että viivan oikealta puolelta rinteessä alapuolella oleva aukko lukien, mutta sitten huomasinkin, että rastille johtaa avokallioura eli mäenreunustaa avokalliot yläpuolella pitäen ja lopussa avokalliouraa pitkin rastille, helppo.
2-3: Tällä välillä oli kaikki katastrofin ainekset kasassa, sillä porukkaa sinkoili joka puolella, aika hissukseen tuli vedettyä rastivälin puolenvälin jälkeen, saatoin vetää reittipiirrosta hieman isomman ässän ennen rastia.
3-4: Avokallionenän kärki viistäen, notkon muodoista tukea suunnalle ja rastille.
4-5: Avokallionenää pitkin melkein linjalle ja niittyjä pitkin rastimäkeen. Nostin ehkä hieman liian aikaisin rinteeseen, mutta heinikkoralli alkoi ärsyttää sen verran paljon, että siirryin metsään. Selkeä piste. Suoraviivaisemmin ja vauhdikkaammin olisi pitänyt vetää.
5-6: Helppoa mäkineppailua, ajaudun liiaksi oikealle eikä mäissä meinaa jalka nousta.
6-7: Sateisen kauden reitinvalinta. Kuivemmalla säällä suoraan soisen alueen yli. Jaloissa tuntui viime välin nousut, joten päätin lopussa hieman kiertää mäkeä.
7-8: Lähtösuuntavirhe ja joudun rinteessä hieman miettimään kummalla puolella rastinedusneniä olen.
8-9: Perustyöstöä mäenpäällä, lähestyminen rastille helppoa selkeiden avokallioiden vuoksi.
9-10: Alunperin oli suunnitelmissa vetää mäenrinnettä pidemmälle ja koukata rastille sivusta, mutta totesin rastinoton olevan liian hasardin. Mäenpäälyssuolta oli kuitenkin selkeät lähestymis- ja rastinottopisteet.
10-11: Normaalia mäkineppailua taka-/sivurinteeseen.
11-12: Oravapolkuväli, jonka sujuvuudessa tuhlaan aikaa.
12-13: Kisan ainoa selkeä rastinottovirhe. Luulin puskevani rastille oikeasta välistä, mutta nousinkin yhden liian pohjoisesta. Näin toisen radan rastin, jolle säntään leimaamaan. Väärä koodi. Ihmettelyä. Pieni Mitä helv...-paniikki uhkaa iskeä, mutta väistän pahimmat karikot paikallistaen itseni ja sännäten omalle rastille.
13-14: Neppailua.
14-15: Korkeimman kautta ja rastia edeltävät jyrkänteet näkyvät selkeästi. Juoksen(hölkkään) kuitenkin 20 metriä pitkäksi, pysähdyn, katson takaoikealle ja säntään rastille.
15-16-17: Selkeintä ja juostavinta linjaa pellolle. Loppukiristäkin pystyi päätellä, että metsässä keskityttiin enemmän suunnistukseen kuin juoksuun.
Hyvä meininki! Syksyksi juoksukuntoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
