sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Unohdin likaiset bokserit Karkkilaan

Vietin viikonloppua sinikeltaisessa porukassa pohjoisella Uudellamaalla. Meininki oli sitä peruskauraa eli uskomattoman paskaa läppää ja täysin avointa vittuilua. Tais 10mila-sankari-Paukkunen yhden hyvän läpän viikonlopun aikana heittää. Jatkuvuus seurassa on myös taattu, sen verran hyvin junnutkin päätään aukoivat.

Perjantaina, kun treenin jälkeen pääsin leirimajoitukseen, niin luulin hetken tulleeni pysu-leirille, sillä pirtin edessä oli pyöriä enemmän kuin Laurilan Jussin kämpässä. Sisälle päästyä selvisi kuitenkin, että pyörät kuuluivat VMTL-osastolle eli hauki-Mattilalle ja pronssisoturi-Suonpäälle.

Name-dropping sikseen ja asiaan. Jos olisin idiootti, niin kertoisin nyt tyyppimaaston ominaispiirteitä sun muuta täysin aivotonta juttua, mutta matemaatikkona ymmärrän, että se on todella naurettavaa. Ei se maasto varsinaisesti mitään kuun kamaraa ole. Toki, jos tykkää neppailla varsinaissuomalaisilla avokallioilla, niin ehkä sitten. Suht samanlaista pohjaa ja puustoa on tarjolla muuallakin Suomessa. Toki, karkkilalaislähtöisyys ja syksyiset KurkoCupit Jyvässeudun paskimmissa maastoissa antanevat tasapuolisen vertailupohjan.

Oho! Tekstistä tuli melkein yhtä hyvä kuin perjantaisesta pasta-ateriastani.

Ei kommentteja: