Stabbing the drama

Kovin on blogeissa ja suunnistus.net:n Pesupaikalla jauhettu liiton toiminnasta ja Kulmalan kirjoituksista. Vaikka en mitään suunnistamisesta tai Suunnistusliiton toiminnasta tiedäkään, sillä aina on valmistautuminen harjoituksiin ja kilpailuihin luokkaa: Vedän ennen pitkää polkutreeniä kolme berliinimunkkia ja aina ne munkin rippeet ovat juurikin sen saman kuusen alla hieman vatsahapoilla höystettynä, tai kisan jälkeen pullo auki ja yritetään unohtaa kaikki ne virheet, mitä kisassa teki, sen sijaan, että yrittäisi jotain niistä oppia. Mutta ei. Aina samanlainen virhe, hyvänolon tunne, kompassiin katsottu viimeksi kilometri sitten, ja kun ei karttakaan täsmää, niin mitä sitä pysähtelemään. Kyllä se oikea korkeusmuoto sieltä kohta vastaan tulee. Ei tule ja sitten mietitäänkin kartta lakanana edessä, että mitä helkuttia sitä tehdään puoli kilometriä sivussa.