Tänään juostiin Tampereen Hervannassa SM-sprintti. Itse juoksin Helsingissä hölkkälenkin, voitin. Itseni. Päätös jättää SM-sprintti väliin oli täydellinen, sen verran synkkä oli fyysinen vire tällä viikolla. Juoksin viime lauantaina Lynxin kevätkansallisissa, jaksoin hölkätä aina vitoselle asti, kunnes tajusin ettei koko touhussa ollut mitään järkeä ja käänsin kohti kisakeskusta kävellen. Magee fiilis, kun hölkätessäkin jalat painavat 75 tonnia, eikä ajatus kulje minnekään. Hapesta puhumattakaan. Maanantaina taas perinteisesti pyöräilin töihin, melkein kuolin. Tulin julkisilla kotiin. Tänään oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla hyvä fiilis.
Kaikesta angstista huolimatta on kuitenkin hyvä fiilis. Syksyä vartenhan tässä koko ajan treenataan, ei omalta talviharjoittelulta voi odottaa keväältä yhtään mitään. Ensi viikonloppuna Suunto Games priimoissa Solvallan maastoissa, itse mukana vain lauantaina vaikka sunnuntainen 15tonninen kartta kiinnostaisikin.
sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti