En gång i tiden var jag en frälsare

Olin viime viikon lopulla hieman kipeä, joten lepoa tuli otettua. Tällä viikolla oon sitten jatkanut harjoittelua maltilla, juossut olen vain kahtena päivänä yhteensä tunnin ja 20 minuuttia. Fiilis voisi olla muuten ihan jees, mutta polveen sattuu sen verran, että vitutus on noussut taas lähelle supremum-arvoa. Herää vaan kysymys, että jos jo noilla juoksumäärillä alkaa kinnaamaan, niin a) mitä se meininki on, kun harjoittelu on taas täydessä käynnissä? b) onko tässä koko touhussa mitään järkeä?

Olisin ihan helvetin huolissani ellen tietäisi, että asfaltilla juoksu aiheuttaa mulle polvikipuja. Olisin ihan helvetin huolissani ellen tietäisi, että tämän viikon juoksualusta on ollut jotain aivan käsittämätöntä. Jos lenkin aikana pohjana on vuoroin asfalttia, kuulalaakerihiekalla päällystettyä asfalttia, vesilätäkköä, loskaa, lunta ja jäätä, niin jalkineen valinta on melkoinen ongelma. Nastattomilla lumi- ja jääkohdat on järkyttävää jännittämistä, melkein niin kovaa, että jännäkakka meinaa tulla ja nastallisilla asfalttipätkät on herkkua jaloille, oli kuinka "älynastat" tahansa.

Täytyy nyt jotenkin väkisin selvitä vappuun asti, jolloin Jyväskylässäkin päässee metsään juoksemaan. Hiihtää en enää hirveästi viitsi, sillä juoksukuntoa täytyy jo kohta löytyä, eikä juoksumatolla juokseminen mitään juoksua ole. Kai ne tossut kuluu Hippoksella ja Liikuntamyllyssäkin.

Kausi alkaa

Alkutalven suunnitelmissa oli aloittaa kausi Karjaalla Billnäsin keskimatkalla vajaan parin viikon kuluttua. Kun katsoo ikkunasta ulos, niin fiksumpikin ymmärtää, ettei siellä juosta metriäkään suunnistuskilpailussa kyseisenä päivänä. Seuraavaksi päätin kauden avauskisaksi OK Raseborgin kansalliset viikko Billnäsin jälkeen. Nekin peruttiin. Seuraavana viikonloppuna on kalenterissa Silja-rastit ja Ankkurirastit ja puhuvat, että nuokin molemmat peruttaisiin. Seuraavana viikonloppuna onkin jo Finnspring, jonka pidemmän puoleiset ratapituudet sopivat kuin nakutettu tämän vuoden teemaan "Ennemmin puoli tuntia kovien jätkien vauhtia kuin kaksi tuntia ei-kenenkään vauhtia". Seuraavana onkin sitten 10mila Sveanmaalla, jonne en ole edes lähdössä. Sitä seuraavana taas "kotikisat" Karkki-Rastin järjestämänä, jotka ovat perinteisesti olleet sellaisia tunnin kisoja. Näyttääkin siis siltä, että ensimmäinen kisa, jossa tähtien asennot on kohdillaan siintää niinkin lähellä kuin 13.5. Prisma-rastien muodossa. Onhan tässä aikaa.

Bad Romance

On muuten aikamoisia lämpötilan muutoksia ollut viime aikoina. Puolitoista viikkoa sitten oli se parikymmentä pakkasta, viikko sitten parikymmentä lämmintä ja nyt jotain viisi pakkasta. Ilmastonmuutos on jännä juttu.


Paskan jauhaminen sikseen, tai oikeastaan tästähän se vasta alkaakin. Portugalissa tuli siis pyörähdettyä MS Parman satsningslägerillä. Helvetin hyvällä konseptilla järkätty leiri. Storsatsarit eli Carpenter, Etelä-Maskun kovin tenniksen pelaaja ja Pronssisoturi ovat kolme viikkoa lämmössä ja halukkaat saavat liittyä seuraan haluamakseen ajaksi. Itse olin matkassa viikon, treenipäiviä tuli vain viisi, mutta kyllä siinäkin ajassa sen kymppituntia ehti jolkotella.


Itse liityin seuraan Azinheiron majoitukseen, joka oli sijainniltaan loistavassa paikassa. Aivan vieressä pystyi tekemään hyviä treenejä ja kennelmäen kierroksen. Mutta joo, paskan jauhaminen sikseen. Lyhyitä vetoja oli heti ensimmäisenä päivänä vuorossa, muodissa kun ovat. Yllättävän hyvää suorittamista ottaen huomioon varsin hiihtopainotteisen talviharjoittelun. Innostuin heti ensimmäisenä päivänä lämmöstä ja vetäsin sen kolme treeniä, asfaltilla. Ei terve. Täydellinen ratkaisu.


Toisena päivänä oli kovaa suunnistusta avoimessa, mutta piikkipuskaisessa maastossa. Kahdelletoista asti pääsin, kunnes totesin, että polvi kinnaa sen verran vastaan, että suoritin harjoituksen keskeytyksen. Päivän ajan jalkaa venytin ja hieroin ja illan tullen laitoin taas lenkkarit jalkaan, olihan suunnitelmassa trendikkäät juoksutekniikat. Kolmas päivä meni pitkää työstäen rantamaastossa osittain kartan kanssa polven hieman jurnuttaessa. Samat hieronnat ja käsittelyt kuin edellisenäkin päivänä oli edessä iltapuhteena.


Neljäntenä päivänä suunnattiin Suskin ja Liis:n kanssa rajan toiselle puolelle eli Espanjaan. Itse pakkasin mukaan vain uikkarit ja pyyhkeen. Perillä kuitenkin selvisi, että tarkoitus oli suorittaa suunnistusvetoja eikä rannalla loikoilua. Espanjassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan piikkipuskia tai muita epämiellyttävyyksiä, joten ei muuta kuin tossu syönnille speedoissa. Illalla ängettiin tennistähden ja etelähelsinkiläisten kanssa Teron ja Pronssisoturin romanttiselle iltavaellukselle lähivuorelle. Taisivat vittuuntua änkeämisestä pahemman kerran, sillä reitti kulki välillä läpi läpipääsemättömien piikkipuskien. Eipä siinä. Päivän piikkipuskakiintiö täyteen.


Viimeisenä treenipäivänä luki suunnitelmassa mäkivedot. Mittailin siinä hieman mäkeä ja tokaisin muille: "Ykkösellä ylös, tää on kuin Laajavuori". Kahdeksantoista minuuttia myöhemmin olin huipulla ja kello näytti keskisykkeeksi 189 ja maksimiksi 194. Fiksumpaa olisi kai ollut seurata muita ja tehdä suunnitelman mukaan, mutta äijä-asenne voitti. Illalla sitten se perus kennelmäen kierros ja viinipullo onnistuneen leirin päätteeksi. Esitin myös leirikuvaelman viisiminuuttisena performarssina pimeyden jo laskettua ja Polarin kellokin hävisi jonnekin.


Kotimatka Azinheirosta kesti sellaiset 15 tuntia ja nukkumaan pääsin viideltä aamulla. Ei ihan optimi, mutta minkäs teet. Lepoa pari päivää ja nyt on ensimmäisen leirin jälkeisen treenin jälkeen hyvä fiilis, sillä juoksu on nautittavan helppoa. Aitäh!