Paskan jauhaminen sikseen, tai oikeastaan tästähän se vasta alkaakin. Portugalissa tuli siis pyörähdettyä MS Parman satsningslägerillä. Helvetin hyvällä konseptilla järkätty leiri. Storsatsarit eli Carpenter, Etelä-Maskun kovin tenniksen pelaaja ja Pronssisoturi ovat kolme viikkoa lämmössä ja halukkaat saavat liittyä seuraan haluamakseen ajaksi. Itse olin matkassa viikon, treenipäiviä tuli vain viisi, mutta kyllä siinäkin ajassa sen kymppituntia ehti jolkotella.
Itse liityin seuraan Azinheiron majoitukseen, joka oli sijainniltaan loistavassa paikassa. Aivan vieressä pystyi tekemään hyviä treenejä ja kennelmäen kierroksen. Mutta joo, paskan jauhaminen sikseen. Lyhyitä vetoja oli heti ensimmäisenä päivänä vuorossa, muodissa kun ovat. Yllättävän hyvää suorittamista ottaen huomioon varsin hiihtopainotteisen talviharjoittelun. Innostuin heti ensimmäisenä päivänä lämmöstä ja vetäsin sen kolme treeniä, asfaltilla. Ei terve. Täydellinen ratkaisu.
Toisena päivänä oli kovaa suunnistusta avoimessa, mutta piikkipuskaisessa maastossa. Kahdelletoista asti pääsin, kunnes totesin, että polvi kinnaa sen verran vastaan, että suoritin harjoituksen keskeytyksen. Päivän ajan jalkaa venytin ja hieroin ja illan tullen laitoin taas lenkkarit jalkaan, olihan suunnitelmassa trendikkäät juoksutekniikat. Kolmas päivä meni pitkää työstäen rantamaastossa osittain kartan kanssa polven hieman jurnuttaessa. Samat hieronnat ja käsittelyt kuin edellisenäkin päivänä oli edessä iltapuhteena.
Neljäntenä päivänä suunnattiin Suskin ja Liis:n kanssa rajan toiselle puolelle eli Espanjaan. Itse pakkasin mukaan vain uikkarit ja pyyhkeen. Perillä kuitenkin selvisi, että tarkoitus oli suorittaa suunnistusvetoja eikä rannalla loikoilua. Espanjassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan piikkipuskia tai muita epämiellyttävyyksiä, joten ei muuta kuin tossu syönnille speedoissa. Illalla ängettiin tennistähden ja etelähelsinkiläisten kanssa Teron ja Pronssisoturin romanttiselle iltavaellukselle lähivuorelle. Taisivat vittuuntua änkeämisestä pahemman kerran, sillä reitti kulki välillä läpi läpipääsemättömien piikkipuskien. Eipä siinä. Päivän piikkipuskakiintiö täyteen.
Viimeisenä treenipäivänä luki suunnitelmassa mäkivedot. Mittailin siinä hieman mäkeä ja tokaisin muille: "Ykkösellä ylös, tää on kuin Laajavuori". Kahdeksantoista minuuttia myöhemmin olin huipulla ja kello näytti keskisykkeeksi 189 ja maksimiksi 194. Fiksumpaa olisi kai ollut seurata muita ja tehdä suunnitelman mukaan, mutta äijä-asenne voitti. Illalla sitten se perus kennelmäen kierros ja viinipullo onnistuneen leirin päätteeksi. Esitin myös leirikuvaelman viisiminuuttisena performarssina pimeyden jo laskettua ja Polarin kellokin hävisi jonnekin.
Kotimatka Azinheirosta kesti sellaiset 15 tuntia ja nukkumaan pääsin viideltä aamulla. Ei ihan optimi, mutta minkäs teet. Lepoa pari päivää ja nyt on ensimmäisen leirin jälkeisen treenin jälkeen hyvä fiilis, sillä juoksu on nautittavan helppoa. Aitäh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti