Kuukausi sitten liityin firman maratonporukkaan tavoitteena vain ja ainoastaan se, että Paimiossa 14.6.2015 aamuyön tunteina tossu liikahtaa. Henkilökohtaisiin kisoihin ei ole sen kummempia tavoitteita, kunhan vaan tekee hyvän suorituksen, se riittää. Yleensä, jos tossu liikahtaa ja suunnistus pysyy gripissä, niin nimi löytyy tuloslistalta puolen välin yläpuolelta, se riittää. Tavoite on kuitenkin se, että Jukolassa ja muissa viesteissä Karkki-Rastin sijoitusennätykset laitetaan uusiksi. Ja isosti!
Ratkaisu tämän saavuttamiseksi on yksinkertainen. Alan taas harjoitella.
Parin kolmen, joidenkin mielestä ehkä jopa 29 vuoden tauon jälkeen alan taas harjoitella. Tavoitteena on harjoitella viisaasti, pitää paikat ehjinä ja sitä kautta löytää lennokas juoksuaskel. Absoluuttisia aika- tai sijatavoitteita en juoksu- enkä henk.koht.suunnistuskisoihin aseta kuin ehkä juuri ennen kilpailua, jos sen tarpeelliseksi koen. Tai no, kenelle mä valehtelen. Kyllähän mulla on kevään HCR:lle jo aikatavoite, mutta HCR juostaan perinteisesti mulle pahimpaan siitepölyaikaan ja kaikkien tähtien täytyy olla oikeassa asennossa ja siitepölyjumalten suosiollisia juoksemaan saati tavoitteeseen päästäkseni. Siksi se onkin vielä tässä vaiheessa puolitavoite.
Tarkoituksena on myös kisata keväällä ahkerasti, katsellaan sitten Jukolan jälkeen mikä on fiilis syksyn suhteen. SM-pitkä on tänä vuonna Karjaalla ja olen aina tykännyt Karjaan maastoista, joten se tullee olemaan syksyn tärkein kisa. Kuten myös SM-yö Lahdessa.
maanantaina, joulukuuta 08, 2014
maanantaina, joulukuuta 01, 2014
Kausianalyysi 2014
Ennen kauden alkua olin asettanut tavoitteeksi
Kohta 2 toteutui tyydyttävästi. Jukolassa juoksin 1,5 viikon sairastelun jälkeen, annoin kaikkeni ja maalissa KaRa-henkiset spydäykset. Just jees! Mun tullessa vaihtoon oltiin Karkki-Rastin kaikkien aikojen parasta sijoitusta edellä 60 sijaa, mikä ei aivan riittänyt loppuun asti, mutta tieto siitä, että jos itse on kunnossa ja kaikki ykköskaaderin miehet saadaan viivalle, niin vanha ennätys on kertaheitolla paperia. Halikkoviestissä oli sen verran epätasainen joukkue kasassa, että omalla osuudella riitti ns. perussuoritus virheitä vältellen. Lopputuloksena kuitenkin Karkki-Rastin kaikkien aikojen paras sijoitus Halikkoviestissä. Tähän sopii yhden karalaisen tavaramerkki: Siistiä!
Kohta 3 toteutui täydellisesti. Suunnistus tuntui taas muutaman vuoden tauon jälkeen kivalta, poissa oli vielä viime kaudellakin ollut fiilis: Mikä järki harrastaa, jos ei kiinnosta? Löysin taas sen suunnistamisen ilon.
Kokonaisuudessaan annan kaudelle kouluarvosanan 9+. Seuranvaihto takaisin Karkki-Rastiin vaikutti varmasti paljon, sillä viesteissä oli kiva juosta ykkösjoukkueessa ja yhdessä tuttujen tyyppien kanssa vuosien takaa.
Mitä suunnitelmia ja tavoitteita kaudelle 2015? Se selviää seuraavassa postauksessa.
- Ehjä kausi
- Hyvät suoritukset viesteissä
- Fiiliksen löytäminen
Kohta 2 toteutui tyydyttävästi. Jukolassa juoksin 1,5 viikon sairastelun jälkeen, annoin kaikkeni ja maalissa KaRa-henkiset spydäykset. Just jees! Mun tullessa vaihtoon oltiin Karkki-Rastin kaikkien aikojen parasta sijoitusta edellä 60 sijaa, mikä ei aivan riittänyt loppuun asti, mutta tieto siitä, että jos itse on kunnossa ja kaikki ykköskaaderin miehet saadaan viivalle, niin vanha ennätys on kertaheitolla paperia. Halikkoviestissä oli sen verran epätasainen joukkue kasassa, että omalla osuudella riitti ns. perussuoritus virheitä vältellen. Lopputuloksena kuitenkin Karkki-Rastin kaikkien aikojen paras sijoitus Halikkoviestissä. Tähän sopii yhden karalaisen tavaramerkki: Siistiä!
Kohta 3 toteutui täydellisesti. Suunnistus tuntui taas muutaman vuoden tauon jälkeen kivalta, poissa oli vielä viime kaudellakin ollut fiilis: Mikä järki harrastaa, jos ei kiinnosta? Löysin taas sen suunnistamisen ilon.
Kokonaisuudessaan annan kaudelle kouluarvosanan 9+. Seuranvaihto takaisin Karkki-Rastiin vaikutti varmasti paljon, sillä viesteissä oli kiva juosta ykkösjoukkueessa ja yhdessä tuttujen tyyppien kanssa vuosien takaa.
Mitä suunnitelmia ja tavoitteita kaudelle 2015? Se selviää seuraavassa postauksessa.
sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014
Halikkoviesti 2014
Perinteinen suomalaisen suunnistuskauden päätös Halikkoviesti juostiin viikonloppuna Salossa ja itse olin mukana ensimmäistä kertaa Karkki-Rastin väreissä. Manageri oli määrännyt ensimmäiselle multiosuudelle, eli 2. osuudelle, kirmailemaan.
Tommy veti avauksen sen verran mallikkaasti, että yllätti meidät metsään lähtevät täysin ja verkat jäivät aika lyhyiksi. Rata oli sitä perinteistä varsinaissuomalaista mäkineppailua. Itse lähdin matkaan ensimmäistä kertaa elämässäni nilkka teipattuna, mistä kausianalyysin yhteydessä hieman enemmän juttua, mutta eihän nilkka tuntunut hyvältä kuin kolmosrastille asti, jonka jälkeen päätin himmata vauhtia, ryteiköt menivät lähestulkoon kävellen. Ei siinä, kivaa oli ja paria ylimääräistä kierrosta lukuunottamatta tekeminen oli sujuvaa, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei suunnistuskertoja ole syksyltä takana ollenkaan. Perussuoritus. Joukkueen suoritus oli kaikkea muuta kuin perussuoritus, sillä saavutettiin Karkki-Rastin kaikkien aikojen paras sijoitus Halikkoviestissä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talviharjoittelua!
Tommy veti avauksen sen verran mallikkaasti, että yllätti meidät metsään lähtevät täysin ja verkat jäivät aika lyhyiksi. Rata oli sitä perinteistä varsinaissuomalaista mäkineppailua. Itse lähdin matkaan ensimmäistä kertaa elämässäni nilkka teipattuna, mistä kausianalyysin yhteydessä hieman enemmän juttua, mutta eihän nilkka tuntunut hyvältä kuin kolmosrastille asti, jonka jälkeen päätin himmata vauhtia, ryteiköt menivät lähestulkoon kävellen. Ei siinä, kivaa oli ja paria ylimääräistä kierrosta lukuunottamatta tekeminen oli sujuvaa, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei suunnistuskertoja ole syksyltä takana ollenkaan. Perussuoritus. Joukkueen suoritus oli kaikkea muuta kuin perussuoritus, sillä saavutettiin Karkki-Rastin kaikkien aikojen paras sijoitus Halikkoviestissä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talviharjoittelua!
sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014
perjantaina, elokuuta 22, 2014
Kiipeilyä Kaukasuksella
Tuli käytyä Kaukasuksella. Kiipeilemässä tietenkin ja samassa vähän katselemassa paikkoja. Oikeasti homma oli juuri päinvastoin.
Armeniassa kiipeilykengät olivat jalassa Garnin basalttipylväillä. Kiipeily siellä on nykyään kielletty ja boltit poistettu, joten piti tyytyä free soloon/boulderointiin. Once in a lifetime -juttuja!
Vuoristo-Karabahiin kävi seuraavaksi tie ja Miurat oli jalassa Shushissa, seuraa ei löytynyt, joten piti tyytyä ihailemaan melkein kilometrin pystysuoraa seinämää ja kokeilemaan boulderointia ylätasanteella.
Loppureissusta oli ajatuksissa käydä vuorikiipeilemässä Pohjois-Georgiassa Mt. Kazbegilla, mutta sain jonkun pienen vatsataudin ja jäin Tbilisiin hengailemaan. Vikana päivänä olo oli jo sen verran hyvä, että kävin Botanical Gardenissa treenailemassa ja sendin 13 metrin 6A:n solona. Oli kiva kiivetä, kun paikalliset kannustivat jatkuvasti sendimään ja taputtelivat selkään nousun jälkeen. Toivottavasti olisivat soittaneet ambulanssinkin, jos olisi käynyt ohraisesti. Sooloaminen on kyllä ehkä parasta, siinä keskittyy ihan erilailla, kun yhdelläkin virheliikkeellä voi köydenpuutteen vuoksi olla vakavat seuraukset.
Tätä lisää!
Armeniassa kiipeilykengät olivat jalassa Garnin basalttipylväillä. Kiipeily siellä on nykyään kielletty ja boltit poistettu, joten piti tyytyä free soloon/boulderointiin. Once in a lifetime -juttuja!
Vuoristo-Karabahiin kävi seuraavaksi tie ja Miurat oli jalassa Shushissa, seuraa ei löytynyt, joten piti tyytyä ihailemaan melkein kilometrin pystysuoraa seinämää ja kokeilemaan boulderointia ylätasanteella.
Loppureissusta oli ajatuksissa käydä vuorikiipeilemässä Pohjois-Georgiassa Mt. Kazbegilla, mutta sain jonkun pienen vatsataudin ja jäin Tbilisiin hengailemaan. Vikana päivänä olo oli jo sen verran hyvä, että kävin Botanical Gardenissa treenailemassa ja sendin 13 metrin 6A:n solona. Oli kiva kiivetä, kun paikalliset kannustivat jatkuvasti sendimään ja taputtelivat selkään nousun jälkeen. Toivottavasti olisivat soittaneet ambulanssinkin, jos olisi käynyt ohraisesti. Sooloaminen on kyllä ehkä parasta, siinä keskittyy ihan erilailla, kun yhdelläkin virheliikkeellä voi köydenpuutteen vuoksi olla vakavat seuraukset.
Tätä lisää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
