Välitilinpäätös 2010

Hiljaista on ollut viime aikoina suunnistusrintamalla, tai oikeastaan koko kautena. Homma kulminoitui Jukola-leiriltä alkaneen polven vioittelun räjähdysmäiseen kasvuun itse Jukolan viestin eräällä rastivälillä. Kytäjällä ei ollut kiva klenkata viheliäisen polvikivun kanssa seitsemää kilometriä. Seurauksetkaan eivät olleet kivoja. 2kk:n totaalinen ja siihen päälle vielä kuukauden puolitotaalinen juoksutauko. Nyt on keskiviikko ja lauantaina on SM-keskimatka, polvi on kyllä suht kunnossa, mutta akilles on ollut kipeä torstaista lähtien ja flunssa maanantaista. Alla tämän kauden kisat tähän asti, varsin mukavaa luettavaa.

17.4. Siljarastit: Tyydyttävä suoritus kauden alkajaisiksi
8.5. Karkkirastit: dns: - Iski kuumeen kaksi päivää ennen kisaa
19.5. Elonen-sprintti: kesk. - Siitepölyoireet
22.5. SM-sprintti, karsinta: hyl. - Väärä leima
15.6. Forssa-games: hyl. - Väärä leima
20.6. Jukolan viesti: Loukkaantuminen
22.8. Husqvarna: Juoksukunto aivan hukassa, kävelyksi meni
28.8. eGames: Ykköselle 4min hermopummi, loppu onneksi parempaa

Kyllähän tässä on jo pitkän aikaa ollut katse kohti kautta 2011.

Unohdin likaiset bokserit Karkkilaan

Vietin viikonloppua sinikeltaisessa porukassa pohjoisella Uudellamaalla. Meininki oli sitä peruskauraa eli uskomattoman paskaa läppää ja täysin avointa vittuilua. Tais 10mila-sankari-Paukkunen yhden hyvän läpän viikonlopun aikana heittää. Jatkuvuus seurassa on myös taattu, sen verran hyvin junnutkin päätään aukoivat.

Perjantaina, kun treenin jälkeen pääsin leirimajoitukseen, niin luulin hetken tulleeni pysu-leirille, sillä pirtin edessä oli pyöriä enemmän kuin Laurilan Jussin kämpässä. Sisälle päästyä selvisi kuitenkin, että pyörät kuuluivat VMTL-osastolle eli hauki-Mattilalle ja pronssisoturi-Suonpäälle.

Name-dropping sikseen ja asiaan. Jos olisin idiootti, niin kertoisin nyt tyyppimaaston ominaispiirteitä sun muuta täysin aivotonta juttua, mutta matemaatikkona ymmärrän, että se on todella naurettavaa. Ei se maasto varsinaisesti mitään kuun kamaraa ole. Toki, jos tykkää neppailla varsinaissuomalaisilla avokallioilla, niin ehkä sitten. Suht samanlaista pohjaa ja puustoa on tarjolla muuallakin Suomessa. Toki, karkkilalaislähtöisyys ja syksyiset KurkoCupit Jyvässeudun paskimmissa maastoissa antanevat tasapuolisen vertailupohjan.

Oho! Tekstistä tuli melkein yhtä hyvä kuin perjantaisesta pasta-ateriastani.

Kevät tuli, minä en

17.4. Siljarastit: 56./66.
19.5. Elonen-sprintti: kesk.
22.5. SM-sprintti, karsinta: hyl.

Mahtava kevät takana. Huomenna alkaa Syksyksi kuntoon -projekti, vaikka tässä ennen syksyä onkin jotain pikkukisoja, kuten Suunto Games ja Jukolan viesti. Ennen kauden alkua tuli oltua vielä ihan hyvässä vauhdissa, mutta kevään sairastelut veivät vireen ja osittain motivaationkin koko touhuun. Täytyy vain toivoa, että siitepölyoireet helpottavat mahdollisimman nopeasti, sillä olo on tällä hetkellä aika tuskainen.

Tuosta Sm-sprintin karsinnasta täytyy sanoa sen verran, että vaikka hylsy täysin oma vika olikin, niin ei voi kuin ihmetellä järjestäjien logiikkaa rastimääritteiden kanssa. Jos kartta on kokoa lakana-A3, niin joko painetaan rastikoodi rastinumeron viereen tai annetaan ne irralliset rastimääritteet kaksi minuuttia ennen lähtöä. Ei voi olla niin vaikea asia. Rasti, jolta hylsy tuli taisi olla ainoa rasti koko karsinnassa, kun en viitsinyt alkaa etsiä rastimääritteitä taitellun A3-lakanan syövereistä.

Framåt!

Nappulakauppaa

Edellisestä kirjoituksesta esille käyvä ahdinko on jatkunut, joten mitään uutta kerrottavaa ei juurikaan ole. Tällä viikolla on kuitenkin päästy uusiin sfääreihin vitutuksen osalta. Päätin lopputalvesta, että kisaan tänä keväänä huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, jotta harjoittelisin paremmin. Toteutus on kuitenkin ollut jotain aivan muuta. Pikkukremppaa ja sairastelua jatkuvasti, kermana kakun päällä tämän viikon kuumehourailut.

Yksi kisa siis takana tänä keväänä. Seuraava olisi ylihuomenna kotikulmilla, kotimaastoissa, Karkkilassa. Tällä hetkellä kuumetta ei ole, mutta kurkku hieman kipeä ja nenä tukossa. Väliin taitaa jäädä nekin kisat. Eihän tässä ole kuin koko kevät kotoisalla mielenkiinnolla odotettu lauantaista kisaa. Mutta, kyseessä on kuitenkin vain pikkukansalliset. Enemmän alkaa paniikki nousta parin viikon kuluttua käytävästä kevään ainoasta kisasta, jossa jotain tavoitteita on. Ei. Kyseessä ei ole miehinen SM-erikoispitkä, vaan mikkihiirien SM-sprintti. Tervehdyttyä on suuri kiire painaa paniikkinappulaa. Onneksi kyseessä on kuitenkin sprintti, joten lyhyillä vedoilla on mahdollista saada esiin se, mitä tarvitaan. Tai sitten ei.

My finger is on the button.

Ah, ahtaita aikoja

Tähdet meren yllä ensikättelyllä,
Lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan.
Tähdet meren yllä katoavat kyllä,
Rantaviiva katsojalta.

Ei niitä omaksi saa.

On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa.
Ah, ahtaita aikoja!
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa.
Ah, ahtaita aikoja!

Ja minä öisiä airoja selällä soudan
Ja minä hämärän kaisloja keinutan.
Kuitenkaan jäädä ei voi aamuun tähden,
Tähden iäti olemaan.

Kuten helmat kohtalon, ovat ommeltuna
Riekaleista muiden purjeiden.
Kuten helmat kohtalon, ylös reivattuna
Valmiina vastaa tuuli urheiden.