On siis talvi, kuljen Kokkilan rantaan

Perjantaina kello 10.22 lähti pikajuna 916 Jyväskylän Matkakeskuksesta kohti Turkua. Metsähiippari istui kyseisessä junassa vaunussa 8, ikkunapaikalla 55. Edessä oli kolme ja puolituntinen matka läpi mäkien ja poikki peltojen. Taas. Matkan aikana oli varsin jännittävää seurata lumen vähenemistä kunnes jossakin Loimaan tienoilla se katosi kokonaan. Hymyilin. Sitähän Varsinais-Suomeen oli lähdetty hakemaan, suunnistusta lumettomassa maastossa. Turussa kävin nauttimassa varsin maukasta ruokaa Blankossa siskoni kanssa ja tein yhden tämän syksyn parhaista suorituksistani. Vaihdoin pillifarkut suunnistustrikoisiin ja toppahousuihin Blankon kenkälaatikon kokoisessa miesten vessassa. Varsinaista ähellystä ja kolinaa.

Blankosta suuntasin kohti Kauppakorkeata, missä hyppäsin Etelä-Maskun kovimman tenniksen pelaajan, tOden, kyytiin suuntana Varsinais-Suomen pimeät metsät. Hieman yli iltakuuden laittaessani otsalamppua päähän tajusin, että elämä on todellakin valintoja. Voisin olla kotona katsomassa Emmerdalea ja juomassa glögiä, mutta sen sijaan seison pimeällä, tuulisella ja kostealla pellon laidalla pukeutuneena trikoisiin. Ei taida hissi nousta ihan vintille asti. Kyseessä oli kuitenkin leirin ensimmäinen harjoitus Halikkoviesti 08:n kartalla, pimeässä. Metsähiippari, yösuunnistus ja Varsinais-Suomen maastot on sellainen yhtälö, että siitä ei voi seurata mitään hyvää. Varsinkin, kun leiriohjelmassa luki harjoituksen kohdalla "Tarkoitus juosta tosissaan". Keskiviikkoiset Ynnä RY:n kosteat pikkujoulut kun vielä painoivat kropassa, niin kakkosellehan sitä tuli tehtyä "Voi jeesus"-pummi. Loppu tulikin aika mallikkaasti ei-niin-tosissaan. Onneksi Ankkurikellarilla oli sauna lämmin.

Lauantaina oli aamupäivällä vuorossa väyläsuunnistusta, josta sain erittäin paljon irti. Ehkä eniten koko leiriltä. Miellyttävää vaihtelua perusrunttaamisen sijaan. Väyläkin oli tarpeeksi kapea, 40-70m. Päivällä perus päikkärit ja palaveerausta, kunnes pimeän tultua leirin toinen yöharjoitus. Matkaa kartalle oli kuusi kilometriä suuntaansa ja ratakin vielä vajaa yhdeksän kilometriä. Suurin osa porukkaa puhui ennen treeniin lähtöä juoksevansa sinne, luulin huumoriksi, mutta sitä se ei ollut. Siinä taitaa mennä raja satsareiden ja wannabe-satsareiden välillä. Itse menin autolla ja paluukyydin kyselijöitä jo löytyikin satsareiden joukosta.

Sunnuntaina oli leirin pääharjoituksen vuoro, ns hapot korviin-treeni. Ensin kilsan veto ylämäkeen ja siihen perään suunnistusveto. Tämä kolme kertaa ja suunnistusosiot olivat 1,9km, 1,9km ja 2,8km. Ylämäkivedon jälkeen oli heti hakkuuaukean ylitys ja sen jälkeen nousua. Ei terve. Itse vedin vain kaksi kertaa, kun jalat eivät ole oikein tottuneet uusiin suunnistuskenkiin. Kellarilla katselin jalkoja ja saldo oli seuraava. Kummankin isovarpaan kynnet mustat ja kummassakin kantapäässä 2 euron kokoiset rakot. Sattui.

Sunnuntaina kello 15.05 lähti pikajuna 921 Turun rautatieasemalta kohti Keski-Suomea. Metsähiippari istui kyseisessä junassa vaunussa 2, ikkunapaikalla 19. Edessä oli kolme ja puolituntinen matka poikki peltojen ja läpi mäkien. Taas. Nukuin melkein koko matkan ja niin teki myös edessäni istunut Michael Monroe.

Viikonlopun heitot:
"Määrä muuttaa miestä" -Minsa
"Kehityksen vartti" -Minsa
"En oo varmaan ikinä ollu näin kovalla suunnistusleirillä. Vielä pitää aika paljon tehdä hommia, että jaksaa tämmöstä röykytystä." -Ama