Maanantaina suurin osa (Matti, Anna, Maija, Ama, Lasse, Kalle ja Aleksi) osallistujista tapasi toisensa aamulla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja heti ensimmäisistä sananvaihdoista pystyi päättelemään, että rento ja iloinen viikko olisi edessä, kuten aina MS Parman leireillä. Maanantai meni pääasiassa matkustaessa Frankfurtin kautta Edinburghiin, missä Peeter liittyi seuraamme, josta vuokra-autoilla edelleen pohjoiseen kohti Nethy Bridgeä. Matkalla ainakin itseäni hymyilytti melkein koko ajan maisemia katsellessa ja luulen etten ollut ainoa. Ikkunasta näkyi vuorotellen niittyjä, vuoria ja nummea, jota sävelsi auton cd-soittimesta tullut säkkipillimusiikki. Hieman ennen Nethy Bridgeä pysähdyimme läheiseen Aviemoren pikkukaupunkiin ruokaostoksille. Kaupan kassa kyseli, että mitä ihmettä me Nethy Bridgessä teemme, sillä eihän siellä ollut mitään. Tässä vaiheessa oma hymyni oli noussut jo korviin asti, tätähän täältä oli lähdetty hakemaan. Perillä meitä odotti erittäin pieni ja idyllinen pikkukylä ja majapaikkamme, vanha juna-asema. Majapaikka oli kylmä ja kostea kuin Turun talvi, sillä edellisistä vieraista oli jo jokunen tovi. Majoittumisen jälkeen poistimme matkaväsymyksen jaloista verkkalenkillä lähimetsässä. Keskellä yötä majapaikkaamme kolistelivat myöhemmällä lennolla saapuneet Samuli ja Suski sekä Espanjasta lentänyt Carla.
Tiistaiaamu valkeni lähes armeijamaisella herätyksellä, Lasse ja Ama herättivät muut aamupuurolle kattiloiden avustuksella. Tiistaina alkoi varsinainen harjoittelu yhdessä Iso-Britannian maajoukkueen kanssa ja aamupäivällä oli vuorossa monipuolinen taitoharjoitus sisältäen viiva- ja kompassisuunnistusta sekä pari pitkää väliä ja rastirypästä MM99-kisamaastossa. Samasta maastosta eräällä seuramme suunnistajalla on varmasti hyviä muistoja. Päivällä osa porukasta nautti varsin nopean lounaan fish 'n' chips -paikassa ja loput nauttivat täysin siemauksin yli puolitoista tuntia intialaisen keittiön antimista, mistä riitti huumoria pitkin leiriä. Iltapäivällä suuntasimme Kingussien pikkukaupunkiin, missä oli harjoitusmuotona sprinttisuunnistusvedot 10 sekunnin lähtövälein kauniissa ilta-auringossa. Viimeisenä porukkaamme liittyi tiistai-iltana vaihto-oppilaamme Göteborgista, Tode, jolle vaihtoaika on tehnyt silmin nähden erittäin hyvää jo tähän mennessä.
Keskiviikkona aamupäivällä veimme ja haimme rastiliput ja emitit metsään vastapalveluksena briteille. Rastien viejille tuli kesken matkan pienoinen kiire, sillä osa naisista oli lähtenyt liian aikaisin maastoon ja oikaisseet vielä suoraan vitosrastille, missä olivat samaan aikaan viejien kanssa. Maasto oli hienoa lehtipuu-suppamaastoa ja teemana oli pitkä matka. Treenin jälkeen osa porukasta suuntasi katsomaan linnaa ja viskitislaamoa. Illalla osa porukasta juoksi vielä yötreenin tehden tilaa illan kohokohdalle. Majapaikkamme isäntä tarjosi meille haggish-perinneruokaa ja olipa isäntä napannut mukaansa myös naapurinsa säkkipillin kanssa. Kuulimme myös tarinoita ja vinkkejä koskien Skotlantia, aivan mahtava illanvietto!
Torstaina aamupäivällä oli vuorossa varsin mielenkiintoinen harjoitus manipuloidulla kartalla, missä sai olla erittäin tarkkana koko ajan, että pysyi mukana. Naiset kävivät juoksemassa päivän toisen harjoituksen erittäin vaikeassa supikossa, kun miehillä vastaava harjoitus oli vuorossa illalla yhteislähtönä, lamput päässä. Päivällä lähes jokaisella miehellä oli hirveä uho ja odotus päällä ennen treeniä, Amallakin oli treenivaatteet päällä ja lamppu päässä jo yli tunti ennen auringonlaskua. Johtuiko sitten juuri tästä se, että Ama oli treenin toinen häviten loppusuorakamppailussa Samulille sekunnin.
Perjantaina Carla lähti takaisin kohti Espanjaa ja muut treenasivat kevyesti kangasmaastossa ja kiipesipä osa kartan reunalla sijaitsevalle vuorelle ihailemaan maisemia. Illalla säästely viikonlopun kisoihin jatkui lyhyellä verkkalenkillä majapaikkamme lähellä sijaitsevalle linnanrauniolle tai puhtaalla levolla. Tankkauksesta huolehdimme italialaisen ravintolan buffet-pöydän antimilla, osa enemmän, osa vähemmän, osa liikaa.
Lauantaina suuntasimme Moray Mix Weekendin ensimmäiseen kilpailuun, Culbin Classiciin. Etukäteen maastoa hehkutettiin ehkä parhaimmaksi suunnistusmaastoksi maailmassa ja sitä se toden totta olikin. Erittäin hienoa rantakangasmaastoa, missä näkyvyys oli erinomainen ja juostavuus pehmeällä sammaleella loistava, olipa maasto paikoitellen kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Miesten 18,2 km:n radalla Matti osoitti erittäin hyvää kevätkuntoa ollen kisan kolmas, jääden viime kesän viestimaailmanmestari Graham Gristwoodista +3.19. Muiden parmalaisten sijoitukset olivat Samuli 8., Peeter 10., vaihto-oppilas Tode 11., Ama 13. ja Lasse 17. Huomioitavaa Lassen suorituksessa on se, että hän taisi olla radan ainoita juoksijoita ilman energiajuomia tai -geelejä, mistä mies saikin lempinimen Luomu-Lasse. Naisten 11,6 km:n radalla Maija oli hienosti 6. ja Suski juoksi vain osan radasta. 9,9 km:n radalla flunssainen Aleksi oli 10. ja Anna 15. ja kokkimme Kalle 7,6 km:llä 21. Culbin Forestin jälkeen kaikki maastot tuntuvat varmasti huonoilta. Kisan jälkeen lähdimme turisteilemaan, tällä kertaa Loch Nessille katsomaan järvihirviötä ja Urquhartin linnaa. Samuli, Lasse ja Peeter ottivat palauttavaa kylmähoitoa pienen pulikoinnin muodossa hyisessä Loch Nessissä.
Lisäys MSP:n kotisivutekstiin: Lauantaina Amakin sai uuden lempinimen, Erotic-Ama. On se härski jätkä! Muutenkin mies oli koko leirin toppatakki ja pipo päällä vaikka ulkona oli yli +10, Ama myös nukkui pipo päässä, sängystä näkyen vain pipo ja peitto.
Sunnuntaina oli vuorossa Weekendin toinen kilpailu, Forres Town Race. Tällä kertaa suunnistustaitoa mitattiin kapeilla kujilla ja kaduilla asuinalueilla ja kaupungin vanhassa keskustassa sekä metsäpuistoissa. Kaikki osallistuivat eri sarjoissa samalle 7,3 km:n radalle. Uskomattomassa kevätkunnossa oleva Matti suoriutui radasta loistavasti, niin fyysisesti kuin teknisestikin, voittamalla miesten sarjan. Eivätkä muutkaan miehet huonosti juosseet: Samuli 4., Peeter 5., Tode 7., Lasse 14. Aleksi 20., Kalle 26. ja Ama juoksi vain osan radasta osana pitkää harjoitustaan. Naiset täydensivät loistavaa MS Parman dominointia, sillä Suski voitti naisten sarjan ylivoimaisesti yli neljällä minuutilla, Maijan ollessa 7. ja Annan 9. Leirin loppuun juostujen kisojen perusteella MS Parmalla on edessään loistava kevät.
Kiitokset Kallelle maittavista aterioista ja kaikille loistavasta leiristä, on hienoa kuulua sinikeltaiseen armeijaan!
