Hiljaisten seiväshyppääjien kerho

Eilen raastoi. Enemmän kuin juustoraastin. Suunnitelmissa oli työstää kakkonen tyhjään vatsaan. Tunnin verran työntelin iloisesti menemään Jyväslavian tiestöllä, kunnes juoksin seinään. Ei muuten ollut mikään ohut seinä. Energiat loppuivat aika täysin, joten käänsin kotiin. Loppu 40 minuuttia oli aika raastoa, eritoten viimeinen 10 minuuttia, jolloin huitelin tajunnan rajamailla. Taisi tulla Sivénkin vastaan, mutta tajusin sen vasta 10 metrin päässä kohtaamisesta. Taisi olla treenistä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tosta loppuraastosta tuli mieleen Hannu Manninen. Siinä on kaveri, joka saa koneesta kaiken mahdollisen irti, aina. Vähän niinkuin Juha Peltola. Mut keskitytään nyt siihen Manniseen. Luin nimittäin jutun kaverista viikonloppuna Hesarista. Hannuhan opiskelee Porissa ja matkustaa joka viikonloppu perheen luokse Rovaniemelle. Opiskelut vievät kuulemma paljon aikaa, joten ei ehdi määräharjoittelemaan. Kuulostaa aika pirun tutulta. Kun vaihtaa Porin Jyväskylään ja Rollon Helsinkiin, niin kuulostaa ihan omalta elämältä. Palataan taas Hannuun, ketä nyt mun asiat kiinnostavat. Niin. Mies oli viikonloppuna maailman cupin osakilpailuissa ensimmäinen ja toinen. Aika näyttävä paluu. Taloustieteilijöiden matematiikalla tästä saisi sellaisen yhtälön, että mullakin voisi joskus olla mahdollisuus onnistua. Matemaatikko tosin ottaa huomioon sen, että Hannu mätti "ensimmäisellä urallaan" määrää sen 25-40h/viikko, kun minä pääasiassa pelasin koripalloa. Koripallosta ei kyllä ole mitään hyötyä suunnistukseen, paitsi se, että opin pitämään tietyistä rap-kappaleista. KooVee-Myllärinenhän tykkää rapista, mutta ei se tähän liity mitenkään.

Koripallosta tulikin mieleen, että kyllä tuntuu hyvältä kun muistelee kesän IKLU Open V:tä. Piestiin ei-aktiiviporukalla aktiivijengejä ja saavutettiin mahtava kolmas sija turnauksessa. Mitään muuta hyvää muisteltavaa ei kesältä ja kaudelta yleensäkään ole. Toivottavasti tänä talvena pysyy paikat ehjinä, että motivaatio säilyy. Tänä talvena ajattelin suunnata vain yhdelle ulkomaanleirille, Portugaliin. Sinne onkin sellaista porukkaa lähdössä, ettei nyt ilmoittautuneista puutu kuin Erotic-Ama, niin kovin överträning-jengi olisi kasassa.

Final

Kurkofinaali jäi haaveeksi sairastumisen vuoksi, mikä harmittaa niin vietävästi, sillä olisihan se pitänyt paikalla olla:

"Vuoden 2009 KurkoCup on ohi. Finaali tarjosi lähes täydelliset olosuhteet kurkoilijoille. Ainoa miinus tuli siitä, että sade oli varsin heikkoa ja tihutuskin alkoi vasta kisan puolivälissä. Sen sijaan mahtavat fiilikset tulivat erinomaisesta maastovalinnasta, jonka ratamestari Vesa Klemettinen oli tehnyt. Ratamestari kertoi lähdössä kilpailijoille, että radan alueella on tehty yksi harvennushakkuu. Kurkoa oli se, että se kattoi koko radan alueen. Niinpä pystyvihreää ei tarvinnut painaa kartanlukua häiritsemään. -- Finaali innoitti kaikki suunnistamaan erityisen tarkasti ja niinpä kartalta ulosajoja tapahtui harvinaisen monta yhteen kisaan."

Ehdottomasti vuoden kisan missaamisen lisäksi harmittaa suuresti se, että Föhri paineli finaalipisteiden turvin yhteispisteissä ohi.

Kurkoa!

Volga

Ollut aika hektistä elämä viime aikoina, eikä motivaatiota harjoitteluun ole löytynyt kuin pieniä himppuja silloin tällöin. Kuten alkusyksystä kirjoittelin, niin koulua on aika paljon ohjelmassa. Laskin äsken, että kuukauden sisään mulla on kahdeksan (8!) tenttiä. Onneksi tämä kyseinen tenttikuukausi loppuu perjantaina. Alkanee motivaatiotakin perjantain jälkeen löytyä. Tai ehkä vasta maanantaina, sillä ajattelin levätä viikonloppuna.

Kunto on tällä hetkellä sysipaska. Harkkapäiväkirjaa katsomalla ei kummastuta. Muutamia pitkiä ja muutamia kovia, mutta useita puolen tunnin feel-good-hölkkiä ja niiden päälle vielä kuntopiiriä. Katsastelin tuossa myös kevään opiskelujuttuja ja näyttää siltä, että meininki jatkuu melkein samanlaisena myös kevätlukukaudella.

Kaksi pitkää ja kaksi kovaa viikossa. Siinä on talven suunnitelma. Neljään treeniin panostetaan ja vedetään läpi vaikka väkisin, vaikka kuudelta aamulla, jos ei muuten ehdi. Kulunut ja paska fraasi "Panostan laatuun, enkä määrään" sopii tähän kuin nyrkki silmään snägärijonossa. Jos ehdin, niin yksi kunnon voimatreeni viikkoon ja jotain feel-good-vesijuoksuja sun muita, mutta jos en, niin mahdollisimman paljon vertikaalia noihin neljään treeniin. Kuntopiirien vääntämistä kotioloissa luonnollisesti jatketaan vanhaan malliin. Tullaan tai ei. Sen näkee keväällä.

Sääks

Pamautin paikalle pyörällä, meni aika tiukille ehtimisen kanssa. Paukun kajahtaessa ilmoille ei ollut edes emit tai kompassi kädessä vaan taskussa. Valmistautumista ei siis ollut pätkääkään, ei edes sitä pientä hetkeä jolloin kääntää aivot suunnistusasentoon. Jäätävä keli, jäätävä maasto ja jäätäviä pummeja. Näkyvyys sumun vuoksi alle vitosen.

Horror

Horrorkurko oli nimensä veroinen. Jyväskylän top 5 paskin maasto, mielenkiintoisella kartalla ja vielä 10 sentin lumikerroksella höystettynä. Ehtaa ja aitoa KurkoCupia. KurkoCupin sivuilla oleva teksti kohdasta Kartat, "-- erilaisten kartoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä maastosta (taideteoksia)", osui ja upposi tällä kertaa kuin Titanic. Näkemystä nimittäin riitti. Ilmansuunnatkin olivat aina välillä hakusessa. Kakkoselle mennessä olin munaskuukkeleita myöten jääkylmässä suo-ojassa, mistä iski pienoinen paniikki ja kakkoselle tulikin tehtyä aika iso koukku. Loppumatka olikin taistelua takareisien kramppailua vastaan.


Lainaus KurkoCupin sivuilta
Ratamestari: "Oikea vastaus kysymykseen, miksei alueella ole ennen suunnistettu, kuuluu: alueesta ei ole koskaan tehty karttaa - eikä ole vieläkään."