Armeniassa kiipeilykengät olivat jalassa Garnin basalttipylväillä. Kiipeily siellä on nykyään kielletty ja boltit poistettu, joten piti tyytyä free soloon/boulderointiin. Once in a lifetime -juttuja!
Vuoristo-Karabahiin kävi seuraavaksi tie ja Miurat oli jalassa Shushissa, seuraa ei löytynyt, joten piti tyytyä ihailemaan melkein kilometrin pystysuoraa seinämää ja kokeilemaan boulderointia ylätasanteella.
Loppureissusta oli ajatuksissa käydä vuorikiipeilemässä Pohjois-Georgiassa Mt. Kazbegilla, mutta sain jonkun pienen vatsataudin ja jäin Tbilisiin hengailemaan. Vikana päivänä olo oli jo sen verran hyvä, että kävin Botanical Gardenissa treenailemassa ja sendin 13 metrin 6A:n solona. Oli kiva kiivetä, kun paikalliset kannustivat jatkuvasti sendimään ja taputtelivat selkään nousun jälkeen. Toivottavasti olisivat soittaneet ambulanssinkin, jos olisi käynyt ohraisesti. Sooloaminen on kyllä ehkä parasta, siinä keskittyy ihan erilailla, kun yhdelläkin virheliikkeellä voi köydenpuutteen vuoksi olla vakavat seuraukset.
Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti