Se varsin kivinen on

Statistiikkaa:

• edelliset 15 viikkoa n. 8h/vko

• edelliset 6 viikkoa n. 9h/vko

Otos seurakavereista edelliset 6 viikkoa:

• Erotic-Ama: 53:38

• Rajavartija-Myllärinen: 49:26

• Metsähiippari: 53:50

• Suski: 62:15

Oon saanut jotenkin kummasti aikaan pienen ylirasitustilan, reidet hapottavat heti kolmen askeleen jälkeen eikä mihinkään kulje. eGamesissa SV:n Hartvik sai kiinni kakkosella ja kymppivälin puoleen väliin vedettiin junassa itse peesaillen. Kympille mennessä otti PR:n Veijalainenkin nilkkatukia pois kallion päällä ja kysyi oliko meidän juna matkalla kisakeskukseen, Hartvik tokaisi myöntävästi jotain tummuudesta. Itse mietin kaksi sekuntia ja oli erittäin lähellä etten suunnannut kohti kisakeskusta, mutta päätin treenimielessä hölkkäillä loppuradankin.

Nyt täytyy ottaa erittäin löysästi pari päivää, että saa taas iskeä kohti syyskuun 19.:tta. Taivaismaista Tränä-bort-överträning-filosofiaa en uskalla kokeilla.

Sinne pitkä tie

Lauantaina totuus punnitaan. Paineet on ladattu sille tasolle, että ykköselle tulee varmaan tehtyä vitosen koukku, kun kasetti ei vaan kestä. Maaston ja vuodenajan pitäisi olla kohdillaan mulle, ja planeettojen väliset kulmat. Jupiter on juuri oikeassa asemassa Marsiin nähden eikä Merkuriuskaan hassummassa paikassa ole. Taas on katastrofin ainekset kasassa!

Tosiaan, kävin Kuusamossa reilu viikko sitten. Siellä oli Koillismaan Rastipäivät, mutta suunnistuskilpailut eivät todellakaan olleet matkan tarkoitus. Kahdessa kisassa tuli otettua vajaa 20 minuuttia koukkua, kun en vaan erottanut metsää suosta ja selänkin sain vihlomaan yhdessä vaara-alamäessä. Mukaan mahtui niin täysiä katastrofivälejä kuin grippivälejäkin, väliajoista löytyy pari 7. sijaa ja muutama muukin kympin hujakoilla. Kartta, maasto ja radat olivat kyllä elämäni parhaat, ylivoimaisesti! Perjantaina kun laitoin 05.55 kodin ulko-oven kiinni, niin en uskonut, että sunnuntaihin kello 21.00 mennessä minulla olisi ollut huimat kaksi tuntia ns. vapaata aikaa viikonlopun aikana. Lauantainakin keskarin jälkeen ehdin käydä kämpillä suihkussa ja syödä minuutissa Saarioisten mikropizzan, kun olin jo matkalla koskenlaskuun. Lounaan söin 20.00. Palauttelu ja tankkaus kuin oppikirjasta. Miksiköhän tummuin sunnuntain pitkällä?

Faijan kanssa katseltiin Kuusamossa, että keski-ikäiset naisetkin vetivät Koillismaan soilla sellaista kyytiä, että oksat pois. Meininki hieman erilaista kuin Paloheinän iltarasteilla. Jos Paloheinän iltarastilaiset laitettaisiin KRP2009-maastoon, niin uskoisin, että omin avuin sieltä tulisi pois se 5%. Karttaa ei valitettavasti ole tarjolla, sillä unohdin sen Mikkelin mökille ja saan sen vasta myöhemmin.

Viikonlopun ja eGamesin jälkeen taas angstia tiedossa!

Kaikenlaista sitä kirjoittaakin

Koska mulla ei lauantai-iltana ole parempaakaan tekemistä, niin ajattelin listata Top 5 -treenit.

5.
Porukoiden mökillä kesää viettäessä eräällä maastolenkillä juoksin Löyttyjärven perällä olevan avosuon läpi ja näin noin sadan metrin päässä metsien kuninkaan, karhun. Suodiggarin unelma.

4.
Herran vuonna 2009 olin yksin aivot narikassa leirillä Luxemburgissa. Käteen jäi kaksi loistavaa treeniä. Ensimmäinen yltää sijalle neljä. Kyseessä on tietysti leirin "kevyt ja palauttava" pyöräily. Heitin pyörän junaan ja kiskoilin Luxemburgin kaupungista Petangeen, josta poljin kyläteitä pitkin Ranskan puolelle ja edelleen Belgiaan, josta takaisin Luxemburgin kaupunkiin. 3:35 kaikkea muuta kuin kevyttä ja palauttavaa.

3.
MS Parman vuoden 2009 Skotlannin leirillä oli ensimmäisenä treeninä multitekniikkaa. Ensiksi viivasuunnistusta, sitten kartta valkoisena kompassisuunnistusta, rastiympyräkin oli valkoinen eikä rastimääritteistä ollut puhettakaan. Loppuun oli kolme pidempää väliä ja näiden välillä rypälesuunnistusta. Osasyynä treenin korkeaan sijaan on se, että Juha Peltola voitti MM-hopeaa kyseisessä maastossa muinoin sekä se, että tuuppasin yhden rypäleen Fraserin Scottin perässä kaverin menoa ihaillen. On muuten helkutin komea askel!

2.
Palatkaamme Luxemburgiin ja leirin ensimmäiseen treeniin. Pohjois-Luxemburgin vuoristohölkkävaellus Ardenneilla. Aluksi 4:35, sitten 25min junasiirtyminen pidemmälle ja vielä 1:10 lisähölkkää ja 20min vielä niin paljon kuin jaloista enää lähti, kun piti ehtiä junaan. Reppukin selässä kokoajan, missä vaihtovaatteet, kengät ja muuta tarpeetonta.

1.
Vuosi 2008, MS Parman pääsiäisleiri Göteborgissa. Yöyhteislähtö Ryksäläisten kanssa, lunta maassa reilu 30. Lähdöstä muistan sen, että Tervo ja Merz lähtivät heti omille teilleen ja muut peesailivat. Itse vedin turvat melkein heti lähdön jälkeen ja hieman pyyhittyäni lunta naamasta en nähnyt kuin loittonevia valoja. Lähdin seuraamaan uraa väärälle hajontarastille ja tajuttuani sen suuntasin omalleni, mutten löytänyt muuta kuin Röytiön Jaskan pimeässä metsässä yhtä hukassa kuin minä. Jaska lähti mielestä ihan väärään suuntaan enkä lähtenyt peesiin, mikä oli onni, sillä miehellä ei ollut edes sama rasti hakusessa. Loppurata meni uraa juostessa karttaa tutkaillen. Helkutisti osittain jäisiä soita(lue: +1-asteista vettä), lunta ja pimeetä. Loppumatkalla oikaisin ja tulin Toden kanssa yhtä matkaa, keskustelumme joka toinen sana oli painokelvoton.

IKLU Open V

Poikkesin tuossa viime viikonloppuna rakkaassa Karkkilassa IKLU Open Streetbasket Tournamentissa verestämässä muistoja vanhojen pelikavereiden kanssa. Pistettiin kolmen muun ei-aktiivin kanssa höntsäilyjoukkue pystyyn ja nimeksi valikoitui luonnolliseen Karkkila-henkeen Partizan Högfors. Itse olin koskenut palloon edellisen kerran neljä vuotta sitten.

Vastassa oli joukkueita, joissa pelasi vähintään kaksi aktiivia per joukkue, joten tavoitteet eivät olleet meillä hirveän korkealla. Mutta. Alkulohkossa kyytiä sai aluksi Pink Boys ja seuraavaksi oli vuorossa tasapeli Kalun Veivaajia vastaan. Viimeisissä ottelupareissa ratkaistiin alkulohkon voitto ja pääsy välieriin. Salinin ja Heinon Yyterin Tikka sai myös taipua Partizanille, joten
pokkasimme muiden suureksi ja omaksi vielä suuremmaksi yllätykseksi paikan välieriin.


Välierä olikin aitoon Karkkila-henkeen varsin vasemmistohenkinen, sillä vastakkain olivat Partizan Högfors ja Pyhäjärven Dynamo. Ottelu sujui varsin toverillisissa merkeissä huumoria heittäen, mutta päätössummerin soidessa pisteitä oli Dynamolla enemmän. Meidän oli siis tyydyttävä pronssipeliin, jossa kyykytimme Kolen I&I:ta. Kaulaan siis pronssimitalit ja turnauksen ainoa tappio koko turnauksen voittaneelle Dynamolle. Aikamoista.

Mitäs tässä muuta on tullut tehtyä. Joku pieni reilun kolmen tunnin treeni oli eilen ohjelmassa ja tänään kävin katsastamassa Bolliksella Kakkosen Stadin Derbyä, HIFK - Kiffen.

Treeni maistuu

Aukeaa klikkaamalla suuremmaksi