SG 2012

En jaksa tarinoita, joten sama teksti, kuin harkkapäiväkirjassa.

SG. H21E. Päivän opetus: Numeron 3 jälkeen tulee numero 4, ei suinkaan numero 5. Kolmoselle asti telkkänä pönttöön pintakaasulla, ajattelin, että lähtipäs hyvin käyntiin. Virhe! Kolmoselta neloselle mennessä olin rastien väliseen solaan asti menossa neloselle, mutta mäkeä kiivetessä rasti vaihtui jostain syystä vitoseksi. Rastimääritteistä olin kuitenkin painanut mieleen nelosen koodin ja ihmettelin vitosella, kun ei koodi täsmännyt. Ainakin 2,5min arvioisin. Heti perään kutoselle varoin pudottamasta liian aikaisin mäkeen, joten vedin liian pitkäksi, 2min. Kympille jostain käsittämättömästä syystä yläkautta, 1min. Yhdelletoista hieman vinoon mäen jälkeen, 30sek. Pitkä väli 13, en uskaltanut vetää tarpeeksi aggressiivisesti ja pysähtelin liikaa, rastille pieni mutka, 1min. Rastille 16 nostin yhden käyrän liikaa, 30sek. Yhteensä 7,5min virhettä on aika paljon. Suurin syy johtuu siitä, että allergiaoireiden takia heittää kropan ihan hapoille jo vk1-vauhdeilla, eikä pää pysy mukana. Maalissa perus keuhkot tulessa ja keuhkot ulos -yskimistä, samoin pientä tärinää kropassa. Toivon todella, että syy on siitepölyssä, eikä missään muussa. Tavoite oli jäädä kärkeen alle 10min, mihin saumat olisi kyllä ollut. Jukolassa rennosti ja syksyllä tikissä ja gripissä.

SM-sprintti 2012

Tänään juostiin Tampereen Hervannassa SM-sprintti. Itse juoksin Helsingissä hölkkälenkin, voitin. Itseni. Päätös jättää SM-sprintti väliin oli täydellinen, sen verran synkkä oli fyysinen vire tällä viikolla. Juoksin viime lauantaina Lynxin kevätkansallisissa, jaksoin hölkätä aina vitoselle asti, kunnes tajusin ettei koko touhussa ollut mitään järkeä ja käänsin kohti kisakeskusta kävellen. Magee fiilis, kun hölkätessäkin jalat painavat 75 tonnia, eikä ajatus kulje minnekään. Hapesta puhumattakaan. Maanantaina taas perinteisesti pyöräilin töihin, melkein kuolin. Tulin julkisilla kotiin. Tänään oli ensimmäistä kertaa tällä viikolla hyvä fiilis.

Kaikesta angstista huolimatta on kuitenkin hyvä fiilis. Syksyä vartenhan tässä koko ajan treenataan, ei omalta talviharjoittelulta voi odottaa keväältä yhtään mitään. Ensi viikonloppuna Suunto Games priimoissa Solvallan maastoissa, itse mukana vain lauantaina vaikka sunnuntainen 15tonninen kartta kiinnostaisikin.

Pukkila-sprintti

Kausi 2012 käynnistyi toissapäivänä Pukkilassa sprintin muodossa. Arvoin pitkään, lähdenkö kyseisiin kinkereihin ja lopullisen päätöksen tein vasta kisailtapäivänä. Siitepölyoireet olleet nyt reilun viikon verran lähestulkoon galaksaaliset. Siellä sitä kuitenkin oltiin lähtökarsinassa valmiina piipin soidessa. Siitepöly tunkeutui keuhkojen syvimpiin kätköihin jo heti alkumatkasta ja varsinkin loppuosa radasta oli melkoista taistelua ja pohdintaa kumpi tuntuu pahemmalta, hengittäminen vai hengittämättä jättäminen. Ei se suunnistuksellinenkaan puoli mitään täydellistä ollut, päinvastoin, järkyttävää roiskimista ja sähläystä. Niin sitä vaan maaliin lopulta löysin, mutta leimantarkistuksessa ei oltu samaa mieltä kanssani kaikilla rasteilla käymisen suhteen. Kahdelta rastilta jätti emit leiman rekisteröimättä ja tuloksena hylsy, vaikka aivan varmasti emit kolahti vastinkappaleeseen jokaisella rastilla. Ei taida patterit enää kestää sprinttileimauksia.

Onhan tässä muutenkin tapahtunut kaikenlaista kevään aikana. Kotiosoite ei löydy enää Laajavuoren kupeesta vaan 270 kilometriä etelämpää pääkaupungista. Opiskelutkin taitavat olla ihan hyvällä mallilla, sillä parin tentin ja gradun jälkeen voin käyttää etuliitettä maisteri. Se meneekö siihen muutama kuukausi vai muutama vuosi onkin sivuseikka.

Mitäs tässä kevätsuunnitelmia. Prisma-rastit ensi viikolla ja ehkä "kotikisat" Karkkilassa siitä parin päivän päästä. Lynxin järjestämät kisat olleet perinteisesti hyviä, joten sinne kait ja SM-sprinttiin tottakai. Suunto Games ja Jyry-sprintti vielä ennen Jukolaa. Onhan siinä. Siitepölytilanteella on optio vaikuttaa osallistumisiin.

Stabbing the drama

Kovin on blogeissa ja suunnistus.net:n Pesupaikalla jauhettu liiton toiminnasta ja Kulmalan kirjoituksista. Vaikka en mitään suunnistamisesta tai Suunnistusliiton toiminnasta tiedäkään, sillä aina on valmistautuminen harjoituksiin ja kilpailuihin luokkaa: Vedän ennen pitkää polkutreeniä kolme berliinimunkkia ja aina ne munkin rippeet ovat juurikin sen saman kuusen alla hieman vatsahapoilla höystettynä, tai kisan jälkeen pullo auki ja yritetään unohtaa kaikki ne virheet, mitä kisassa teki, sen sijaan, että yrittäisi jotain niistä oppia. Mutta ei. Aina samanlainen virhe, hyvänolon tunne, kompassiin katsottu viimeksi kilometri sitten, ja kun ei karttakaan täsmää, niin mitä sitä pysähtelemään. Kyllä se oikea korkeusmuoto sieltä kohta vastaan tulee. Ei tule ja sitten mietitäänkin kartta lakanana edessä, että mitä helkuttia sitä tehdään puoli kilometriä sivussa.

Joulukuun aivopieru

Vuodet kuluvat, suunnistustaidottomuus pysyy.