Prisma-rastit, Inkoo

Helatorstain klassikko Prisma-rastit juostiin tänä vuonna Inkoossa aivan mielettömän hyvässä maastossa ja hyvällä kartalla. Faktinen tosiasiahan on, että jos kartan on tehnyt Arvo Paulin, niin priimaa on kädessä. Taas lähdin tekemään (lähes) puhdasta suoritusta ja onnistuin tavoitteessa kiitettävästi.

K-1: Jyrkänteiden välistä penkalle ja semisuunta kohti avokallioita, tulen juuri oikeassa linjassa ja rastinotto on helppo. Väliajoista väijyin, että tätä oli moni koukkinut.

1-2: Aluksi vilkaisin, että viivan oikealta puolelta rinteessä alapuolella oleva aukko lukien, mutta sitten huomasinkin, että rastille johtaa avokallioura eli mäenreunustaa avokalliot yläpuolella pitäen ja lopussa avokalliouraa pitkin rastille, helppo.

2-3: Tällä välillä oli kaikki katastrofin ainekset kasassa, sillä porukkaa sinkoili joka puolella, aika hissukseen tuli vedettyä rastivälin puolenvälin jälkeen, saatoin vetää reittipiirrosta hieman isomman ässän ennen rastia.

3-4: Avokallionenän kärki viistäen, notkon muodoista tukea suunnalle ja rastille.

4-5: Avokallionenää pitkin melkein linjalle ja niittyjä pitkin rastimäkeen. Nostin ehkä hieman liian aikaisin rinteeseen, mutta heinikkoralli alkoi ärsyttää sen verran paljon, että siirryin metsään. Selkeä piste. Suoraviivaisemmin ja vauhdikkaammin olisi pitänyt vetää.

5-6: Helppoa mäkineppailua, ajaudun liiaksi oikealle eikä mäissä meinaa jalka nousta.

6-7: Sateisen kauden reitinvalinta. Kuivemmalla säällä suoraan soisen alueen yli. Jaloissa tuntui viime välin nousut, joten päätin lopussa hieman kiertää mäkeä.

7-8: Lähtösuuntavirhe ja joudun rinteessä hieman miettimään kummalla puolella rastinedusneniä olen.

8-9: Perustyöstöä mäenpäällä, lähestyminen rastille helppoa selkeiden avokallioiden vuoksi.

9-10: Alunperin oli suunnitelmissa vetää mäenrinnettä pidemmälle ja koukata rastille sivusta, mutta totesin rastinoton olevan liian hasardin. Mäenpäälyssuolta oli kuitenkin selkeät lähestymis- ja rastinottopisteet.

10-11: Normaalia mäkineppailua taka-/sivurinteeseen.

11-12: Oravapolkuväli, jonka sujuvuudessa tuhlaan aikaa.

12-13: Kisan ainoa selkeä rastinottovirhe. Luulin puskevani rastille oikeasta välistä, mutta nousinkin yhden liian pohjoisesta. Näin toisen radan rastin, jolle säntään leimaamaan. Väärä koodi. Ihmettelyä. Pieni Mitä helv...-paniikki uhkaa iskeä, mutta väistän pahimmat karikot paikallistaen itseni ja sännäten omalle rastille.

13-14: Neppailua.

14-15: Korkeimman kautta ja rastia edeltävät jyrkänteet näkyvät selkeästi. Juoksen(hölkkään) kuitenkin 20 metriä pitkäksi, pysähdyn, katson takaoikealle ja säntään rastille.

15-16-17: Selkeintä ja juostavinta linjaa pellolle. Loppukiristäkin pystyi päätellä, että metsässä keskityttiin enemmän suunnistukseen kuin juoksuun.

Hyvä meininki! Syksyksi juoksukuntoon!

AM-keskimatka

Eilen kirmailtiin Espoon Keskuspuistossa Suunnistavan Uudenmaan AM-keskimatka. Itse kävin maanantaina työstämässä Pirkkolan iltarasteilla tyyppitreenin, eihän sitä muuten jaksaisi Pirkkolassa suunnistaa, mutta nyt polkuravi sopi teemaan. Hyvä fiilis jäi kenraalista, vitosen rata kolmeenkymmenenyhteenjapuoleen.

Keskiviikkona kuitenkin työpäivän jälkeen hymyillen kisakeskukseen, hauskaahan harrastamisen kuuluu olla. Päätin lähteä nauttimaan suunnistuksesta en juoksusta, joten pidemmittä puheitta, alla reitti.

K-1: Valitsin nopeasti vasemman ulkoilutie-/polkukierron. Suorempaakin olisi polkuja pitkin päässyt, mutta päätin aloittaa selkeästi ja saada mahdollisuuden katsoa koko radan reitinvalinnat heti ykkösvälillä. Ainoa, minkä kanssa sai olla tarkkana oli, ettei juokse jalkoja alta heti alussa. Passailin ehkä liikaakin.

1-2: Mäkeä ylös ja jyrkänteen vierestä toiseen mäkeen ja helppo rastinotto.

2-3: Polkua alas ja risteyksestä suunnalla suon yli. Polun jälkeen ei juuri luettavaa ollut, joten määrämittainen pinkaisu ja päänpyörittelyä, kinky. Pieni koukku.

3-4: Ylös mäkeen suunnalla ja luin, mitä vastaan tuli. Yllättävänkin helppoa.

4-5: Siirtymäväli ja rasti näkyi ylärinteessä jo suolta ylös penkalle noustessa. Todella helppoa.

5-6: Tämä näytti ennakkoon haastavalta, yritin pysyä käyrällä ja todella varovaisesti tuli otettua, mutta tästäkin selvittiin pienillä vahingoilla.

6-7: Perusväli avokallioille ja takarinteen jyrkänteelle.

7-8: Pitkä väli ja todella tylsä. Perustyöstöä rinnettä pitkin, rasti oli yllättävän pitkällä odotin lippua jo 50m etukäteen.

8-9: Korkeimman oikealta puolelta ja takarinteeseen, hieman liikaa oikean kautta.

9-10: Selkeä.

10-11: Naurettavan helppo väli ja rasti näkyi kauas.

11-12: Tulin kivikkoon odotettua nopeammin ja jouduin tarkistamaan kartasta, että voinko todella jo olla oikeilla kivillä. Viimeiset 20m epäuskoista kävelyä rastille.

12-13: Välillä niin paljon selkeää luettavaa, ettei ongelmaa. Parit jyrkänteet ja loppu käyrällä pysyen.

13-14: Huoh. Unohdin lukea karttaa tienylityksen jälkeen. Kaksi minuuttia meni tässä sekoilussa, tajusin lopulta katsoa tien toisella puolella olevista taloista sijainnin ja koukata rastille.

14-15: Helppo neppailuväli.

15-16: Aluksi katsoin tätä väliä, että suoraan vaan työstäen, mutta sitten lopulta onneksi huomasin selkeän ja vauhdikkaan tiekierron asuinalueen läpi.

16-17-M: Suunnitelma: Kohti maalia ja loppuviitoituksen kohdalla vastavirtaan vikalle. Menin ratamestarin jäynään. Oli kaksi viimeistä rastia. Toteutin suunnitelman ja luojan kiitos sentään olin tarkistanut myös viimeisen rastin koodin. Pukissa luki "200", kartassa "100". 14 rastilta lähtien iskin kaikki koneeseen, joten tässä vaiheessa oli maitohapot korvissa asti ja seisoin väärän rastin vieressä miettimässä, onkohan koodissa virhe. Kävin vähän ympäristössä haravoimassa sijaintia, koska siitä ei ollut mitään hajua rastilla seistessä. Lopulta paikansin väärän viimeisen sijainnin ja suuntasin omalle. Todella harmittava virhe, joka osoitti taas, että myös viimeiselle rastille pitää suunnistaa. Ajattelin olevani nokkela, mutta se kalahti tällä kertaa pahasti omaan nilkkaan. Noin 1,5 minuutin opetus.

Virhettä yhteensä sellaiset 4,5-5min, aivan liikaa tuohon maastoon. Mutta niin moni väli meni hyvin, että tyytyväinen täytyy olla. Olihan tämä vasta kolmas suunnistuskerta tämä vuonna. Tossun olisi tarvinnut liikkua nopeampaa, mutta ei niitä puhtaita juoksukertojakaan tänä vuonna ole hirveän montaa takana. Perustaso pysyy näköjään pyöräillessäkin ylhäällä. Nyt kuitenkin suunnitelmissa juosta vähän enemmän, ja kovia.

Saaristorastit, Parainen

Vajaan kahden vuoden tauon jälkeen henkilökohtaisessa kilpailussa, tuntui tutulta sekä oudolta. 18 vuoden tauon jälkeen rakkaan kasvattiseura Karkki-Rastin paita päällä ja lähtö- sekä tulosluetteloissa seuratunnuksena KaRa. Tuntui todella oudolta. Ei pahalla.

Lähes olemattoman suunnistukseen tähtäävän talviharjoittelukauden jälkeen ainoa tavoite kisassa oli se kuuluisa puhdas suoritus. Tavoite piti kakkosrastille. Toinen suunnistaja vaikutti liikaa rastinottoon ja survaisin vasemmalta ohi noin parin minuutin pummin vaikka olin selvästi kiinni 100 metriä ennen rastia hyvällä suunnalla ja rasti helposti naulattavissa. Rutiininpuutetta.

Uudet suunnistuskengät eivät vieläkään ole muokkautuneet mun jalkoihin ja saldona jo kutosrastille saavuttaessa rakot molemmissa kantapäissä. Tähän vielä bonuksena löin vasemman isovarpaan kiveen. Tässä vaihessa vielä päätin hölkkäillä radan loppuun, mutta kipu vain paheni ja paheni, joten käänsin kohti kisakeskusta numerolappu käännettynä. Kauden 2014 avauskisan saldona siis keskeytys, rakot molemmissa kantapäissä ja yksi isovarvas, jonka kynsi musta ja todella kipeä. Olisihan tuon voinut väkisin loppuun kärvistellä, mutta haluaisin juosta torstaina Akilleksen iltakevätsprintissä, joten kokonaiskuva voitti. Olen kuitenkin suht tyytyväinen suoritukseen, suunnistus oli gripissä lukuunottamatta rutiininpuutetta. Juoksukunto nyt on mitä on eli huono.

Framåt!

Middle East Madness 2014

Tuli vähän käytyä Lähi-Idässä. Ohjelmaan kuului tottakai myös kiipeilyä erämaassa. Iso seinämä jäi väliin turvallisuussyistä, kivi oli haurasta ja liukasta sateen jälkeen. Iloista ja leppoisaa pikkuboulderointia yksin hiljaisuudessa.

Suunnistuskausi lähestyy, seuraavat viikot voisin hieman keskittyä siihen touhuun.

Uusi kausi, uusvanhat värit

Melko tarkalleen aika kauan on kulunut edellisestä päivityksestä. Syy: vuonna 2013 viisi suunnistuskertaa; kaksi kesäkuussa, yksi marraskuussa ja kaksi joulukuussa. Ainoa positiivinen asia oli, että yösuunnistustouhuja näistä oli 3/5. Kylkiluu tuli kondikseen siinä heinäkuun aikana. Tässä kausianalyysini kaudesta 2013.

Kuukauden verran on tätä vuotta kärvistelty ja hommahan on niin, että varsinaissuomalainen sinikeltainen suunnistuspaita ei ole ylläni enää suunnistuskilpailuissa vuonna 2014. Aina on ollut ajatuksena, että vielä jossain vaiheessa puen rakkaan kasvattiseurani Karkki-Rastin paidan päälle niin, että tulosluettelossa lukee seurana Karkki-Rasti. Se vaihe on nyt. Tavoitteet kaudelle 2014 ovat selvät. Se kuuluisa ehjä kausi. Sellaista ei olekaan ollut sitten vuoden 2009.

Ei tässä paikat nytkään missään priimassa jamassa ole, mutta eihän se tällaista kuntoulkoilijaa haittaa. Antaa kultapossukerholaisten ja wannabesatsareiden stressailla sellaisista asioista. Käyn vaan lenkillä, hiihtämässä, pyöräilemässä, pelaamassa futista ja futsalia, kiipeilemässä ja joskus saattaa olla suunnistuskarttakin kädessä vaikken mitään siitä ymmärräkään. Kisoissa sitten se nimi löytyy sieltä mistä kuuluukin eli alhaalta ylöspäin etsii katse omaa nimeä. Ilon kautta toimintaa pyöritetään ja kyllähän mukavuusalueelta poistuminenkin on iloinen juttu.

Seuraavaksi tarkoituksena selvittää löytyykö vanhemmiltani vielä jostain kaapin perukoilta vanhaa Karkki-Rastin suunnistuspaitaani 90-luvulta ja sen muokkaaminen nykyisiin mittoihini sopivaksi.
Back to basics!