Nappulakauppaa

Edellisestä kirjoituksesta esille käyvä ahdinko on jatkunut, joten mitään uutta kerrottavaa ei juurikaan ole. Tällä viikolla on kuitenkin päästy uusiin sfääreihin vitutuksen osalta. Päätin lopputalvesta, että kisaan tänä keväänä huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, jotta harjoittelisin paremmin. Toteutus on kuitenkin ollut jotain aivan muuta. Pikkukremppaa ja sairastelua jatkuvasti, kermana kakun päällä tämän viikon kuumehourailut.

Yksi kisa siis takana tänä keväänä. Seuraava olisi ylihuomenna kotikulmilla, kotimaastoissa, Karkkilassa. Tällä hetkellä kuumetta ei ole, mutta kurkku hieman kipeä ja nenä tukossa. Väliin taitaa jäädä nekin kisat. Eihän tässä ole kuin koko kevät kotoisalla mielenkiinnolla odotettu lauantaista kisaa. Mutta, kyseessä on kuitenkin vain pikkukansalliset. Enemmän alkaa paniikki nousta parin viikon kuluttua käytävästä kevään ainoasta kisasta, jossa jotain tavoitteita on. Ei. Kyseessä ei ole miehinen SM-erikoispitkä, vaan mikkihiirien SM-sprintti. Tervehdyttyä on suuri kiire painaa paniikkinappulaa. Onneksi kyseessä on kuitenkin sprintti, joten lyhyillä vedoilla on mahdollista saada esiin se, mitä tarvitaan. Tai sitten ei.

My finger is on the button.