Stabbing the drama

Kovin on blogeissa ja suunnistus.net:n Pesupaikalla jauhettu liiton toiminnasta ja Kulmalan kirjoituksista. Vaikka en mitään suunnistamisesta tai Suunnistusliiton toiminnasta tiedäkään, sillä aina on valmistautuminen harjoituksiin ja kilpailuihin luokkaa: Vedän ennen pitkää polkutreeniä kolme berliinimunkkia ja aina ne munkin rippeet ovat juurikin sen saman kuusen alla hieman vatsahapoilla höystettynä, tai kisan jälkeen pullo auki ja yritetään unohtaa kaikki ne virheet, mitä kisassa teki, sen sijaan, että yrittäisi jotain niistä oppia. Mutta ei. Aina samanlainen virhe, hyvänolon tunne, kompassiin katsottu viimeksi kilometri sitten, ja kun ei karttakaan täsmää, niin mitä sitä pysähtelemään. Kyllä se oikea korkeusmuoto sieltä kohta vastaan tulee. Ei tule ja sitten mietitäänkin kartta lakanana edessä, että mitä helkuttia sitä tehdään puoli kilometriä sivussa.

Joulukuun aivopieru

Vuodet kuluvat, suunnistustaidottomuus pysyy.

Still alive!

Syksy meni yliopiston tuoleilla, talvi meni yliopiston tuoleilla ja kevätkin on tähän asti mennyt yliopiston tuoleilla.

Kyllä sitä on kai jossain vaiheessa tullut treenattuakin, koska tällä hetkellä on ns. tilanne päällä. Akillesjänteen tulehdus nimittäin. Ihmeellistä kyllä, sillä tänä talvena tuli pidettyä mielestäni pää melko kylmänä, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. En nimittäin käynyt talven aikana yhdelläkään leirillä yhtään missään.

Tuli tuossa taannoin KortSun keväään viimeisessä Cupissa todettua, että edellisen kerran olen suunnistanut SM-keskimatkalla syyskuun puolen välin tienoilla. Sen jälkeen tuli paranneltua vaivat kuntoon ja sitten tulikin lumet. Nyt kun tuosta akillesjänteen tulehduksesta pääsee eroon, niin on ainakin innostusta lähteä kartta kädessä metsään. Varsinkin, kun on lupailtu, että tänä keväänä siitepölyä olisi vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Mitä tuossa kisakalenteria tuli vilkaistua, niin kisakauden avaus saattaa olla vasta 2.6. ja heti perään SM-sprintti 5.6.

Kortepohjan Suunnistajien rahastonhoitaja Rankia lainatakseni: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan puhdas suoritus ja pääsy maaliin."

Valoa tunnelin päässä...juna?

Hiphei!

Tällä viikolla peräti kolme juoksuun verrattavaa liikuntakertaa takana, eikä minkään aikana, saati jälkeen, minkäänlaisia kipuja. Jösses. Herttinen. Krooh. Edellinen kerta kun näin on päässyt käymään sijoittuu toukokuulle. Voin kertoa, että fiilis on aika tapissa tällä hetkellä.
Ei mulla muuta.

...ja tilinpäätös