torstaina, toukokuuta 15, 2014

AM-keskimatka

Eilen kirmailtiin Espoon Keskuspuistossa Suunnistavan Uudenmaan AM-keskimatka. Itse kävin maanantaina työstämässä Pirkkolan iltarasteilla tyyppitreenin, eihän sitä muuten jaksaisi Pirkkolassa suunnistaa, mutta nyt polkuravi sopi teemaan. Hyvä fiilis jäi kenraalista, vitosen rata kolmeenkymmenenyhteenjapuoleen.

Keskiviikkona kuitenkin työpäivän jälkeen hymyillen kisakeskukseen, hauskaahan harrastamisen kuuluu olla. Päätin lähteä nauttimaan suunnistuksesta en juoksusta, joten pidemmittä puheitta, alla reitti.


K-1: Valitsin nopeasti vasemman ulkoilutie-/polkukierron. Suorempaakin olisi polkuja pitkin päässyt, mutta päätin aloittaa selkeästi ja saada mahdollisuuden katsoa koko radan reitinvalinnat heti ykkösvälillä. Ainoa, minkä kanssa sai olla tarkkana oli, ettei juokse jalkoja alta heti alussa. Passailin ehkä liikaakin.

1-2: Mäkeä ylös ja jyrkänteen vierestä toiseen mäkeen ja helppo rastinotto.

2-3: Polkua alas ja risteyksestä suunnalla suon yli. Polun jälkeen ei juuri luettavaa ollut, joten määrämittainen pinkaisu ja päänpyörittelyä, kinky. Pieni koukku.

3-4: Ylös mäkeen suunnalla ja luin, mitä vastaan tuli. Yllättävänkin helppoa.

4-5: Siirtymäväli ja rasti näkyi ylärinteessä jo suolta ylös penkalle noustessa. Todella helppoa.

5-6: Tämä näytti ennakkoon haastavalta, yritin pysyä käyrällä ja todella varovaisesti tuli otettua, mutta tästäkin selvittiin pienillä vahingoilla.


6-7: Perusväli avokallioille ja takarinteen jyrkänteelle.

7-8: Pitkä väli ja todella tylsä. Perustyöstöä rinnettä pitkin, rasti oli yllättävän pitkällä odotin lippua jo 50m etukäteen.

8-9: Korkeimman oikealta puolelta ja takarinteeseen, hieman liikaa oikean kautta.

9-10: Selkeä.

10-11: Naurettavan helppo väli ja rasti näkyi kauas.

11-12: Tulin kivikkoon odotettua nopeammin ja jouduin tarkistamaan kartasta, että voinko todella jo olla oikeilla kivillä. Viimeiset 20m epäuskoista kävelyä rastille.

12-13: Välillä niin paljon selkeää luettavaa, ettei ongelmaa. Parit jyrkänteet ja loppu käyrällä pysyen.

13-14: Huoh. Unohdin lukea karttaa tienylityksen jälkeen. Kaksi minuuttia meni tässä sekoilussa, tajusin lopulta katsoa tien toisella puolella olevista taloista sijainnin ja koukata rastille.

14-15: Helppo neppailuväli.

15-16: Aluksi katsoin tätä väliä, että suoraan vaan työstäen, mutta sitten lopulta onneksi huomasin selkeän ja vauhdikkaan tiekierron asuinalueen läpi.

16-17-M: Suunnitelma: Kohti maalia ja loppuviitoituksen kohdalla vastavirtaan vikalle. Menin ratamestarin jäynään. Oli kaksi viimeistä rastia. Toteutin suunnitelman ja luojan kiitos sentään olin tarkistanut myös viimeisen rastin koodin. Pukissa luki "200", kartassa "100". 14 rastilta lähtien iskin kaikki koneeseen, joten tässä vaiheessa oli maitohapot korvissa asti ja seisoin väärän rastin vieressä miettimässä, onkohan koodissa virhe. Kävin vähän ympäristössä haravoimassa sijaintia, koska siitä ei ollut mitään hajua rastilla seistessä. Lopulta paikansin väärän viimeisen sijainnin ja suuntasin omalle. Todella harmittava virhe, joka osoitti taas, että myös viimeiselle rastille pitää suunnistaa. Ajattelin olevani nokkela, mutta se kalahti tällä kertaa pahasti omaan nilkkaan. Noin 1,5 minuutin opetus.

Virhettä yhteensä sellaiset 4,5-5min, aivan liikaa tuohon maastoon. Mutta niin moni väli meni hyvin, että tyytyväinen täytyy olla. Olihan tämä vasta kolmas suunnistuskerta tämä vuonna. Tossun olisi tarvinnut liikkua nopeampaa, mutta ei niitä puhtaita juoksukertojakaan tänä vuonna ole hirveän montaa takana. Perustaso pysyy näköjään pyöräillessäkin ylhäällä. Nyt kuitenkin suunnitelmissa juosta vähän enemmän, ja kovia.