Karkki-Rasti 1 Joensuu-Jukolassa

Suunnistus.netissä julkaistiin juttu suomalaisjoukkueista tavoitteineen Jukolassa, mutta jostain käsittämättömästä syystä Karkki-Rastia ei taaskaan jutussa mainita. Yllätysvalmis seitsikko on valmiina haasteeseen, joten alla esittely kivenkovasta joukkueesta Joensuu-Jukolassa. Karkki-Rasti 1, olkaa hyvä!

1. osuus - Tommy Rantala
Kuukausi sitten iskenyt plantaarifaskiitti ja siitä seurannut 1kk juoksemattomuus on vienyt parhaan terän KaRa 1:n luottoavaajan hyvästä kevätvireestä. Mutta. Keski-Uusimaa -lehden tekstaripalstalla on viimeisen kahden viikon aikana moneen otteeseen ihmetelty tiukkoja vetotreenejä tekevää miestä, joka karjuu tuskasta kuin karhu ja jonka keuhkot repeilevät liitoksistaan.

2. osuus - Juha Villa
Padasjoen lahja karkkilalaiselle nykysuunnistukselle on jokakesäiseen tapaan hurjassa iskussa. Karkkilassa liikkuu huhuja, että mies olisi taas elänyt koko talven otsalamppu päässä. Vastustajien selät tulevat tutuksi niitä ohittaessa, pitää vaan päättää meneekö ohi oikealta vai vasemmalta.

3. osuus – Marko Kylmälä
Karkki-Rastin oma ultrajuoksutykki ei hyvän peesin osuessa kohdalle putoa vaikka itse Tzörtzöö olisi seurattava selkä. Jos peesit ei osu kohdilleen, niin käyttöön otetaan kotikenttäetukortti. Vaimo on nimittäin kotoisin Joensuusta ja kevään aikana on moneen otteeseen kuultu kommentti "Siellä on aina ollut helppoa suunnistaa".

4. osuus - Aleksi Koskikallio
Vaikka väliosuuksien erikoismies ei ole menneenä talvena ehtinyt juoksukenkiä aivan entiseen malliin kuluttaa, on miehen motto tuttu. Jukolassa ollaan aina tikissä ja kaikki pelissä. Pystyy tilanteen mukaan säilyttämään sijoituksen kovemmassakin kyydissä, mutta myös hyökkäysvoimaa löytyy. Meneekö taas tänä vuonna laatoitushommiksi?

5. osuus – Mikko Fäldt
Karkki-Rastin oma all-arounder juoksee tänä vuonna taas vuoden tauon jälkeen väliosuutta. Managerin luottojuoksija hoitaa aina oman tonttinsa kunnialla. Nosti kaksi vuotta sitten väliosuudella 31 sijaa, joten kaikki on tuttuun tapaan mahdollista.

6. osuus – Jukka Havento
Aiemmat viisi osuutta on suunniteltu vain ja ainoastaan niin, että juoksukone pääsee mahdollisimman kovavauhtiseen letkaan. Eikä siitä letkasta muuten pudota ja omat hajonnat poimitaan tarkasti ja nopeasti. Onko komeampaa näkyä kuin kesäkuinen aamuyö, puiden välistä pilkottava aurinko ja metsän siimeksestä hirvimäisellä vauhdilla esiin tuleva veistoksellinen mies?

7. osuus – Janne Kortelainen
Ankkuriosuudelle tarvitaan mies, joka pystyy tarvittaessa etenemään vauhdikkaasti itsenäisesti, mutta myös letkassa. KaRalla on heittää tähän rooliin multisportkisoistakin tuttu luottoankkuri, joten leveimmistäkin ojista mennään multisporttaitojen ansiosta yli yhdessä hujauksessa. Pois alta!

Tavoite:
Karkki-Rastin paras sijoitus kautta aikojen. Iltatorilla tavataan!

Poisjäännit:
Onhan niitä, mutta Karkki-Rastissa ei poisjäänneistä hätkähdetä. Materiaali on laaja!

Talvi tuli

Talvi tuli ja sitä myötä hieman erilaiset treeniolosuhteet. Meitsi tykkää pienestä kevyestä pakkaslumesta ja metsäpoluista otsalampun valossa.

On vain minä, metsä ja otsalampun valo. Rauha.

Guess who's back!

Metsähiipparin menoa -blogi on palannut tauolta!

Paluuseen on useita syitä, joista muutamasta pari sanaa alla.

Totesin tämän vuoden Halikkoviestin jälkeen, että vanhoilla pohjilla ei enää tulla edes seuraviesteissä. Toki alla oli 5 kuukauden lähes totaalinen harjoittelutauko. Toukokuun lopussa murtui kylkiluu ja Jukolakin jäi väliin. Kun alkusyksystä näytti siltä, että treenaaminen alkaa olla mahdollista, niin firman salibandyturnauksessa venähti pakara. Toukokuun ja Halikkoviestin välissä tehdyt harjoituskerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Ei siis ole ihme, ettei Märynummella ns. tultu. Treenimotivaation löytyminen omasta huonosta kunnosta on faktinen tosiasia. Kun on motivaatiota, niin tulee myös kirjoitettuakin.

Ehkä suurin syy blogin paluulle on, että ilmoittauduin tunti sitten ensi heinäkuussa juostavaan NUTS Pallas polkujuoksu-ultraan. Jotain uutta virikettä piti keksiä totuttujen suunnistuskisojen rinnalle, jotta harjoittelumotivaatio säilyy paremmin. Sen verran piti himmailla intoa, että 134km jää kauemmas tulevaisuuteen, mutta ensi kesänä on lähtöpaukun kajahtaessa matkaa edessä 55 kilometriä tunturipolkuja. Reitti kulkee siis klassista Pallas-Hetta -vaellusreittiä pitkin, joten suurin osa matkasta juostaan avotunturissa. Legendaarisella Luxemburgin treenileirillä vuonna 2009 tuli Ardenneilla juostua noin 45 kilometrin hölkkävaellus vaellusreittejä pitkin, joten pieni aavistus on, mitä tuleman pitää ensi kesänä Lapissa. Suunnistuksen lisäksi tässä blogissa siis seurataan valmistautumista NUTS Pallas -kisaan.

Hauskin syy blogin paluulle on seuraava. Olin noin kuukausi sitten saikulla töistä pari päivää ja työkavereilla oli tullut minua ikävä. Työkaverit olivat kaipuutiloissa googlettaneet nimeäni ja päätyneet tänne. Töihin palatessa naureskelivat blogille ja vaativat minua kirjoittamaan lisää tekstejä. Yleisö huutaa, Metsähiippari vastaa!

Kevät on suunnistajan parasta aikaa

Saaristorastit 98./107.
Prisma-rastit DNF
Helsinki City Run DNS
AM-keskimatka DNF

Nilkka kaputt ja varvas murtunut. Onhan niitä kisoja syksylläkin.

Tukkoon vaan

Talviharjoittelu on takana ja parantamisen varaa jäi, syksyllä koettu nilkkavamma vaivasi ajoittain aina maaliskuulle asti ja motivaatio oli tämän vuoksi välillä vähän hukassa. Positiivinen täytyy kuitenkin olla, joten mennyttä on turha murehtia. Suunta on eteenpäin ja toivottavasti ylöskin. Firman maratonporukan yhteistreeneistä ja parista Kirsi Valastin pitämästä luennosta ja harjoitusdemokerroista sain lisää jaksamista ja hyvää asennetta, kun pääsi pidemään tauon jälkeen taas kunnon yhteistreenien makuun.

Kuun alussa kävin Saaristorasteilla hölkkäilemässä, sillä sairastin 1,5 viikon flunssan juuri kisan alle. Flunssan ja kisan väliin jäi juuri maagiset kaksi päivää, joten päätin lähteä fiilistelemään suunnistusta. Pari pikkukoukkua tuli otettua ja yksi vähän isompi, kun tein samaistusvirheen ja pudotin itseni kartalata epäselvässä metsän osassa. Positiivista on se, ettei nilkka oireillut ollenkaan. Eikä nilkka oireillut tänäänkään, kun kävin pelaamassa neljä matsia futsalia vanhan höntsäjengin paidassa legendaarisessa ja perinteisessä turnauksessa. Hyvällä fiiliksellä!

Usko on tällä hetkellä kova, että ehdin Jukolaan mennessä saavuttaa vaadittavan iskun. Alustavat osuudet on jaettu jo pari viikkoa sitten, joten valmistautuminen on helpompaa, kun tietää mitä on näillä näkymin tiedossa. Viikon päästä suunnannen Finnspringiin juoksemaan henkilökohtaisen kisan, on vain tullut taas se aika vuodesta, kun Metsähiippari on siitepölystä tukossa. Ensioireet ovat jo päällä, joten toivotaan sateista viikonloppua. Täytyy katsella kisoihin osallistumista siitepölyn kannalta, semitukossa on turha lähteä kisaan toteamaan kilsan suunnistamisen jälkeen, ettei tästä tulee mitään tai vetää väkisin itseään totaalisen tukkoon. Siitä toipuminen kestää kauan.

Framåt!