torstaina, huhtikuuta 30, 2009

1:15 000

Viistoistatonnista karttaa olisi tarjolla lauantaina Finnspringissä. Hetken aikaa asiaa pohdittuani tajusin, että olen tainnut yhden ainoan kerran suunnistaa viistoistatonnisella kartalla. Avokalliomaasto ja pitkät rastivälit siihen vielä lisäksi, niin siinähän on sellaiset katastrofin ainekset ettei paremmasta väliä. Nöyristely sikseen, päätin nimittäin juosta hyvin. Uhoa pönkittää se, että kävin eilen vetämässä uudet enkat vetopätkälleni.

Sunnuntaina olisi vielä se viesti, kuitenkin kymppitonnin kartalla. Pääsin juuri siihen joukkueeseen ja sille osuudelle, jonka ansaitsin ja halusinkin. Kai se on pakko myös sunnuntaina vetää hyvin, kun vauhtiin kerran olen päässyt.

Tässä tullut spekuloitua sellaista, mikä väliajoista on hyvin helposti nähtävillä. Lyhyillä väleillä pystyn vastaamaan kärjen vauhtiin hyvin, mutta pitkillä, juoksuvoittoisilla, väleillä jään järkyttävän paljon. Pitkillä väleillä ne erot kuitenkin syntyvät, joten niihin on syytä panostaa. Pitkien välien vuoksi ylipäätään lähdin Finnspringiin, reilulla 10 kilometrillä 16 rastia, pitkää siis tiedossa. Finnspringin jälkeen en kuitenkaan todennäköisesti kilpaile kuin keskimatkoilla kevätkauden aikana.

Närppes!

maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Silja-rastit

Hiphei ja hellurei!

Jos omistaisin aivot, olisin ymmärtänyt, että lounaassa kevät on hieman pidemmällä kuin keskellä. Neljä ekaa väliä pystyin juoksemaan jotakuinkin kohtuullisesti, mutta pitkällä vitosvälillä meinasi happi loppua. Alun parin pummin vuoksi Tokola paineli vitosen loppuvälillä ohi ja huuteli, että hyppää perään. Hyppäsin perään, mutten nostanut jalkaa tarpeeksi. Kaksi kertaa parin sadan metrin matkalla turvalleen, toisen kerran suolla. Olivat naama ja munat kirjaimellisesti turpeessa. Kattelin siinä, että ei se Jussi mitään hirveätä vauhtia kisko, että kyllä tässä pysytään. Ei pysytty. Loppuradalla taisin kävellä enemmän kuin juosta. Hölkätessäkin meinasi happi loppua niin keuhkoista kuin lihaksista. Kolmeltatoista tulin maaliin. Saavuin vasta tänään takaisin Jyväskylään, junasta ulos astuessani vedin keuhkot täyteen siitepölytöntä ilmaa ja hymyilin. Hymyilin ehkä liikaakin, sillä apteekissa katsoivat kuin mielitautista.

En muuten ole tainnut täällä blogissa hehkutella erästä asiaa, Kynnyssuota nimittäin. Aina junalla ohimennessä suupielet nousevat ylös. Radalta katsoessa takana kohoava Vorikkavuori tekee maisemasta erittäin mieluisan, varsinkin suodiggarille. Olen alitajuisesti alkanut pitää Kynnyssuota Keski-Suomen porttina junalla matkustaessa. Tänään näin suolla teltan, silmänräpäyksessä mieleeni juolahti ajatus...

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Världens äckligaste sprintorienterare

Olen tehnyt tässä pientä tutkimusta. Kuinka monta kertaa on mahdollista olla flunssassa kevään aikana? Vastaus on tähän mennessä viisi. Antoi nimittäin viikonloppuna vielä yhden flunssan lisää. Tammikuun alusta lähtien olen ollut viisi kertaa flunssassa niin, että olen joutunut jättämään treenejä väliin. Kaikkien flunssien välillä olen kuitenkin ollut täysin terve, joten syy ei ole siinä etten olisi malttanut sairastaa. Silloin kun olen ollut terve, niin silloin on aika usein vaivannut juoksijan polvi. Vähissä on kovat treenit olleet tänä keväänä ja treenit muutenkin. Ihme etten jää tossulla enempää kuin mitä nyt.

Olen tässä miettinyt syitä sairastumisiin ja yksi syy on kyllä kieltämättä se, että Jyväskylässä on täysin erilainen talvi ja kevät kuin etelä-Suomessa. Enkä ole tottunut siihen. Toinen täysin selvä syy on myös se, että olen tänä talven ja kevään aikana reissannut käytännössä joka viikonloppu etelään tai jonnekin muualle. Junat ovat kuitenkin aikamoisia tautiautomaatteja. Mitään en kuitenkaan kadu. Paska tuuri.

Jyväskylästäkin alkaa muuten kohta puolin lumet sulaa metsistä, pääsee siihen itse asiaan. Alkaa tässä jo katupölyn nieleskely riittää. Kevään tavoitteet olen hylännyt Laajavuoren takametsiin, mutta syksyllä saattaa liikkua. JOS pysyn terveenä. Kevään tärkein tavoite oli SM-sprintti, minkä osalta olen vielä ihan pikkiriikkisen toiveikas. Vielä on kuitenkin mahdollista nähdä *"Världens äckligaste sprintorienterare" Kokkolassa, jos sairastelu loppuu ja kulku löytyy.

*Vaihto-oppilas Mattilan kommentti nähdessään minut sprinttikisa-asusteissani Skotlannin leirin Forres Town Race:ssa.

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

10mila 2009

10mila-viikonloppuni

versus

10mila-viikonloppuni, jos olisin lähtenyt kisaamaan.

Torstai

Lähiopetus loppui kello 14.00, mutta väänsin iltapäivällä ja loppuillasta seminaarityötä pitäen välissä Emmerdalen pituisen tauon. Alkuillasta kävin juoksemassa vetoja Haukkalantien hiekkatieosuudella. Nukkumaan menin joskus puolen yön tienoilla.

14.25-17.50 Jyväskylä - Turku. 17.50-19.50 palloilua Turussa ja 20.00 kamat bussiin ja terminaaliin. 21.00 lähti laiva kohti Tukholmaa. Nukkumaan menin joskus 23 tienoilla, ikävä kyllä, Yömiehen kanssa samassa hytissä.

Perjantai

Heräsin n. 9.00, kävin suihkussa ja söin aamupalan rauhassa ja polkaisin yliopistolle 10.15 alkavalle luennolle. 13.30 oli koulupäivä ohi ja polkaisin kotiin, kunnes taas kolmen maissa otin pyörän alle ja kävin polkemassa reilun tunnin verran polkupyörällä. Kotiin ehdin hyvissä ajoin ennen Emmerdalen alkua, joten ehdin käydä suihkussa ja tehdä ruokaa ennen ohjelman alkamista. Ilta meni tilastotieteen tenttiin lukiessa ja seminaarityötä väännellessä. Nukkumaan menin yhden maissa.

Herätys 5.45, suihkuun ja pika-aamiainen buffetissa. 6.30 laiva satamassa ja 6.45 bussi kohti Skånea, matkaa 535km muutamalla pysähdyksellä. 17.00 kilpailupaikalla kasaamassa seuratelttaa, jonka jälkeen lyhyt maastoon tutustumistreeni kisakeskuksen vieressä. 19.30 saapuminen majoitukseen Activus-konferenssikeskukseen, pahimmassa tapauksessa punkka Yömiehen vieressä. Nukkumaan joskus yhdentoista tienoilla.

Lauantai

Heräsin ysin tienoilla, söin aamupalan ja aloin lukea tilastotieteen ja euklidisten avaruuksien tentteihin. Luin käytännössä koko päivän ja alkuillasta kävin taas polkemassa hieman pyörää, kun olo ei ollut mitä parhain. Illalla kaverin läksiäisiin appelsiinimehupönikän kanssa ja sieltä yhdeksitoista kotiin kuuntelemaan Tiomila -radiota ja katsomaan online-tuloksia aina 4. osuudella asti, kunnes menin nukkumaan.

Herätys kasilta, aamuverkka ja aamupala. Palaveri 11.00. Kahden maissa kisakeskukseen seuraamaan naisten viestiä ja aistimaan tunnelmaa. Kuuden maissa majoitukseen unille. Jossain vaiheessa yötä siirryin kisakeskukseen juoksemaan jonkun långa nattenin jälkeisen pidemmän osuuden, ei kuitenkaan ankkuri-, MSP 2:ssa. Pummia joku 10-15min.

Sunnuntai

Heräsin seiskan maissa kuuntelemaan radiota ja katsomaan online-tuloksia samalla aamupalaa syöden. Kymmenen maissa aloin taas lukea tilastotieteen ja euklidisten tentteihin. Luin taas koko päivän, enkä edes treenannut, sillä kurkussa pientä karheutta. Nukkumaan menin yhdentoista maissa.

Oman osuuden jälkeen rentoilua ja kisan seuraamista kisakeskuksessa. 10.00 seurateltan purku ja bussin lastaaminen. 11.00 kohti Tukholmaa, missä 19.00. Laiva lähti kohti Turkua 20.10. Tässä vaiheessa oli jo pieni noste päällä. Nukkumaan menin, en muista milloin.

Maanantai

Heräsin seiskalta, söin aamupalan ja menin puoli yhdeksäksi yliopistolle. 12.30 lähdin kotiin lukemaan tentteihin.

Heräsin seiskalta pienen päänsäryn siivittämänä ja laiva oli Turussa 7.35. Junalla Turusta Jyväskylään 9.05-12.35, nukuin koko matkan ja jatkoin unia kotona.

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Saaristorastit

Neljäskymmenesseitsemäs sija on ihan kohtalainen suoritus, mutta ajallisesti ero kärkeen ei. Raaseporin kisojen jälkeen ajattelin, että joko Saaristo- tai Silja-rasteilta on saatava jotain valoa tunnelin päähän, muuten uidaan aika syvissä vesissä. Saaristorasteilla pummasin ykköstä ja kakkosta minuutin verran, loppupäässä tuli muutama puoliminuuttinen ja pienempiä, yhteensä reilu 5 min. Kakkosen pummi oli muuten taas jotain aivan käsittämätöntä, epäilen että kakosen pummi korreloi vahvasti ykösen pummin kanssa. Mutta. Valoa saatiin tunnelin päähän. 11-12 -välillä kuudenneksi nopein väliaika ja parilla muullakin olin suht lähellä kärkeä. Itseluottamus nousi monta napsua ylöspäin väliaikatarkastelun jälkeen. Huomioitavaa on myös se, että voittoaika oli Raaseporissa ja Saaristorasteilla suunnilleen sama, mutta itse pystyin parantamaan omaa aikaani kolmisen minuuttia. Nyt vaan kovia treenejä alle, niin kyllä täältäkin saattaa jotenkin kajahtaa kauden edetessä. Tiomilan skippaaminen tuntuu kyllä nyt entistä paremmalta ratkaisulta. Viikko takana Helsingin sykkeessä, mutta huomenna on tarkoitus siirtyä vajaaksi pariksi viikoksi Jyväskylään treenaamaan ja istumaan tenttisaleihin.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Viikon huumoripläjäys

Aina kun meinaa suupielet mennä alaspäin, niin käyn katsomassa hieman palkkeja. On meinaan niin huvittavaa katsottavaa, että väkisinkin naurattaa. Kaikenlaista.

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

OK Raseborg, kansallinen

...!