Prisma-rastit, Inkoo

Helatorstain klassikko Prisma-rastit juostiin tänä vuonna Inkoossa aivan mielettömän hyvässä maastossa ja hyvällä kartalla. Faktinen tosiasiahan on, että jos kartan on tehnyt Arvo Paulin, niin priimaa on kädessä. Taas lähdin tekemään (lähes) puhdasta suoritusta ja onnistuin tavoitteessa kiitettävästi.

K-1: Jyrkänteiden välistä penkalle ja semisuunta kohti avokallioita, tulen juuri oikeassa linjassa ja rastinotto on helppo. Väliajoista väijyin, että tätä oli moni koukkinut.

1-2: Aluksi vilkaisin, että viivan oikealta puolelta rinteessä alapuolella oleva aukko lukien, mutta sitten huomasinkin, että rastille johtaa avokallioura eli mäenreunustaa avokalliot yläpuolella pitäen ja lopussa avokalliouraa pitkin rastille, helppo.

2-3: Tällä välillä oli kaikki katastrofin ainekset kasassa, sillä porukkaa sinkoili joka puolella, aika hissukseen tuli vedettyä rastivälin puolenvälin jälkeen, saatoin vetää reittipiirrosta hieman isomman ässän ennen rastia.

3-4: Avokallionenän kärki viistäen, notkon muodoista tukea suunnalle ja rastille.

4-5: Avokallionenää pitkin melkein linjalle ja niittyjä pitkin rastimäkeen. Nostin ehkä hieman liian aikaisin rinteeseen, mutta heinikkoralli alkoi ärsyttää sen verran paljon, että siirryin metsään. Selkeä piste. Suoraviivaisemmin ja vauhdikkaammin olisi pitänyt vetää.

5-6: Helppoa mäkineppailua, ajaudun liiaksi oikealle eikä mäissä meinaa jalka nousta.

6-7: Sateisen kauden reitinvalinta. Kuivemmalla säällä suoraan soisen alueen yli. Jaloissa tuntui viime välin nousut, joten päätin lopussa hieman kiertää mäkeä.

7-8: Lähtösuuntavirhe ja joudun rinteessä hieman miettimään kummalla puolella rastinedusneniä olen.

8-9: Perustyöstöä mäenpäällä, lähestyminen rastille helppoa selkeiden avokallioiden vuoksi.

9-10: Alunperin oli suunnitelmissa vetää mäenrinnettä pidemmälle ja koukata rastille sivusta, mutta totesin rastinoton olevan liian hasardin. Mäenpäälyssuolta oli kuitenkin selkeät lähestymis- ja rastinottopisteet.

10-11: Normaalia mäkineppailua taka-/sivurinteeseen.

11-12: Oravapolkuväli, jonka sujuvuudessa tuhlaan aikaa.

12-13: Kisan ainoa selkeä rastinottovirhe. Luulin puskevani rastille oikeasta välistä, mutta nousinkin yhden liian pohjoisesta. Näin toisen radan rastin, jolle säntään leimaamaan. Väärä koodi. Ihmettelyä. Pieni Mitä helv...-paniikki uhkaa iskeä, mutta väistän pahimmat karikot paikallistaen itseni ja sännäten omalle rastille.

13-14: Neppailua.

14-15: Korkeimman kautta ja rastia edeltävät jyrkänteet näkyvät selkeästi. Juoksen(hölkkään) kuitenkin 20 metriä pitkäksi, pysähdyn, katson takaoikealle ja säntään rastille.

15-16-17: Selkeintä ja juostavinta linjaa pellolle. Loppukiristäkin pystyi päätellä, että metsässä keskityttiin enemmän suunnistukseen kuin juoksuun.

Hyvä meininki! Syksyksi juoksukuntoon!